Tangosta asiaa.

Kun myö muutettiin tänne maalle miehen kanssa ensimmäisenä vedettiin merirosvolippu salkoon ilmoitukseksi että here we are. Noh, pari vuotta sitten repaleinen ja paljon kärsinyt lippu viimein repesi kahtia ja toinen pää narusta jäi lipputangon päähän ja asiallehan jaksettiin tehdä ei paljon mitään.

Mies on uutta nuppia suunnitellut (autoteemainen) mutta yllätti silti kun tänään kaadettiin tanko että laitetaan uusi lippu paikoilleen.

Mie haluan tuohon kiiluvat punaiset silmät. Se katsoo juuri sopivasti meidän pihaa ja miun huonetta että se olisi ihanan creepy.

Kotoisaa. We're here again. :) Yarr! Mie oon suunnitellut että tekisin puolikkaan laivan lipputangon ympärille (kaatovaralla) että voisin sitten kokasta katella maailmaa.

Ja jos tämä oli liian päkallomaista niin on meillä tällaistakin:

Kevättä

Kyllä täällä vielä ollaan. Sairastellut kamalasti, kun yhdestä taudista pääsee eroon jo iskee toinen ja vielä allergiat päälle.

Piha tekee mitä pihan kuuluu. Nämä nousi ennätysaikaisin huhtikuussa, kukkivat ihanan pitkään tämän kuun puolelle. (Lumipisarakohan tämän nimi oli)

Valkovuokot nuputtivat ja kukkineet nekin jo kohta kolmatta viikkoa.

Meidän perheeseen tuli uusi vaikeusaste; Vikke. 

Vikke täytti juuri vuoden ja huudattaa koiria pihalla. Herra on ihanan rohkea ja utelias veitikka ja nuoruuttaan varsin villi välillä... Kysyykää vaikka nukeilta jotka ovat herran kynsiin ja hampaisiin päätyneet. Tai verhoilta. Tai hiuspompuloilta!
Vikellä on ihme ponpulafetissi, mie oon ostanut ja ostanut ja hävittänyt ponpuloja ihan jatkuvaan ja Vikke kun tuli niin se löytää niitä ihan jatkuvaan. Hirmu kätevää. Pari oon antanut sille ihan leluiksi ja kun tulee uuden kanssa ni vaihdetaan vielä toistaiseksi suht yhtenä kappaleena oleva jo revittyyn niin ollaan sitten molemmat tyytyväisiä. Miulla oo varmaan koskaan ollut näin paljon ponpuloita. Ja juuri kun leikkasin kuolleet latvat ian reilulla kädellä pois. Niinkuin vyötärömitasta olkapäille leikkuu...
Mut Vikke on tämmönen Kawaii Hymypoika <3

 Vikke kun haettiin (Joensuun löytöeläimiltä) niin meni n. puoli tuntia ja herra oli jo talonsa valtias. Vikke on ihanan ihmisrakas, se makaa onnellisena jalassa kiinni ja nukkuu puristen, viettää yöt tyytyväisenä jos saa maata jommankumman jalkojen päällä. Ja sitten temppuilee kuten tässä, mie oon kolminkerroin ja yritän kirjottaa koneella kun kissa makaa selän päällä. Ergonomia = 0. Cuteness = overload. Shits given by cat = 0.

Sympatiat.

Vikke on kova kiipeilemään. Yllättävän sujuvasti myös alastulo onnistuu. Huomattavasti rohkeammin ja sujuvammin kuin esim. Azuralla jota piti tassusta pitäen opastaa puissa kiipeilyn ja alastulon saloihin.

Hieman välillä meinaa hirvittää kun kissa heiluu jonkun ohuen oksan latvassa mutta hyvin se siellä kyllä pysyy. Ja pysyy kynnet terävinä että voi sitten yöllä iskeä ne kylkeen kiinni. Tosin Vikke kyllä tykkää purra enemmän kuin raapia. Yöllä saattaa herätä siihen että ukkovarpaasta haukattiin tai nenää purraan. Ei Vikke hirmu kovaa pure, onneksi, mutta sen verta kuitenkin ettei sitä siihen kannusteta tai opeteta että saisi pureksia.

Human, plz.

Jaa miten koirat suhtautuu?

Roraa harmittaa että isi antaa huomiota muille ja Tuppi jahtaa uutta lelua. Taitaa kokea herra kovana kolauksena että tuli poikakissa koska ei akkojen kanssa ole noin kovasti ja usein turpiinsa ottana. Niin kauan kun Vikke on paikoillaan Tuppi vain katsoo uteliaana mutta jos se liikahtaa niin heti alkaa paimentaminen ja leikkiminen ja kissa katsoo silmät isoina että mikä tuo moukka on?! Also, tulips.

Tikulla silmään joka 2014 4-6 muistelee

Huhtikuu

Kuoringalla metriset jääpenkat puskenut rantaan. Oli ihan isoja maamääriä työntänyt mukanaan. Toisaalta ihan hyvä niin uimakohtiakin tullut siistittyä samalla kun tasoteltu maata.

Kuntoutuksessa kokeilin huovuotettujen korujen tekoa. Ei ehkä ihan miun juttu kuitenkaan. Tykkään enemmän vaatesuunnittelusta ja ompelusta.

Tämmöiset kaveritkin jo heräili hyvin kohmeisina...

Valitettavasti vain saivat lumisateen päällensä.

Yksi päivä satoi rakeita ihan kunnolla. Hassuja nuoskarakeita, kuin pieniä lumipalloja. 

Toukokuu

Niin mikä kuu?

TuppiKuuKuu! Toimii kuivassa

kuin kosteikossakin! (Löydettiin karpaloitakin. oli herkkua)

Kesäkuu on myös loistava aika kerätä versoja ja värjäyskasveja. (Nokkonen oikealla) Tulppaanit kukkii mukavasti samalla (kellä kukkii kellä ei)

Kävin ihmettelemässä puron juoksua ja pitkään tutkin ja ihmettelin raparperin kasvua. En ole tähän nuppuvaiheeseen kiinnittänyt koskaan niin paljoa huomiota. Sieltä tulee tuommoisia alienin munia joista kuoriutuu aivot jotka aukeaa ja alkaa kasvattaa vartta ja samalla toinen alienin muna puskee sieltä juurelta ja sitten poksahtaa auki ja uudet aivot alkavat kasvaa... Aika friikkiä. Hulluja nuo raparperit.

Kävin kehräyskurssilla Viinijärvellä, opeteltiin karstauksesta eteenpäin värttinällä kehruu (kun miltei kaikki oli rukilla kehrännyt jossain vaiheessa ainakin). 

Neuloin sukat (loppuun) ja värjäsin villaa sekä kasvivärein että EMO -värein. 

Ompelin alushametta ja maalasin taloa. Vahingossa vähän autoakin.

Leivoin keksejä ja kakkua ja juhlittiin tädin synttäreitä. (Se kakun leikkuu on meilläpäin vakava ja juhlallinen hetki. Jos ei muuta kuvaa joistain juhlista ole otettu niin kakunleikkuukuva on oltava.)

Tällaisen tein kuntoutuksessa sitten lahjaksi. Piti tulla venevati mutta tulikin lehti. Noh, voi sitä tarjottimena käyttää tai ovikranssina. 

Kesäkuu

Kun kaikista istutuksista alkaa kasvaa jotain. Ja osasta ei mitään. Mutta vehreyttä näkyvissä. 

Tein itselleni värjäyspaikan ja keräsin lupiinin lehtiä ja varsia ja värjäsin sitten harmaata villaa.

Pupu pääsi pihalle.

Isäntäkin pääsi pihalle.

Vieras paistoi lettuja kun emäntä luki viherpihaa riippukeinussa.

Kävin kuntoutuksessa jossain maatilalla heinäpaaleja siirtelemässä ja koiraa rapsuttelemassa. Siellä oli kans ...

ANKKOJA (jotka ei tykännyt olla kuvattavana tai et tulis lähelle)

Ja siellä oli VUOHI mut siitä sai huonoja kuvia. Ja sit oli paljon heppassii. Ja sit ratsastettiin. Mie olin viimenen ja oli jalustavyön vyöosuus tainnut jo löystyä kun ravissa tein sitten tiukan käännöksen ja se pyörähti ympäri. Onneksi minulla on paljon kokemusta hevosen selästä tippumisesta niin ei käynyt kuinkaan. Ei muuta kuin vyö tiukemmalle ja takas selkään. Vajaan tunnin kärsi olla kosketuksissa hevosen kanssa ja sitten iski ihottuma ja kutina. Edistystä kuitenkin. Kai.

Tämmösen sain valmiiksi. Kevätpäiväntasaus mystery shawl. Leveyttä n. 2 metriä, pituutta n. 1.3 metriä. Se o iso ja lämmin. Ja vaikka lanka loppukin kesken niin tuo tummempi reuna oikeestaan sopii siihen.

Oli

juhannus...

Juoksukisat....

 Ja käynti äitin luona. Yritin ottaa kuvaa kauniista vanhasta puun käppyrästä niin Tuppi tulee photobombaamaan.

Ja Rora vielä juoksi onnellisena ympyrää.

Ja vielä yksi corgikuva!