keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

Näkisin vaivaa tämän postauksen eteen mutta torkutin kelloa tunnin, heräsin räkäisenä ja silmät punasina ja olen nukkunut n. 3 tuntia ja pitäs meikata nyt ittesä ihmisen näköiseksi, mennä ostamaan valkoista fleeceä (näette vielä mihin) ja sitten juhlia muutama tunti hillitysti uutta vuotta ystävien kanssa (eli pelataan pandemiaa) ja sitten sukulaisten kautta kotiin ja kinuta että mies hoitas iltavuoron että mie saan nukkua tai sit nukun jo ratissa. (Mordor has awoken)



Uuden vuoden lupaukseni on että en nuku ratissa. Koska se ei koske tätä päivää, ha!

Ehkä lupaan jotain muutakin kuten hillitsen teen juomiseni litraan päivässä tai että yritän jaksaa tehdä oikeeta ruokaa ees kerran viikossa. Katotaan nyt mitä jaksaa ja mihin pystyy, nyt on ollut tarpeeksi vaikea edes saada talo lämmitetyksi ja koirat hoidetuksi. Mut Roran iho on alkanut parantua hieman että ruokavalion muutos on vaikuttanut, jee.

Olkoot teidän uusi vuosi helekkarin paljon parempi kuin minun tämä vuosi ja lottovoittoja kaikille! Nauttikaa nyt, huomenna teitä koskee päähän, häähää!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä n=24

"Once in his lifetime every man is entitled to fall madly in love with gorgeous redhead." -Lucille Ball

HYVÄÄ JOULUA!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä n-1

"Listen to your heart." -Pocahontas


"Listen to your brain, your heart is an idiot." -Unknown

maanantai 22. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä n-2

"Note to self; feed the dog, call the mom, write a song and rule the world by noon" -Skye Sweetnam










sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä 21

"Freedom can be frightening if you never felt it. Once it's been dealt with you feel like you've been touched by something angelic" -Linkin Park

lauantai 20. joulukuuta 2014

perjantai 19. joulukuuta 2014

torstai 18. joulukuuta 2014

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pahoittelut päivityksistä

Välillä unohan laittaa ne ajoissa ja sit päivitän kännykästä joulukalenterin mut se e laita sitä ekaks vaan missä se on listassa >.<
Tyhmä blogger appi.

Paasaava joulukalenteri - Päivä 17

"I am so clever that sometimes I don't understand a single word of what I am saying." -Oscar Wilde

Paasaava joulukalenteri - Päivä 16

"True friends stab you in the front." -Oscar Wilde

maanantai 15. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä 15

"To live is to suffer, to survive is to find some meaning in the suffering." -Friedrich Nietzsche

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

perjantai 12. joulukuuta 2014

torstai 11. joulukuuta 2014

tiistai 9. joulukuuta 2014

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Mietteitä viime yöltä

kuvaaja/LariLie

Olen lukemassa Stephen Fryn muistelmia hänen yliopistoajoiltaan ja tämä laukaisi muistot kuinka itse elin samankaltaista elämää yläasteelta lukioon, sieltä ammattikouluun ja yliopistoon. Minä tanssin, näyttelin, kirjoitin ja treenasin nuo vuodet läpeensä. Harrastin enemmän kuin opiskelin ja opiskelu haittasi harrastuksia hyvin usein. "Oikea oppiminen tapahtuu koulun ulkopuolella" on joku sanonut ja niinhän siinä oppii sosiaalisia taitoja ja paljon tietoutta jota ei kirjoista löydä. Ystävät ja viholliset opettavat sinulle paljon itsesäsi. Mutta niin. nämä muistot nousi pintaan lukiessa. Ja kuten kaikessa vertaan sitä mitä silloin oli nykytilanteeseeni. Tietysti elämä 15 vuotiaana on ja pitääkin olla erilaista kuin kolmekymppisenä mutta vaikka yläaste ja lukio oli omalta osaltaan taistelua ja itsetunto-ongelmia minä tiesin aina että minusta tulee jotain suurta. Jokin kipinä minussa oli joka ei epäillyt hetkeäkään etteikö minusta tulisi maailmankuulua laulajaa, näyttelijää ja kirjailijaa. Aloitin TEAKin ja NÄTYn pääsykokeissa ramppaamisen jo lukioaikana. (En silloin ajatellut että silloin olisin joutunut muuttamaan suureen kaupunkiin joka oli jo silloin minulle kauhistus, minä halusin vain näytellä) En päässyt yhtenäkään vuotena sisään ja vaikka se oli suuri pettymys aina niin näin jälkikäteen katsottuna ei yllätys. Varsinkaan viimeisenä yrityskertana; pikkuveljeni oli kuollut 2 viikkoa sitten mutta silti yritin pääsykokeissa. Kyyneleet valuen ja ääni murtuneena esitin improni ja esitykseni ja katsoin tuomareiden miltei halveksuvaa katsetta. Ne varmaan luuli että olen aineissa. Toisaalta taas valokuvauslinjalle hakiessa muistelisin että haastatteluosuudessa iskin vaan vaaditut kuvat pöytään ja huutoitkin haastattelun ajan. Sain muuten täydet pisteet. 


Mutta mitä lähdin pohtimaan oli kun miehen kanssa yksi ilta mietittiin miten ei mene rusinapullat tasan tässä maailmassa. Toiset saa paskat kortit heti kättelyssä. Äiti taas sanoi että jos otetaan kaksi ihmistä samoista lähtökohdista niin toinen voi menestyä pitkälle ja toinen ei. Kyllähän se on itestä kiinni tietysti onko veltto lortto vaiko tekeekö työtä ja yrittää. Mutta mietin että onko tämä nykytilanteeni oma vika? On siinä suhteessa etten koskaan osannut lopettaa ajoissa paahtamista, elin kuin ralliautossa kaasupohjassa ilman kartturia -puuhunhan siinä matka tyssää. Mutta eikö silloin pitäisi menestyä? Kun tiedät että sinusta tulee jotain, teet töitä sen eteen, raadat sen eteen, voitat pelkojasi sen eteen? Yrität, yrität, yrität ja yrität. Mitä minä olen tehnyt väärin että minusta ei tullutkaan mitään? Oliko se virheeni etten ollut häikäilemätön ja itsekäs? Sen ainakin huomasin että rooleja hakiessa sillä tekniikalla pärjää. Olen tehnyt monen eri alan töitäkin että maailmankatsomusta riittäisi. Olen matkustellut että maailmankuvani avartuisi. Ja vaikka kuinka yritin tässä sitä ollaan. 


Minun muisti on temppuillut jo lukioajoilta lähtien. 2004 vuodesta eteenpäin olen kyennyt opettelemaan asioita vain lihasmuistiin tai tekemään järjettömän määrän työtä että saan muistiini jotain. Valokuvauskoulun menin läpi niin että vietin siellä ne illat joita en ollut teatterilla opettelemassa asioita selkäytimeen. En tajua miten olen pystynyt näyttelemään silloin, miten olen oppinut vuorosanat? Ehkä siitä on tullut jokin robottimainen yhdistelmä liikkeeseen ja sanoihin jotka suoritetaan automaattisesti kun toistoja on ollut tarpeeksi, sanat opetellaan liikkeeseen kiinni. 2009 sitten romahdin lopullisesti ja menetin lähimuistini ja suuren osan toimintakyvystä ja paljon muuta. En menestynyt vaan putosin. En usko että olisin voinut työskennellä kovemmin. En opintojen suhteen tai teatteripuolen suhteen. Hankin suhteita kuuluisuuksiin, olin jokaisella festareilla kaikessa mukana jotta näkyisin mahdollisimman paljon ja saisin tuomareiden ja näyttelijöiden huomion. Jotta tekisin vaikutuksen. Jotta pääsisin eteenpäin. 
Jos on kaksi samalla viivalla niin miksi en sitten menestynyt koskaan? Miksi makaan sängyssä iltapäivälle enkä jaksa nousta, tuijotan kattoa tyhjänä. Suoritan arjen pakollisena pahana ja pakenen sitä kaikkeen mihin voin; kirjoihin, elokuviin, peleihin, käsitöihin, puutarhaan... 


Sitten mietin asiaa toiselta kannalta ja tämä on minulle hyvin harvinaista että kykenen ajattelemaan asiaa tältä kantilta. (Jos joku terapeuteistani lukee tämän varmaan shampanjapullot poksuu)
Entä jos tämä onkin minun voitto? Että ylipäänsä olen tässä, edelleen hengissä, kaikesta huolimatta. Edelleen yritän (koska pelkään kuollakseni pysähtyä -pelkään etten siitä enää nousisi) ja edelleen kaikki mitä teen on taka-ajatuksella että tällä voi tienata, tällä voi yrittää tehdä leipänsä. (Tämä tosin on ehkä virhe ja väärin ja tästä ajattelutavasta pitäisi päästä eroon) Vaikka olo on että olen limbossa tämä on parasta mitä elämällä on minulle tarjota. (Laiha lohtu)
Ei minun elämä pelkkää muistittomuutta ja kyvyttömyyttä kaikkeen ole, on minulla hyviäkin asioita. Minulla on oma koti kaukana ihmisistä, huolehtiva aviomies, lemmikkejä ja puuta liiterissä. Vaikken pysty välillä puhumaan mies ymmärtää mitä tarvitsen turhautuneista äännähdyksistä. Vaikken kykene välillä toimimaan joskus saan asiat valmiiksi (ehkä). Jos muutun maaniseksi mies istuu päälle kunnes rauhoitun. Nyt on navettaankin kannettu painonnostosarja johon voi vihaansa purkaa. Jos alkaa sataa kiloa penkistä nousta kevyesti tietää että minulla on mennyt huonosti. 

Jos minä joskus paranen nin voinhan aina yrittää olla hauska ja tehdä dokumentteja omasta sairaudesta ja muistelmani kuten Stephen Frykin. ... Tosin ihmiset tietävät kuka hän on ja siksi hän kiinnostaa kun taas ihmisiä säikkyvä tekohymy ei ehkä myy yhtä hyvin. 

Paasaava joulukalenteri - Päivä 7

"I don't know half of you half as well as I should like and I like less than half of you half as well as you deserve." -Bilbo Baggins


lauantai 6. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä 6

"If you wish to forget anything on the spot, make a note that this thing is to be remembered" -Edgar Allan Poe


Also; hyvää itsenäisyyspäivää!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä 5

"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I'm out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." 
-Marilyn Monroe


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri - Päivä 3

"I think quotes are very dangerous things." -Kate Bush

Tänään todettiin että miulla ei ole lääkitys kohillaan


Kuva tosin on vanha. Miun masennus on räjähtänyt käsiin ja muutenkin mennyt huonosti. Että tyhjin paukuin kohti persettä. Mie oon hävittänyt miun kalenterin -taas- ja se ahistaa mut en jaksa välittää, käytän kännykkää sen sijaisena, mutta nyt miulla ei ole päiväkirjaa että tietäisin mitä on tapahtunut, mitä oon ajatellut, onko ollut muutoksia tai tajuamisia...
Ehkä pitäisi unohtaa kaikki ja keskittyä vaan siihen etten ruoski itteeni ja saisin nuo pään sisässä olevat haukkuja ja huutajat hiljasiksi. Ehkä olen paranoidi tai sitten oikeassa mutta miusta tuntuu että ihmiset jotka pitää minua vain lusmuilijana on lisääntynyt. Ehkä siksi kaikki asiat joita harrastan tai joihin yritän kuluttaa aikaa ja joita teen terapiana perustuu siihen että jos mie opin ne taidot ja saan tarvittavan kasan tavaraa tehtyä mie pystyn myymään jotain ja tienaamaan sillä. Hitto että miut on hakattu kieroon, mitään ei pysty tekemään ilman taka-ajatusta että tästä on saatava työ. Koska minähän täsä vaan lomailen ja lusmuan ja välttelen tahallani niitä töitä. Ja huutoitkeen tyynyyn ja hakkaan seiniä ja tuijotan lamaantuneena nurkassa seinää.

Ostin itelleni Barbie -adventtikalenterin tänään. Siitä saa barbille asusteita ^^
(Jotta on asusteita joiden kanssa kuvata barbeja sitten kun olen ommellut niille vaatteita joita voin myydä eteenpäin mallistoina tai yksittäiskappaleina.... Lopeta Jimmy, lopeta.)

Ja olen tätäkin puntaroinut pitkään uskallanko koko maailmalle tulla kaapista ulos mutta eipä tuo mikään salaisuus ole; olen psyykkisesti sairas ja masentunut yksilö. Tulevaisuudessa yritän uskaltaa kertoa millaista elämä on dissosiaatiohäiriön kanssa. Tosin vaikeaahan se on kun ei aina tiedä mitä on tapahtunut ja kuka on tehnyt mitä. Mutta katsotaan miten nopeasti tämä laiva uppoaa.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Paasaava joulukalenteri -päivä 1 ja 2

KOSKA KAIKKI MUUTKIN NIIN MIEKI KANS!

Mutta älkää odottako joulumieltä minulta. Tämä on minun kalenterini.

PÄIVÄ 1

"If you don't have a dog there is not necessarily anything wrong with you, but there may be something wrong with your life." -Vincent Van Gogh


PÄIVÄ 2

"There is only one difference between a madman and me. The madman thinks he is sane. I know I am mad." -Salvador Dali