Täällä ollaan

Pahoittelen että tämä blogi on nyt jäänyt aivan täysin nukkeblogini jalkoihin mutta se on nyt asia joka inspiroi ja innostaa minua. Haluan oikeasti panostaa siihen ja että sitä saan tasaisella tahdilla päivitettyä. Olen myös miettinyt haluatteko että tämä blogi on pelkästään tarina millaista elämä on dissosiaatiohäiriön, masennuksen ja OCD:n kanssa, koska tuntuu että sellaiseksi tämä on muuttumassa.

Hirveästi en ole tehnyt mitään. Puutöitä, metsähommia ja maalannut aittaa. Ei mitään ihmeellistä.
Ömmm... Balettia jatkan tänäkin vuonna ja huomaa että kehitystä on ryhdissä ainakin tapahtunut. Ja että tanssin koko ajan ympäri taloa :D Metsässä tietysti käyskennellyt ja saanut Juhankin mukaan. <3

Olen myöskin koko ajan väsynyt ja haluaisin vain nukkua mutta nuo lehdet ei haravoidu itsekseen ja ruusut ei kävele talviteloille (mutta ne tekee nuppuja ja kukkii edelleen koivujen alla vaikka lehdet on lähtenyt ja yöpakkaset on käynyt -7 asteessa).
Yöt on olleet nyt pari viikkoa aivan ihania. Kuu on poissa joten tähdet pääsee oikeuksiinsa. Hieman tietysti kaksi innokasta, sekopäistä koiraa jaloissa tekee katselun välillä vaikeaksi mutta kyllä sitä yksinkin tulee karattua tuonne. 3 tulipalloa olen nähnyt ja paljon tähdenlentoja. Se on hassua että ne on yleisiä tapahtumia ja tähtitaivas on ollut tuolla niin kauan kun olen elänyt ja edelleen sitä vaan katsoo ihmeissään ja innolla.

Kevättä

Kyllä täällä vielä ollaan. Sairastellut kamalasti, kun yhdestä taudista pääsee eroon jo iskee toinen ja vielä allergiat päälle.

Piha tekee mitä pihan kuuluu. Nämä nousi ennätysaikaisin huhtikuussa, kukkivat ihanan pitkään tämän kuun puolelle. (Lumipisarakohan tämän nimi oli)

Valkovuokot nuputtivat ja kukkineet nekin jo kohta kolmatta viikkoa.

Meidän perheeseen tuli uusi vaikeusaste; Vikke. 

Vikke täytti juuri vuoden ja huudattaa koiria pihalla. Herra on ihanan rohkea ja utelias veitikka ja nuoruuttaan varsin villi välillä... Kysyykää vaikka nukeilta jotka ovat herran kynsiin ja hampaisiin päätyneet. Tai verhoilta. Tai hiuspompuloilta!
Vikellä on ihme ponpulafetissi, mie oon ostanut ja ostanut ja hävittänyt ponpuloja ihan jatkuvaan ja Vikke kun tuli niin se löytää niitä ihan jatkuvaan. Hirmu kätevää. Pari oon antanut sille ihan leluiksi ja kun tulee uuden kanssa ni vaihdetaan vielä toistaiseksi suht yhtenä kappaleena oleva jo revittyyn niin ollaan sitten molemmat tyytyväisiä. Miulla oo varmaan koskaan ollut näin paljon ponpuloita. Ja juuri kun leikkasin kuolleet latvat ian reilulla kädellä pois. Niinkuin vyötärömitasta olkapäille leikkuu...
Mut Vikke on tämmönen Kawaii Hymypoika <3

 Vikke kun haettiin (Joensuun löytöeläimiltä) niin meni n. puoli tuntia ja herra oli jo talonsa valtias. Vikke on ihanan ihmisrakas, se makaa onnellisena jalassa kiinni ja nukkuu puristen, viettää yöt tyytyväisenä jos saa maata jommankumman jalkojen päällä. Ja sitten temppuilee kuten tässä, mie oon kolminkerroin ja yritän kirjottaa koneella kun kissa makaa selän päällä. Ergonomia = 0. Cuteness = overload. Shits given by cat = 0.

Sympatiat.

Vikke on kova kiipeilemään. Yllättävän sujuvasti myös alastulo onnistuu. Huomattavasti rohkeammin ja sujuvammin kuin esim. Azuralla jota piti tassusta pitäen opastaa puissa kiipeilyn ja alastulon saloihin.

Hieman välillä meinaa hirvittää kun kissa heiluu jonkun ohuen oksan latvassa mutta hyvin se siellä kyllä pysyy. Ja pysyy kynnet terävinä että voi sitten yöllä iskeä ne kylkeen kiinni. Tosin Vikke kyllä tykkää purra enemmän kuin raapia. Yöllä saattaa herätä siihen että ukkovarpaasta haukattiin tai nenää purraan. Ei Vikke hirmu kovaa pure, onneksi, mutta sen verta kuitenkin ettei sitä siihen kannusteta tai opeteta että saisi pureksia.

Human, plz.

Jaa miten koirat suhtautuu?

Roraa harmittaa että isi antaa huomiota muille ja Tuppi jahtaa uutta lelua. Taitaa kokea herra kovana kolauksena että tuli poikakissa koska ei akkojen kanssa ole noin kovasti ja usein turpiinsa ottana. Niin kauan kun Vikke on paikoillaan Tuppi vain katsoo uteliaana mutta jos se liikahtaa niin heti alkaa paimentaminen ja leikkiminen ja kissa katsoo silmät isoina että mikä tuo moukka on?! Also, tulips.

Matka Riikaan -Day 3 (jatkoa kesästä)

Palataanpas Latviaan pitkän ajan jälkeen;

Lisää ympärikävelyä ja tutkintaa tapahtui. Käytiin kirkoissa, ja tuo koristeellisen kyltin pääkallo on muuten oikea... Awesome.

Aiemmin kuvattu patsas löytyi myös ja siellä oli sotilaat vahtimassa ja marssimassa. Joko ihan huvikseen turistikohteena tai sit ihan funktiona, don't know. Oli siellä poliisipartiokin ja yks poliisi oli koko ajan tiellä kun yritin otaa kuvaa. Luckily my luschious booty sai varovasti tehtyä tilaa kuvaamiselle. 

Paikallista graffititaidetta. 

Keskeltä kaunista puistoa löytyi tällainen palanut, upea ilmestys joka oli piilotettu lauta-aidan taakse. Pakkohan se oli piipahtaa kuvaamassa ja sitten juosta (taas) porukat kiinni. 

Patsastelua puistossa. 

Tämä teki minusta aasian markkinoilla kuuluisan kun yksi ryhmä oli siellä nauramassa ja kuvaamassa minua. Kuvasin miekin tätä eestäpäin mutta kun oli kuuma ja vesi oli viileää ja jos teininäkin kävin uimassa kaikissa suihkulähteissä... Okei joo, I just wanted to squeeze that ass. Tilannekomiikkaa. Ja se vesi oli oikeesti kivan viileetä. 

Sitten vuokrattiin vene ja lähdettiin jokea pitkin katselemaan nähtävyyksiä. Minä otin ensimmäisen soutuvuoron (joka tuntui huvittavan monia).

Tämmösiä pikkupatsaita kukkapenkeissä huomasi joelta joita ei tullut kävellessä huomattua. 

SELFIE! (With mom)

Sit löytyi urhea ratsu jonka peräpää osoitti kivaan korukauppaan joka oli myös pienoismuseo. 

Kopioita vanhoista Suomalaisista rannekoruista pronssikaudelta. Siellä oli paljon vanhoja, alkuperäisiä koruja sekä niiden replikoita. Ostinkin sieltä sitten kauniit korvikset jotka sopivat aiemmin ostettuun rintaneulaan. Sääli ettei korviksia ollut pronssisena. 

Sitten alkoi olla jo maha tyhjä ja kun tämän keskiaikaisen ravintolan ohi oltiin menty niin monta kertaa piti jo pysähtyä käymään. Ensin mennään pari kerrosta alas maan alle pimeään vain kynttilöillä valaistuun luolaan jossa oli keskiaikaisia koristeita, massiiviset pöydät ja pahanmakuiset suolakurkut. Ja älyttömät hyvät valkosipulileipätikut. 

Tämän jälkeen aikuiset poistuivat hotellille ja minä lähdin vielä shoppailemaan. Ensin juoksin takaisinpäin aiemmin käydyssä lankakaupassa lisää lankaa ja sitten lähdin etsimään normaalia kauppaa josta löytyisi pattereita. Kun olin kävellyt vanhan kaupungin toiselle puolen löysin ART (and shopping) ostoskeskuksen jota luultiin taidegalleriaksi kun se oli sellanen lasipalatsi... Mut se olikin ostoskeskus. Sietä sitten katsoin suorimman reitin hotellille koska kassi painoi, oli turkasen kuuma, jano ja väsytti. Eli enkös lähtenyt väärään suuntaan ja kiersin n. 2-3km ylimääräisen lenkin. Mut sen varrella näin mm. OP pankin!

Hotellilla levähdin hetken, viilentelin jalkoja ja sitten lähdettiin vielä yhdelle kierrokselle rantaan! Siellä oli tällanen bussiravintola jossa käytiin drinkeillä. Täti löysi taas pylvään. Täti voi keikistellä pylvään luona ("Enkä keikistele!")

Bussissa oli merelle päin oleva terassi johon oli kerätty erilaisia pöytiä ja sohvia varmaan kierrätyskeskuksista, roskalavoilta ja saatu lahjotusina. Ne oli hienon näkösiä ja näköalat ol hienot ja ne sohvat olikin ihan täynnä kaiteen vieressä. 

Viimeisenä mentiin syömään ravintolaan jossa oli törkeän hyvä ruoka (joka tuli hitaasti koska se oli tupaten täynnä) ja joka oli aika sammakkomaisella teemalla.  Oli hassuja sammakoita, tunkeilevia sammakoita ja pirun pelottavan näkösiä sammakoita.

Siellä oli myös älyttömästi akvaarioita. 

Matkalla kotiin löytyi vielä yksi ylisöpö graffiti jonka täti (vai olikoha äiti) bongasi katutasosta.

Matka Riikaan; Day 2 -Jurvalan valloitus

Jurvalassa on kilometrien pituiset hiekkarannat meren rannassa. Sinne siis. Eli minne? Ohi, vähä kiertäen, jos vielä tuolta, kato kivoja pitsitaloja, missä hitossa myö ollaan? 

Kiertotien kautta voittoon ja käveltiin rannalle. Toi iso sininen linnake on muuten myynnissä... ;)

Hiekka oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa että vaikka suojelin kameravarusteita oli linssin välissä jo hiekkaa... Kuumaa hiekkaa johon oli ihana pureuttaa varpaat. 

Käytiin Hannun kanssa kävelemässä hieman ja katsomassa mitä kaikkea muuta rannalla on kuin iso talo myynnissä, vaihtokopit ja likaiset vessat. Oli paljon aurinkotuoleja, auringonottajia, pelaajia, erilaisia terasseja ja paljon paljasta pintaa.

Missä saa olla rauhassa? No ainakin keskellä merta!

Minäkin uin. Olo oli kuin Michael Jacksonilla kun vedin mustat hansikkaat käteen ennen uimista. (Kun leikkasin aiemmin sormenpään irti niin en voinut kastella kättä kun tikkien oton jälkeen reunat repesi auki uudestaan.) Aallokko oli kyllä loistava. Ja ensi puraisun jälkeen lämmintä se vesi oli. 

Kun rannalla on luuhattu tarpeeksi voi lähteä syömään "jotain pientä". Vaikka oli huutava nälkä. Niin se pieni sushilautanen laajeni koko ajan. :D Ruoka tuli hitaasti joten tylsistyneimmät lapset alkoivat leikkiä. Miekkailua syömäpuikoilla. 

Hieman on jo napsittu mutta tällainen lautanen sushia tuotiin. Ja kumma miten nopeasti se tyhjenikin verrattuna aikaan joka odotettiin. Mutta herkkua oli. 

Sitten jatkettiin shoppailua vai alotettiinkohan se vasta tässä vaiheessa... Minä kävin kangaskaupassa jossa oli universumin hitain palvelu. 

Sitten piti ostella jääkaappimagneetteja Rigasta ja jurvalasta. Katos kun miulla on ystävä joka kierteli hirveästi maailmaa yhdessä vaiheessa niin hän toi magneetteja paikoista joissa hän oli käynyt. Miusta on hirmu kiva sit kattoo missä kaikkialla hän on ollutkaan, joten ajattelin että sitähän voisi tehdä itsekin. Sitten niistä katsella missä on ollut. Ja onpahan ainakin lapuissa tarpeeksi kiinnikettä. Kun äiti ja Hannu katosi niin minä kurvasin kondiktoriaan ja kuolasin kaikelle upeuksille mitä siellä oli. Lopulta otin erilaisia marjoja täynnä olevan viinerin meille jälkiruuaksi. 

Ja sitten alettiinkin jo tuumata että voisi hotellin kautta kurvata tutkimaan lisää vanhaa kaupunkia Riikaan ja ettiä iltaruokapaikka.Tällä kertaa kierrettiin hieman pidemmälle puiston kautta. Joen varressa riitti puistoa katseltavaksi. Sieltä löytyi kaunis kukkula jossa oli puro, vanha tammi ja mäen päällä hippejä jotka soitti Taru Sormusten Herrasta elokuvan musiikkia kitaralla ja huilulla.  Kauempana näkyi neuvostoaikainen(?) muistomerkki.

Patsaissa oli naiseutta sen moninaisissa muodoissa. Jostain syystä tuo discopallonainen on minusta niin loistava että voisin tuon ottaa omalle pihalle. Tai jos olisi tarpeeksi iso ja korkea talo niin kattoon roikkumaan ja pyörimään balettia valojen vilkkuessa.

Rrrruokaa! Erilaisia varrasruokia tilattiin. Tämä oli hyvin HAUSKA paikka. Ainakin meitä nauratti kaikki mahdollinen hyvin paljon. Siellä oli poika soittamassa kitaraa ja laulamassa ja sekin oli hyvin hassua. Meidän viereisille paikoille moni yritti tulla mutta jostain syystä aina lähtivät siitä vaikka ihan sivistyneesti käyttäydyttiin. Tosin mitä useampi siihen tuli sitä vaikeampi alkoi olla pidätellä naurua että kauanko ne siinä pysyy. Piti käydä istumassa että käykö siihen jotenkin viima vai onko se likainen paikka enkä kyllä keksinyt mikä siinä vikana oli. 

 Sitten kiertelimme hiukan ja kävimme vielä eräällä terassilla jossa soitti erinomainen sambabändi. Joilla oli hyvin erikoinen esiintyjä. Tää mummo tanssi koko keikan ajan ja jalat nousi kumman korkealle potkuissa ja helmat vaan heilui. Laulaja oli minusta todella hyvä, hyvä-ääninen ja lavakarismaakin löytyi. 

 Sitten tutun vesilähteen ohi takaisin hotellille. Tämä oli upea näky pimenevässä illassa. Olin vain niin väsy jo etten jaksanut jäädä kuvaamaan muuten kuin pokkarilla. 

Tämä pitää myös jakaa. Tämä on meidän vessanvetonuppi. Tai se mistä huuhdellaan. Ja aina kun astuin vessaan minulle tuli mieleen eräs punaisena hohtava samannäköinen laitos. "Hello, Dave. Are you going to take a bath, Dave? Are you sure that's a wise idea, Dave?" 

It creeped the hell out of me.