Täällä ollaan

Pahoittelen että tämä blogi on nyt jäänyt aivan täysin nukkeblogini jalkoihin mutta se on nyt asia joka inspiroi ja innostaa minua. Haluan oikeasti panostaa siihen ja että sitä saan tasaisella tahdilla päivitettyä. Olen myös miettinyt haluatteko että tämä blogi on pelkästään tarina millaista elämä on dissosiaatiohäiriön, masennuksen ja OCD:n kanssa, koska tuntuu että sellaiseksi tämä on muuttumassa.

Hirveästi en ole tehnyt mitään. Puutöitä, metsähommia ja maalannut aittaa. Ei mitään ihmeellistä.
Ömmm... Balettia jatkan tänäkin vuonna ja huomaa että kehitystä on ryhdissä ainakin tapahtunut. Ja että tanssin koko ajan ympäri taloa :D Metsässä tietysti käyskennellyt ja saanut Juhankin mukaan. <3

Olen myöskin koko ajan väsynyt ja haluaisin vain nukkua mutta nuo lehdet ei haravoidu itsekseen ja ruusut ei kävele talviteloille (mutta ne tekee nuppuja ja kukkii edelleen koivujen alla vaikka lehdet on lähtenyt ja yöpakkaset on käynyt -7 asteessa).
Yöt on olleet nyt pari viikkoa aivan ihania. Kuu on poissa joten tähdet pääsee oikeuksiinsa. Hieman tietysti kaksi innokasta, sekopäistä koiraa jaloissa tekee katselun välillä vaikeaksi mutta kyllä sitä yksinkin tulee karattua tuonne. 3 tulipalloa olen nähnyt ja paljon tähdenlentoja. Se on hassua että ne on yleisiä tapahtumia ja tähtitaivas on ollut tuolla niin kauan kun olen elänyt ja edelleen sitä vaan katsoo ihmeissään ja innolla.

Joskus näinkin

Olen paljon tehnyt nukkeblogiani joten olen paljon bloggerissa ja näköjään joku osa josta olen tietoinen mutta yritän hallita, käyttää sitä hyväkseen.
Toisaalta ihan hyvä että ne jättävät jälkiä itsestään koska minulla tosiaan ei välttämättä ole minkäänlaista muistijälkeä tapahtumasta tai mitä ne tekevät tai sanovat tai ovat mieltä maailmasta. Mietin että poistaisin tuon koska se tuntuu häiritsevältä itselle, katsoa jonkun muun joka kuitenkin on sinä raivoavan minun blogissani, mutta toisaalta tuo on arvokasta tietoa paranemisen kannalta ja antaa teillekin hieman näkymää millainen tämä tauti on.
Minulla on monta ns. persoonaa, eri olotilaa joista kaikista en ole tietoinen. Tuossa tapasitte yhden vahvimmista, se on sellainen joka koko ajan vaanii tuossa olalla että pääsisi valloilleen. Hyvin vihainen. Minä luulin että sen pahimman vihan olen jo purkanut teinivuosina ja kun kävin asioita läpi mutta se on vahva voima tuo viha. Sen voimalla minä päristelin lukion ja sen jälkeisen elämän läpi kun ei muuta voimaa niin paljon ollut jäljellä. Silloin siitä oli hyötyä.
Nyt yritän laskea irti koska se on kuluttavaa. Ottaa vain parhaat puolet ja muuten päästä eroon vihasta. Ideahan on paranemisessa että kaikki nämä irralliset osat pitäisi sulauttaa yhteen. Tämä on aina ollut ongelmallinen koska se ei vaan tahdo tehdä yhteistyötä. Kyllä minä ymmärrän sen vihan ja turhautumisen ja olen samaa mieltä mutta ajat on muuttunut. Jos elää vain menneessä on sen vanki eikä pääse eteenpäin. Sääli että kaikki puolet ei tahdo yhtälailla eteenpäin kuin minä.

Mutta tässäpä näette nyt rehellisesti millaista elämäni on. Yritystä räpiköidä kaikkien eri puolien kanssa ja pelätä jatkuvaan milloin kuka tekee mitäkin. Mutta edistystä on tapahtunut, nyt vaan kaikki nämä ruokamyrkytykset ja mahataudit on estänyt lääkityksen syömisen joten olen vähän huonompana mutta tästä se taas paranee. Päivä kerrallaan. Ja onneksi on nuo pienet karvapallerot jotka toimii kuin terapiakoirat; rentouttaa ja saa hyvälle mielle. :)

Joku muu on nyt täällä

Hei, sinä Jimmy joka olet normaaliolo ja yleensä paikalla. Minä olen yksi sinun persoonista joille et anna nimeä mutta joka joskus ottaa vallan sinusta. Ehkä et tule muistamaan tästä mitään, ehkä muistat. Mutta minä olen täällä. Minä muistan että terapeuttisi sanoo että sinun on otettava meidät huomioon ja saatava meidät keskustelemaan toistemme kanssa. Mutta tiedätkö mitä? Minä olen vahvempi kuin ne muut ja minä en välitä paskan vertaa niistä itkevistä pikku vauvoista joiden kanssa minun pitäisi tulla toimeen. Minua vituttaa että yrität pitää minua aisoissa vain koska olen ehkä hieman agressiivinen ja yliampuva, hieman räjähdysherkkä. Mitä pahaa siinä on että minä pidän sinut suojassa? Jos joku koskee sinuun minä olen se joka katkaisee siltä käden ennekuin se satuttaa sinua. Olisit kiitollinen että edes osa sinusta yrittää pitää huolta tuosta lopusta, hytisevästä kasasta. Edes joku pitää yllä sitä kaikkea mahtavaa, jota joskus olit. Olit niin vahva että kaikki kaikkosivat tieltäsi, et koskaan jättänyt tilaa tyhjäksi. Olit niin vahva että kävelit kaiken ohi, olit niin vahva että kuuluit mihin vain sanoit kuuluvasi.
Etkö näe kuinka säälittävän heikko sinä olet nyt? Yrität leikkiä niin kilttiä pikku emäntää pikku kuplassasi erakoituen kaikesta etten vain pääse vahingoittamaan ketään.
Minä en ole se paha. Katso ulos niin näet sen pahan.

Muistatko sinä edes mitä kaikkea olet käynyt läpi? Muistatko sinä edes mitä ihmiset ovat tehneet sinulle? Yrität niin kovasti muistaa vain ne kivat ja suljet pois faktan kaikista jotka ovat käyttäneet sinua hyväkseen. Yritätkö sinä vielä luottaa niihin valehteleviin, itsekkäisiin otuksiin? Sinä et ole kuin väline. Mitätön osa pakkoa jotta he saavat mitä he haluavat.
Ei, minä olen tässä välissä, kukaan ei käytä sinua enää hyväksi. Vaikka kuinka yrittäisit sulkea olemassaoloni pois minä pysyn tässä. Kiitos vitusti tyhjästä sinullekin.

Terveisin
Sinä

Tänään oli hyvä päivä

Vaikka normaalisti avaamme grillikauden kun v8 on noussut lumen alta niin helmikuu tuntui hiukan liian aikaiselta... Sekä tämän kuun alku. Ja muutenkin. Mutta nyt kun oli aurinkoista ja 7 astetta lämmintä (ja kylmä tuuli) ajateltiin et nyt avataan grillikausi!

Shangai kanaa, halloumia, pätkä broilerilenkkiä ja grillimakkaraa käärittynä pekoniin. Ja alkupalaksi tein meille salaatit ja juha teki kermaviilikastikkeen. Hyvä ruoka, loistava mieli.

Sitten oli hyvä makoilla hetki riippukeinussa. Tai juha lekotteli pitkään, mie kun kävin makaamaan Juha usutti corgit kimppuun. Onneksi ruuan tuoksu sekoittaa pienten päät ettei voinut kun pikasesti käydä naamaa nuolasemassa ja mennä nuuskimaan grillin ja pöydän ympäristöä uusiksi. Ja tietysti leikkiä ympäriinsä.

Tämä on uusin suosikkikuvani Rorasta. 

Käytiin myös hiukan kävelemässä pellolla ja suunniteltiin mitä puita kaadetaan ojasta ja koivikon harvennusta.

Illalla Juhan teki mieli ja mie en jaksanut tatuoida niin sovittiin että Juha sitten tekee miulle viimein miun Hell on heels -tatuoinnin. Oon suunnitellut sitä jotain vuoden mutten ole saanut aikaiseksi piirtää sitä. Korkokengän kuva oli löytynyt jo aikaa sitten mutta fontti ja tekstin sijoitus oli hakusessa. Onneksi tatuointilehdestä löytyi suht miellyttävä fontti jota muuttamalla sain mieleisen kokonaisuuden aikaiseksi. 

Pohkeeseen ei pitäisi sattua. Toki siitä menee suuria hermoratoja että jalka nykii mutta hyvänen aika kun se oli KIPEÄ! Värittäessä huusin jo suoraa huutoa eikä ihan valmiiksi asti voitu tehdä koska mie en yksinkertaisesti enää kestänyt. Mutta hieno siitä tulee. Parasta jälkeä mitä Juha on koskaan tehnyt <3

2012 7-12

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli hurjat ukkosmyrskyt. Ihan päällä. Menin Rosen luokse varmistamaan että toinen on kunnossa, toinen oli ihan vauhkona eikä tiennyt seisoako paikoillaan sateessa, tulla karsinaan vai juosta ympyrää. Ehkei se että nauroin kaatosateessa kippurassa ollut sitä avuliainta mutta kyllä se rentoutti selvästi toista. Pahimman ajan sitten seisoskelin karsinan ovella juttelemassa pollelle. Mieskin jo juoksi perään katsomaan ollaanko me saatu salamasta ja kuoltu sinne kun kummastakaan mitään kuulu. 

Myrskyn jälkeen tulee vaaleanpunainen valo ja sateenkaaret. Se valo oli ihan jostain toisesta maailmasta. Katsokaa noita valkeita pyöröpaaleja, maailma oli tuon pinkki. Kamera ei vaan kuvaa sitä samoin kuin silmä näkee. Silmä valehtelee.

ELOKUU

Perseidit, ensimmäiset kylmät, ensimmäiset kuumat kaakaot, aika jolloin maailma vain alkaa kaunistua ja kaunistua. Rakastan syksyä ja sen väripalettia. Tähtitaivasta, huurretta, pakkasta, corgeja. 

What Rora has seen, it cannot be unseen.

Elokuu oli myös hyvästien aika. 

SYYSKUU

Ei mitään mitä ette olisi jo nähneet. Sairastelua ja selkä antoi periksi. Kalenterin mukaan kun pääsi ojanpohjalle risusavottaa tekemään oli kuin lottovoitto, pystyin liikkumaan kuin ihminen!

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa. Koska emme vieläkään saneet koko takapihaa poltettua meillä ei vieläkään ole kasvimaata. Marjapensaat piti tyhjentää. Linnut auttoivat ja mihin ne ei uskaltautuneet, söivät koirat. 

LOKAKUU

Olin kaksi viikkoa äitin luona, ja ensilumi tuli silloin. Sitten palasin kotiin ja lumi oli poissa. Itseasiassa Ilomantsissa lumi pysyi vielä silloinkin, tuli toiset lumet ja sitten sli sielläkin kaikki. Mutta rakastan tätä vuodenaikaa kun heräät ja kaikki on kuurassa, mutta kuitenkin vielä elossa. Se kirpakka muistutus mitä on tulossa. ah <3

 

Miksikö kuvaan Roraa enemmän? Koska Rora on kuvauksellisempi ja hirvittävä linssilude. Tuppi mieluummin juoksee naamalle ja syliin kuin pysyy kameran edessä. Kisu on äitin Sindi. Uskomaton hellyydenkipeä narttu sekin, kun yrität nukkua on hänen kynnet hiusnahassa ja kehräys kuuluu kilometrin päähän.

 

MARRASKUU

MOVEMBER! (Ja annos arkea Tupin kanssa)

Koverossa oli kauniita jäämuodostelmia. Suurentakaa ja katsokaa jääpuikkoja keskellä ylhäällä.

ISORY:n pikkujouluajoissa olin Jannen kanssa.

 Ja meillä oli  vanhempien ja veljen perheen kanssa hieno 7:n ruokalajin illallinen. 

JOULUKUU

Joulukuu, pysyvät lumet. erinteisesti kookien kanssa juostaan peltotiellä. Kookit juoksee myös pellolla myyrien ja hiirien perässä ja hyppää (uppoaa) ojaan ja yrittää sieltä ylös mamin nauraessa hillittömästi ja osoittaessa sormella. 

And due this, Good bye 2012, tervehdys 2013.

Ja mitä sinulta odotan? Tervehtymistä, edistymistä, taudin taittamista ja voittoa. (Ja lehmiä)

Haaste vastaanotettu

Tahroja paperilla blogin pitäjä heitti lukijoilleen haasteen ja pitihän se vastaanottaa.
Eli ensin kerrotaan 11 asiaa itsestään, sitten vastataan 11 kysymykseen, ja heitetään 11 uutta kysymystä ilmoille seuraaville ketkä haastetaan. Ja sitten niille jotka haastetaan pitää kans kertoa että hei, haastan sinut en garde ja sitä rataa!

Eli ne 11. asiaa miusta.

1. Olen punapää purkista.

2. Rakastan tulppaaneja.

3. Rakastan twisteriä.

4. Rakastan isoja renkaita.

5. Yksi lempiväreistäni on musta. (Muita on metsänvihreä, verenpunainen ja luonnonruskea)

6. Rakastan colaa.

7. Rakastan eläimiä.

8. Olen Karjalainen emäntä. (Vaikkei olekaan oma feresi)

9. Olen valokuvaaja, eniten kuvannut töikseni häitä.

10. Metsät ovat ehkä se ensimmäinen kotini.

11. Tämä on se toinen. Rakastan sitä.

Sitten ne kysymykset...

1. Mikä elokuva on koskettanut sinua kaikista eniten?
Hmmm... Disneyn piiretyistä lapsena kosketti Pieni Merenneito ja Kaunotar ja Hirviö. Nyt koskettaa Brave. Maameren tarinat ja Tuulenlaakson Nausicaa, Mononoke Hime, Pan's Labyrinth. Leffoja jotka nostaa suuria tunteita esiin miussa. Pan's labyrinth on sellanen leffa että se pitää katsoa jonkun kanssa jota voi halia myöhemmin ja parkua sitä vasten.

2. Mistä inspiroiduit viimeksi?
Kun auringonvalo osui hyvin yhteen miltei irrallaan olevaan lumihiutaleeseen oksassa. Sääli että hengitys sulatti se ennen kuin sain kuvattua.

3. Mielipiteesi peilikuvastasi?
Joku päivä naama on ihan söpö. Joku päivä se on ripulisen mullin perse. Kivat tissit, kamala ihraröllykkä maha, reidet kuin hyllyvät tukit, rumat polvet, järkyttävät toppelopohkeet, nätit nilkat ja rumat varpaat. Allit hävettää, mut kyynärpäistä alaspäin on ihan kivat.

4. Mieleen painunut opetus elämän varrelta?
Se mistä yritän opetella eroon on että töitä on tehtävä niin kauan kun pystyssä pysyy edes nelinkontin.
Ei muuten tule nyt mieleen yhtään positiivista opetusta. Sitä on kovat koulut käyty niin opetuksia on mutta se olisi synkkää luettavaa niin sanotaan vaikka sitten "Kenestäkään ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen".

5. Paras paikka maailmassa?
Sammalmättäällä vanhassa kuusimetsässä. <3
Kosken rannalla. <3
Lämpimien peittojen alla pehmeässä sängyssä kooki  seurana. <3
Miehen sylissä. <3

6. Pinttyneimmät tapasi?
Töitä on tehtävä kunnes kaatuu ja kynnet ei vedä enää eteenpäin.
Inhorealismi.
Ällöromantteilu yksinään mutta romanttisten hetkien pilaaminen oikeassa elämässä.

7. Millaiset ominaisuudet saavat sinut kiinnostumaan toisista ihmisistä?
Älykkyys, matemaattinen lahjakkuus, silmät, rehellisyys, konservatiivisuus, naisten arvostus, kiinnostus kirjallisuuteen, taiteeseen, autoihin ja lehmiin.

8. Mikä tekee kappaleesta hyvän?
Visuaalisuus. Tai todella hyvät lyriikat. Pidän siitä että musiikki herättä kuvia ja tarinoita miun mielessä.

9. Asia, jota et ikinä haluaisi tehdä?
Pettää toisen luottamusta. Olla kunniaton.

10. Mikä saa sinut itkemään? Entä nauramaan?
Mie itken miltei kaikesta. Kaunis näkymä, koskettava musiikki, kaunis lause, hyvä runo, herttanen vanha pariskunta kadulla, paha olo, turhautuneisuus...
Mie nauran hyvin paljon koirille ja kanille ja miehen höpsötyksille. Terry Pratchetin kirjat saa nauramaan ja nyt naureskellut Top Gearin jutuille.

11. Millainen on täydellinen viikonloppu?
Pitkä vaellus koirien kanssa metsikössä, löytää ihana pieni lampi keskeltä sammaleista kivikkoa, hölmöillä kotimatkalla (esim. eksyä ja tippua jokeen ja juosta vajaa kilometri kotiin puoljäässä), kuuma suihku, kannullinen hyvää teetä eucalyptys hunajalla, hyvää musiikkia ja hyvä kirja.
Seuraavana päivänä KAIKKI UUSIKSI.


Nakki viuhahtaa Villavaaralle, Helenalle, Ananaskonvehdille, Tealle ja Mummon pajukorille.
Vastatkaatte näihin kysymyksiin;

1. Mitkä asiat ovat lähellä sydäntäsi? Sisuskalujanne älkäätte luetteleman.
2. Miksi halusit tulla kun olit ihan pieni? Onnistuitko?
3. Onko elämässäsi ollut hetkeä jolloin olisit voinut lähteä totaalisen erilaiselle reitille, mikä se oli ja mitä luulet että olisi käynyt jos olisit valinnut toisin?
4. Millainen ihminen haluaisit olla jos voisit olla millainen vain?
5. Lempijäätelösi?
6. Jos olisit eläin mikä eläin olisit ja miksi?
7. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
8. Mikä viisas lause ohjaa elämääsi?
9. Tyhmin asia jonka olet kuullut?
10. Homous vai heterous?
11. Millainen on ihannevaatetyylisi?

Siinäpä sekotusta pakkaan. Toivottavasti vastaatte!

Joululahja

Mies yllätti tänä jouluna lahjoillaan todellakin. Jo tässä vaiheessa, koska lähden äitin tykö jouluksi niin annamme toistemmu lahjat aina aikasessa. Mies on selvästi alkanut tuntee miut jo liiankin hyvin...

Kirja oli miun lahjalistalla, ja tätä en miehelle sanonut jos joku muu sen on sitten hankkinut... Mutta oli mies ihan itse katsellut kirjoja ja valinnut juuri tämän sieltä. Yhdessä olemme muita kirjoja katsellut ja harkinnut niiden ostoa, tätä kävin yksin katsomassa. Olen kyllä onnellisesti yllättynyt kirjavalinnasta <3
Sormusta vihjailin aika suoraan, minä kun rakastan sormuksia, ja tämä on aivan ihana! Sopii hirmu hyvin kihlasormuksen kanssa, molemmissa kun samantyylisesti zirkonit tuolla sivussa. Ja donitsikorvikset on vain NAM. Aivan ihanat ja hassut <3
Kiitos, rakas <3

Nostalgy!

Koska ei ole vielä vähään aikaan luvassa uuta niin tungetaan teille tuutin täydeltä VANHAA! Tai no, ei tuutin täydeltä koska suuressa osassa ei ollut c/ merkintöjä ja kaikkia kuvia en halua että joku törppö menee omimaan. Koska näinkin on käynyt. And I fucking kill them.

Aloittakaamme harvinaisella työllä; minä olen PIIRTÄNYT. Ensin paperille, sitten skannannut ja tehnyt päälle tietokoneella. Opettelua enimmäkseen koska ihailen kaikkia jotka osaa tehdä mielettömän kauniita kuvia. Tämä on vuodelta 2008, millainen poni minä olisin (kompastunut). Koska olen tunnetusti ollut älytön My Little Pony fani aina. (Tulip <3)

Sitten siirtykäämme käsitöiden ja ompeleiden pariin. Löysin hienon historiallisen mekon kaavan netistä, en tosin kuollaksenikaan muista mistä. Samalla opettelin juuttinarulla vahvistetun korsetin tekoa. Se on uskomattoman mukava ja loistava tapa saada tiukka, liikkuva, mukava ja aluksi haiseva korsetti. Sen teko sensijaan on TÄYTTÄ TUSKAA. Joten on ollut ensimmäinen ja viimeinen korsetti ja hieman epäonnistunutkin vielä. Mutta ehkä vielä joskus. Asuun kuuluu siis korsettivahvisteinen päällismekko sekä suuri aluspaita. Boobielisicious.

Sitten siirrytäänkin ammatin puolelle eli valokuvaukseen. Aloitetaan vanhimmasta. Olin Saksassa kolme kuukautta koulun kautta kuvaamassa ja taittotöitä tekemässä toisen opiskelijan kanssa. Päivät olivat pitkiä ja jäätelöntäytteisiä. Kuljimme paljon ympäri Berliiniä kuvaamassa ja siellä on joutsenia KAIKKIALLA. Ja ne on kesyjä. ja äksyjä. Oli säälittävää vaappuvaa joutsenta jolla oli tarttunut vessapaperia (!?) jalkapohjaan kiinni kun se vaappui pitkin kanavan rantaa, oli lasten kädestä syöviä joutsenia ja oli hulluja joutsenia jotka hyökkäsi kimppuun. Minulla on joutsenen kitarisoista kuva koska puolustauduin kameralla. Elekkee kertoko koululle. ;)  Ja sitten siellä oli ällösöpöjä herttasia rakkauden joutsenia. Joita piti hieman photoshopissa muokata että saisi romanttisen kuvan aikaiseksi.

Sitten kilpailutyö eräälle fantasiasivustolle. Jatkamme tällä romanttisella linjalla. Ei mitään muistikuvaa mistä oli kyse mutta aika ällösöpö kuva silti. Jännä miten paljon saa aikaan yöpöydällä, työmaavalaisimella, tekstuuritapetilla ja piirrosnukeilla.

And last but not least yksi suosikkikuvistani. Ei nyt mikään WAAAAAU kuva, mutta se että sain tuon otoksen siinä tilanteessa ja siitä taivaasta ja että siitä tuli tuollainen... Se on wau. Olimme tuutorikoulujtuksessa Vaiviossa ja kun oli aika iltajuhlien katsoin että minun on aia häipyä. En paljon piitta juomisesta ja juhlimisesta kun oli upea, syksyinen, kovatuulinen yö ja uusi mielenkiintoinen paikka. Löysin sitten laiturin joka huojui ja heilui, mutta taivaalle tuli mielenkiintoinen kuvio kuoopiontien heijastuvista valoista. ja yritin kuvata sitä. Pitkä valotusaika käsille ja sitten yritetään löytää paikka käsivaralla jossa kamera voisi olla tärähtämättä puoli minuuttia. Jalusta? Kellä sellanen muka on?! Ekan kuvan jälkeen tajusin että tuon taivaan saa räjähtämään väreihin ja liekkeihin ja sitähän oli pakko yrittää. Meni varmaan n. puoli tuntia että onnistuin saamaan suht tärähtämättömän kuvan. Nojasin kameraa sen huojuvan ja heiluvan laiturin kaiteeseen. Lampikin näyttää niin ihanan usvaiselta ja tyyneltä vaikka se aallokko oli aika komea. Joten kyllä, olen pirun iloinen tästä kuvasta!

Että siinä odotusajaksi.
Jos haluat nähdä vielä lisää niin selaile deviantart -tiliäni. Siellä on kuvia pitkältä aikaa. Jaksan vain harvakseltaan sitä päivittää koska ei oikein riitä paukuja monen paikan ylläpitämiseen aj yritän enemmän keskittyä nyt tähän blogiin. Mutta minut siis löytää deviantartista;
http://misluck.deviantart.com/