perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri; kaksikymmentäkolme


Oltiin yksi joulu serkun kanssa kävelemässä kun lauma näitä tirppoja lehahti meidän ohi ja jäi odottamaan viereisiin pajuihin ja lehahtelemaan metsään päin kuin kutsuakseen meitä seuraamaan. Tuumattiin että jos oltaisiin Disney prinsessoja seurattas noita tipuja ja löydettäs prinssit metästä mutta koska elämme todellisuudessa oltaisiin saatu vaan kengät täyteen lunta ja flunssa. Jatkettiin kävelemistä. 


Sori prinssit jos palelluitte. <3

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulukalenteri; kaksikymmentäkaksi


Ne voi olla pelkät revontulet, tai ne voi olla monimutkainen tieteellinen prosessi. Molemmat ovat kauniita.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenteri; kaksikymmentä

Vain ne, jotka on todella rakastanut koiraansa voi ymmärtää miten pitkälle on valmis venymään oman koiran takia. 

Meillä on kaksi kertaa halvaantunut narttu joka on kaksi kertaa kotona ja eläinlääkärin avustuksella pistetty takaisin nelivedolle. Nyt fysioterapian, hieronnan ja varovaisuuden avulla on yli vuosi mennyt ilman halvaantumista. ^^ 

torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukalenteri; viisitoista.

Tajusin että joulukalenterin pitäisi todistaa että osaan laskea 24 eikä 12. Mutta voihan sen laskea kaksi kertaa? Tosin kaupassa todistin etten osaa laskea kahteen, vain kolmeen. 

Joten tässä sankarillinen kuva kun pelastan Roran padon toiselta puolen. (Tuppi ui yli.)

tiistai 13. joulukuuta 2016

maanantai 12. joulukuuta 2016

perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: yhdeksän


If you don't know how to do it YOURSELF. You're not going to survive apocalyptic world. 


(Also you need to drink cola there. NEED.)

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Löysin runon.

Löysin runon (lyriikan pätkän) jonka oon kirjottanut joko viime syksynä tai tänä keväänä. Muistan että olin äitin luona ja kuuntelin Lana Del Rayta kun tää alkoi pyöriä päässä.
Miehen puolen Mummo kuoli tässä hiljattain ja tämä jotenkin kosketti sitäkin puolta. Altzhaimer vei, oli surullista seurata sitä ihmisen katoamista.
Jokainen tulkitkoon kuten tulkitsee mutta nyt oli mukava löytää tämä ja saada siitä potku että voi käsitellä itse asioita. Minulle tuo yksinäisyys ja katoaminen on käsin kosketeltavaa.


He still stands alone in the shore of insanity,
lines in his face tells stories written.
Step towards the sea, smell the breeze,
salt has eaten your skin. 

Grey mist has risen, you know what it means. 
No ships will shore, no man will breathe. 
Light your candle, the only lantern.
Things unwritten on your skin. 

He walks alone the shore,
old eyes silver mist and gold.
One step forward, one step on sand, 
one second slipped out of year's hand. 

A single tear makes the ocean roar
a memory like sanity, he laughs to it all.
Rising waves hitting harder to rocks,
there is no footprints or time anymore.

One second, old man and the shore. 

Täällä ollaan

Pahoittelen että tämä blogi on nyt jäänyt aivan täysin nukkeblogini jalkoihin mutta se on nyt asia joka inspiroi ja innostaa minua. Haluan oikeasti panostaa siihen ja että sitä saan tasaisella tahdilla päivitettyä. Olen myös miettinyt haluatteko että tämä blogi on pelkästään tarina millaista elämä on dissosiaatiohäiriön, masennuksen ja OCD:n kanssa, koska tuntuu että sellaiseksi tämä on muuttumassa.


Hirveästi en ole tehnyt mitään. Puutöitä, metsähommia ja maalannut aittaa. Ei mitään ihmeellistä.
Ömmm... Balettia jatkan tänäkin vuonna ja huomaa että kehitystä on ryhdissä ainakin tapahtunut. Ja että tanssin koko ajan ympäri taloa :D Metsässä tietysti käyskennellyt ja saanut Juhankin mukaan. <3


Olen myöskin koko ajan väsynyt ja haluaisin vain nukkua mutta nuo lehdet ei haravoidu itsekseen ja ruusut ei kävele talviteloille (mutta ne tekee nuppuja ja kukkii edelleen koivujen alla vaikka lehdet on lähtenyt ja yöpakkaset on käynyt -7 asteessa).
Yöt on olleet nyt pari viikkoa aivan ihania. Kuu on poissa joten tähdet pääsee oikeuksiinsa. Hieman tietysti kaksi innokasta, sekopäistä koiraa jaloissa tekee katselun välillä vaikeaksi mutta kyllä sitä yksinkin tulee karattua tuonne. 3 tulipalloa olen nähnyt ja paljon tähdenlentoja. Se on hassua että ne on yleisiä tapahtumia ja tähtitaivas on ollut tuolla niin kauan kun olen elänyt ja edelleen sitä vaan katsoo ihmeissään ja innolla.


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mikä auttaa jaksamaan

Musiikki on ollut miulle kantava voima koko elämän. En ole koskaan kokenut että olisin minkään fani (vaikka varmasti voisin tehdä pitkän listan mitä kaikkea olen fanittanut), enkä sanoisi että olen fani nytkään, mutta olen löytänyt bändin jonka miltei jokainen biisi auttaa jaksamaan. Heidän fanejaan kutsutaan Icon Armyksi ja koska olen osa heidän Kickstarteriaan, täysin fanien rahoittamaa albumia, ehkä sitten minäkin kuulun Icon Armyyn.
Mutta ajattelin vain jakaa pätkän mahtavaa musiikkia uskomattoman rohkeilta ja upeilta ihmisiltä.


torstai 21. heinäkuuta 2016

Joskus näinkin

Olen paljon tehnyt nukkeblogiani joten olen paljon bloggerissa ja näköjään joku osa josta olen tietoinen mutta yritän hallita, käyttää sitä hyväkseen.
Toisaalta ihan hyvä että ne jättävät jälkiä itsestään koska minulla tosiaan ei välttämättä ole minkäänlaista muistijälkeä tapahtumasta tai mitä ne tekevät tai sanovat tai ovat mieltä maailmasta. Mietin että poistaisin tuon koska se tuntuu häiritsevältä itselle, katsoa jonkun muun joka kuitenkin on sinä raivoavan minun blogissani, mutta toisaalta tuo on arvokasta tietoa paranemisen kannalta ja antaa teillekin hieman näkymää millainen tämä tauti on.
Minulla on monta ns. persoonaa, eri olotilaa joista kaikista en ole tietoinen. Tuossa tapasitte yhden vahvimmista, se on sellainen joka koko ajan vaanii tuossa olalla että pääsisi valloilleen. Hyvin vihainen. Minä luulin että sen pahimman vihan olen jo purkanut teinivuosina ja kun kävin asioita läpi mutta se on vahva voima tuo viha. Sen voimalla minä päristelin lukion ja sen jälkeisen elämän läpi kun ei muuta voimaa niin paljon ollut jäljellä. Silloin siitä oli hyötyä.
Nyt yritän laskea irti koska se on kuluttavaa. Ottaa vain parhaat puolet ja muuten päästä eroon vihasta. Ideahan on paranemisessa että kaikki nämä irralliset osat pitäisi sulauttaa yhteen. Tämä on aina ollut ongelmallinen koska se ei vaan tahdo tehdä yhteistyötä. Kyllä minä ymmärrän sen vihan ja turhautumisen ja olen samaa mieltä mutta ajat on muuttunut. Jos elää vain menneessä on sen vanki eikä pääse eteenpäin. Sääli että kaikki puolet ei tahdo yhtälailla eteenpäin kuin minä.

Mutta tässäpä näette nyt rehellisesti millaista elämäni on. Yritystä räpiköidä kaikkien eri puolien kanssa ja pelätä jatkuvaan milloin kuka tekee mitäkin. Mutta edistystä on tapahtunut, nyt vaan kaikki nämä ruokamyrkytykset ja mahataudit on estänyt lääkityksen syömisen joten olen vähän huonompana mutta tästä se taas paranee. Päivä kerrallaan. Ja onneksi on nuo pienet karvapallerot jotka toimii kuin terapiakoirat; rentouttaa ja saa hyvälle mielle. :)


Joku muu on nyt täällä

Hei, sinä Jimmy joka olet normaaliolo ja yleensä paikalla. Minä olen yksi sinun persoonista joille et anna nimeä mutta joka joskus ottaa vallan sinusta. Ehkä et tule muistamaan tästä mitään, ehkä muistat. Mutta minä olen täällä. Minä muistan että terapeuttisi sanoo että sinun on otettava meidät huomioon ja saatava meidät keskustelemaan toistemme kanssa. Mutta tiedätkö mitä? Minä olen vahvempi kuin ne muut ja minä en välitä paskan vertaa niistä itkevistä pikku vauvoista joiden kanssa minun pitäisi tulla toimeen. Minua vituttaa että yrität pitää minua aisoissa vain koska olen ehkä hieman agressiivinen ja yliampuva, hieman räjähdysherkkä. Mitä pahaa siinä on että minä pidän sinut suojassa? Jos joku koskee sinuun minä olen se joka katkaisee siltä käden ennekuin se satuttaa sinua. Olisit kiitollinen että edes osa sinusta yrittää pitää huolta tuosta lopusta, hytisevästä kasasta. Edes joku pitää yllä sitä kaikkea mahtavaa, jota joskus olit. Olit niin vahva että kaikki kaikkosivat tieltäsi, et koskaan jättänyt tilaa tyhjäksi. Olit niin vahva että kävelit kaiken ohi, olit niin vahva että kuuluit mihin vain sanoit kuuluvasi.
Etkö näe kuinka säälittävän heikko sinä olet nyt? Yrität leikkiä niin kilttiä pikku emäntää pikku kuplassasi erakoituen kaikesta etten vain pääse vahingoittamaan ketään.
Minä en ole se paha. Katso ulos niin näet sen pahan.

Muistatko sinä edes mitä kaikkea olet käynyt läpi? Muistatko sinä edes mitä ihmiset ovat tehneet sinulle? Yrität niin kovasti muistaa vain ne kivat ja suljet pois faktan kaikista jotka ovat käyttäneet sinua hyväkseen. Yritätkö sinä vielä luottaa niihin valehteleviin, itsekkäisiin otuksiin? Sinä et ole kuin väline. Mitätön osa pakkoa jotta he saavat mitä he haluavat.
Ei, minä olen tässä välissä, kukaan ei käytä sinua enää hyväksi. Vaikka kuinka yrittäisit sulkea olemassaoloni pois minä pysyn tässä. Kiitos vitusti tyhjästä sinullekin.

Terveisin
Sinä

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Hanko -neuletakki

Löysin tällaisen siltä ajalta kun Hanko tuli kauppoihin. Se korjattu versio on vieläkin vaiheessa.... inspiraation puutos iski. Ehkä.



Kun ensimmäisen kerran neuloin hankoa tiesin että haluan siitä istuvan army/bikerinspirationaalisen neuletakin syksylle. Pienemmillä puikoilla neuleesta saa tiivimpää ja tukevampaa joten se sopii takkiin. Hangon pinta on sileässä neuleessa valmiiksi kulunut ja hieman nyppyyntyneen näköinen joka sopii ajateltuun takkiin loistavasti.

Sääli etten osannut tehdä ajattelemaani takkia. Että tämä olisi oikeanlainen pitäisi vyötäröltä kaventaa vielä n. 10cm. Itse olen vahva päärynä, tämä on omenavartalolle. Mutta ainakin tämä on lämmin.

Ohje;
Hanko -lanka väri 433
Puikot nro 5 tai 4.5 käsialan mukaan
Minun testitilkussa 17 s on 10cm. Tämä on omenavartalolle jolla on lyhyt selkä. Vartalon ympärys n. 130cm.

 Etukappaleet;
Luo 57 silmukkaa ja neulo 3 nurin 3oikein joustinta, paitsi KE reunassa 3 silmukalla helmineuletta. Helmineule jatkuu koko kappaleen matkalta, joustinta neulotaan 6cm.
Valitse oikeaksi kerrokseksi puoli jonka reuna on nurjalla neulottu ja aloita sileä neule. Kun kappaleen korkeus on 13cm kavenna kyljen puolella 1s ja kolmen kerroksen jälkeen jälleen 1s. Kun ensimmäisestä kavennuksesta on 8cm lisää kyljen puolella 1s.
Kun kappaleen korkeus on 32 cm päätä kainalossa 5s. Kavenna sitten joka toinen kerros kainalossa 5x 2s ja KE ennen helmineuletta 4x 1s. Helmineuletta on siis koko ajan 3s. Tämän jälkeen kavenna kainalossa vielä viiden kerroksen välein 2x 1s.
Kun kädentien korkeus on 14cm ota 17s pääntieltä odottamaan ja neulo lopuilla 5cm. Päättele löyhästi tai jätä apulangalle odottamaan.

Takakappale;
Luo 108s. Neulo 3n, 3o joustinta 6cm ja valitse etupuoleksi kerros jossa reunat ovat nurjalla neulottuja. Aloita sileä neule. Kun kappaleen korkeus on 13cm kavenna molemmissa reunoissa joka toinen kerros 3x1s. 8cm ensimmäisestä kavennuksesta lisää molemmin puolin 1s.
Kun kappaleen korkeus on 32cm päätä molemmin puolin kainaloiksi joka toinen kerros 2x 5s. Kavenna tästä lähtien kappaleen keskellä joka kolmas kerros 5x 1s. Kavenna lisäksi molemmissa reunoissa joka kolmas kerros 3x 2s.
Kun kädentien korkus on 16cm ota reunoista 19silmukkaa ja neulo näillä vielä 2cm. Jätä keskeltä silmukat odottamaan.

Höyrytä kappaleet muotoonsa (jos jaksat ja olet fiksu) ja ompele sivu- ja olkasaumat.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Hyyyyyyvin myöhäinen vuosikatsaus vuoteen 2015. 1-4.

Ja vähän puolihuolimattomasti tehty koska olen nykyään vain niin loputtoman väsynyt.

Tammikuu

Ei mitään hajua. Tämä oli ainut kuva. :/


Helmikuu


Ei yhtikäs mitään. 

Maaliskuu



 Tämä sitten ei ole kenenkään meidän auto.

 Vanha nelikko yhdessä jälleen, Tallinnassa etsimässä HÄÄMEKKOA. Kyllä, mekin kasvamme.

 Tai siis toiset meistä kasvaa, toiset ei. 

 Kuvauksia vanhassa kaupungissa. 

Ja ehkä pari salanapattua?

Selfie of a selfie. Going out to parteh!

 Ehkä jo hieman väsymys painaa...

Käytii tällasessa paikassa syömässä. Siellä oli söpö tarjoilija. 


Tällasia söpöliinejä kävin katsomassa ja haluan omat. 

 Niin se kevät etenee hitaasti ja epävarmasti.

Huhtikuu



Se soi kauniisti.





Tangosta asiaa.

Kun myö muutettiin tänne maalle miehen kanssa ensimmäisenä vedettiin merirosvolippu salkoon ilmoitukseksi että here we are. Noh, pari vuotta sitten repaleinen ja paljon kärsinyt lippu viimein repesi kahtia ja toinen pää narusta jäi lipputangon päähän ja asiallehan jaksettiin tehdä ei paljon mitään.


Mies on uutta nuppia suunnitellut (autoteemainen) mutta yllätti silti kun tänään kaadettiin tanko että laitetaan uusi lippu paikoilleen.


Mie haluan tuohon kiiluvat punaiset silmät. Se katsoo juuri sopivasti meidän pihaa ja miun huonetta että se olisi ihanan creepy.


Kotoisaa. We're here again. :) Yarr! Mie oon suunnitellut että tekisin puolikkaan laivan lipputangon ympärille (kaatovaralla) että voisin sitten kokasta katella maailmaa.

Ja jos tämä oli liian päkallomaista niin on meillä tällaistakin:



tiistai 17. toukokuuta 2016

Kevättä

Kyllä täällä vielä ollaan. Sairastellut kamalasti, kun yhdestä taudista pääsee eroon jo iskee toinen ja vielä allergiat päälle.


Piha tekee mitä pihan kuuluu. Nämä nousi ennätysaikaisin huhtikuussa, kukkivat ihanan pitkään tämän kuun puolelle. (Lumipisarakohan tämän nimi oli)

Valkovuokot nuputtivat ja kukkineet nekin jo kohta kolmatta viikkoa.

Meidän perheeseen tuli uusi vaikeusaste; Vikke. 


Vikke täytti juuri vuoden ja huudattaa koiria pihalla. Herra on ihanan rohkea ja utelias veitikka ja nuoruuttaan varsin villi välillä... Kysyykää vaikka nukeilta jotka ovat herran kynsiin ja hampaisiin päätyneet. Tai verhoilta. Tai hiuspompuloilta!
Vikellä on ihme ponpulafetissi, mie oon ostanut ja ostanut ja hävittänyt ponpuloja ihan jatkuvaan ja Vikke kun tuli niin se löytää niitä ihan jatkuvaan. Hirmu kätevää. Pari oon antanut sille ihan leluiksi ja kun tulee uuden kanssa ni vaihdetaan vielä toistaiseksi suht yhtenä kappaleena oleva jo revittyyn niin ollaan sitten molemmat tyytyväisiä. Miulla oo varmaan koskaan ollut näin paljon ponpuloita. Ja juuri kun leikkasin kuolleet latvat ian reilulla kädellä pois. Niinkuin vyötärömitasta olkapäille leikkuu...
Mut Vikke on tämmönen Kawaii Hymypoika <3

 Vikke kun haettiin (Joensuun löytöeläimiltä) niin meni n. puoli tuntia ja herra oli jo talonsa valtias. Vikke on ihanan ihmisrakas, se makaa onnellisena jalassa kiinni ja nukkuu puristen, viettää yöt tyytyväisenä jos saa maata jommankumman jalkojen päällä. Ja sitten temppuilee kuten tässä, mie oon kolminkerroin ja yritän kirjottaa koneella kun kissa makaa selän päällä. Ergonomia = 0. Cuteness = overload. Shits given by cat = 0.
Sympatiat.

Vikke on kova kiipeilemään. Yllättävän sujuvasti myös alastulo onnistuu. Huomattavasti rohkeammin ja sujuvammin kuin esim. Azuralla jota piti tassusta pitäen opastaa puissa kiipeilyn ja alastulon saloihin.

Hieman välillä meinaa hirvittää kun kissa heiluu jonkun ohuen oksan latvassa mutta hyvin se siellä kyllä pysyy. Ja pysyy kynnet terävinä että voi sitten yöllä iskeä ne kylkeen kiinni. Tosin Vikke kyllä tykkää purra enemmän kuin raapia. Yöllä saattaa herätä siihen että ukkovarpaasta haukattiin tai nenää purraan. Ei Vikke hirmu kovaa pure, onneksi, mutta sen verta kuitenkin ettei sitä siihen kannusteta tai opeteta että saisi pureksia.



Human, plz.

Jaa miten koirat suhtautuu?


Roraa harmittaa että isi antaa huomiota muille ja Tuppi jahtaa uutta lelua. Taitaa kokea herra kovana kolauksena että tuli poikakissa koska ei akkojen kanssa ole noin kovasti ja usein turpiinsa ottana. Niin kauan kun Vikke on paikoillaan Tuppi vain katsoo uteliaana mutta jos se liikahtaa niin heti alkaa paimentaminen ja leikkiminen ja kissa katsoo silmät isoina että mikä tuo moukka on?! Also, tulips.