Kevättä

Kyllä täällä vielä ollaan. Sairastellut kamalasti, kun yhdestä taudista pääsee eroon jo iskee toinen ja vielä allergiat päälle.

Piha tekee mitä pihan kuuluu. Nämä nousi ennätysaikaisin huhtikuussa, kukkivat ihanan pitkään tämän kuun puolelle. (Lumipisarakohan tämän nimi oli)

Valkovuokot nuputtivat ja kukkineet nekin jo kohta kolmatta viikkoa.

Meidän perheeseen tuli uusi vaikeusaste; Vikke. 

Vikke täytti juuri vuoden ja huudattaa koiria pihalla. Herra on ihanan rohkea ja utelias veitikka ja nuoruuttaan varsin villi välillä... Kysyykää vaikka nukeilta jotka ovat herran kynsiin ja hampaisiin päätyneet. Tai verhoilta. Tai hiuspompuloilta!
Vikellä on ihme ponpulafetissi, mie oon ostanut ja ostanut ja hävittänyt ponpuloja ihan jatkuvaan ja Vikke kun tuli niin se löytää niitä ihan jatkuvaan. Hirmu kätevää. Pari oon antanut sille ihan leluiksi ja kun tulee uuden kanssa ni vaihdetaan vielä toistaiseksi suht yhtenä kappaleena oleva jo revittyyn niin ollaan sitten molemmat tyytyväisiä. Miulla oo varmaan koskaan ollut näin paljon ponpuloita. Ja juuri kun leikkasin kuolleet latvat ian reilulla kädellä pois. Niinkuin vyötärömitasta olkapäille leikkuu...
Mut Vikke on tämmönen Kawaii Hymypoika <3

 Vikke kun haettiin (Joensuun löytöeläimiltä) niin meni n. puoli tuntia ja herra oli jo talonsa valtias. Vikke on ihanan ihmisrakas, se makaa onnellisena jalassa kiinni ja nukkuu puristen, viettää yöt tyytyväisenä jos saa maata jommankumman jalkojen päällä. Ja sitten temppuilee kuten tässä, mie oon kolminkerroin ja yritän kirjottaa koneella kun kissa makaa selän päällä. Ergonomia = 0. Cuteness = overload. Shits given by cat = 0.

Sympatiat.

Vikke on kova kiipeilemään. Yllättävän sujuvasti myös alastulo onnistuu. Huomattavasti rohkeammin ja sujuvammin kuin esim. Azuralla jota piti tassusta pitäen opastaa puissa kiipeilyn ja alastulon saloihin.

Hieman välillä meinaa hirvittää kun kissa heiluu jonkun ohuen oksan latvassa mutta hyvin se siellä kyllä pysyy. Ja pysyy kynnet terävinä että voi sitten yöllä iskeä ne kylkeen kiinni. Tosin Vikke kyllä tykkää purra enemmän kuin raapia. Yöllä saattaa herätä siihen että ukkovarpaasta haukattiin tai nenää purraan. Ei Vikke hirmu kovaa pure, onneksi, mutta sen verta kuitenkin ettei sitä siihen kannusteta tai opeteta että saisi pureksia.

Human, plz.

Jaa miten koirat suhtautuu?

Roraa harmittaa että isi antaa huomiota muille ja Tuppi jahtaa uutta lelua. Taitaa kokea herra kovana kolauksena että tuli poikakissa koska ei akkojen kanssa ole noin kovasti ja usein turpiinsa ottana. Niin kauan kun Vikke on paikoillaan Tuppi vain katsoo uteliaana mutta jos se liikahtaa niin heti alkaa paimentaminen ja leikkiminen ja kissa katsoo silmät isoina että mikä tuo moukka on?! Also, tulips.

Tulppaanimoka

Ostin tuossa syksyllä n. 200 tulppaanimukulaa. Olen näköjään osan saanut multaan ja loput hävisivät. PUFF! Katosi. Sinne meni minun kevään tulppaaniloisto. Noh, tässä sitten siivoillessa ne löytyi tuolta varastohuoneesta pohjimmaisena törkyjen alta. Saaneet kylmäkäsittelynsä siellä ja iso osa itää iloisesti. Sen näkösiä olivat että multaan ne on saatava mutta minne ihmeeseen minä sellaisen määrän tulppaaneja saan tungettua?!

Pihalle.

Minulla kun on suuria rakennussaaveja vedenkeruuseen ja istutusaltaiksi niin nehän sopivat. Pohjalle 20 litraa multaa, sitten mukuloita muutaman sentin välein tasaisesti multaan ja toiset 20 litraa multaa päälle. Jotta muutos ei olisi ihan niin dramaattinen pidin mukuloita päivällä pihalla ja mullat sisällä että mullan lämpö pysyisi jongin aikaa ja mukulat olisvat tottuneet kylmempään. Sitten suojaksi kolasin kasan lunta ympärille ja tiivistelin hieman ja lisää päälle.

Mullan päälle sitten laitoin usean kerroksen sanomalehtiä ja niiden päälle kiviä loppupäiväksi auringonvaloa imemään itseensä. Illemmalla kaadoin sitten parikymmentä litraa puruja kaiken päälle. Vielä on tarkoitus havuja hakea ympärille koska tuo lumi sulaa niin nopeaa.

Keväämmällä sitten nähdään mitä tästäkin tuli!

Pyhät on marjat pihlajan...

...sanoi emäntä kun oksasaksien kanssa riehui puun kimpussa. Eli kranssia opetellaan taas. Olisi kiva jos olisi joka vuodenaika kranssi tuossa koivujen ovessa, mutta en ole tässä kranssin teossa oikeen petraantunut enkä paavoontunut.

Pohjalle kiedoin pajua ja pihlajaa rautalangalla suunilleen ympyää muistuttavaksi muodoksi, päälle sammalta ja puolukanvarpuja ja alas pihlajanmarjoja ja lehtiä. Olisi ehkä ollut parempi jos olisi laittanut vain marjat... Ja enemmän varpuja. Mutten nyt hirvittävästi viittinyt niitä verottaa kun ei niitä liioiksi tontilla ole.

Miusta on kiva kun keijunmekko edelleen kasvaa ja jos se sitten kasvaisi tuohon kranssiin kesäiseksi lisäykseksi. <3

Toisen keijunmekon laitoin kiipeilemään ovea ja tikkaita pitkin ja toisen rautalangoilla ohjastin kohti koivunoksia että olisi kukkaseinämän tehnyt. No eihän se ihan niin mennyt mutta nätti silti.

Servettikukka

Anoppini 50-vuotispäivillä tapasin erään rouvan joka oli taiteillut tällaisen servettikukan ja pakkohan se oli pyytää että opettaisi minullekin moisen taidon. Tämä olikin yllättävän helppo tehdä mutta kuitenkin näyttävän näköinen. Ajattelin jakaa ohjeen kansanne, mutta ensin piti ostaa servettejä. Tänään sitten muistin tiimarista napata mukaan paketillisen silmää miellyttäviä servettejä ja yrittää muistella mitenkäs tämä oikein menikään...

Aloita levittämällä servetti auki ja taita kaikki kulmat kerran sisäänpäin.

Taita kulmat toisen kerran sisäänpäin. 

Taita kulmat kolmannen kerran sisäänpäin.

Käännä servetti toisinpäin, sileä puoli ylöspäin.

Taita kulmat tälläkin puolella kerran sisäänpäin.

Ota kiinni keskeltä taitetuista kulmista ja keskeltä kiinni pitäen käännä servetti.

Taita taitettuja kulmia ulospäin ja vedä ensimmäiset neljä hieman pidemmälle että ne lukkiutuu.

Vedä seuraavat neljä taitettua kulmaa ulospäin, ja vielä ne viimeisetkin.

Käännä työ, sipistele terälehtiä ja ihaile kättesi jälkeä.