Täällä ollaan

Pahoittelen että tämä blogi on nyt jäänyt aivan täysin nukkeblogini jalkoihin mutta se on nyt asia joka inspiroi ja innostaa minua. Haluan oikeasti panostaa siihen ja että sitä saan tasaisella tahdilla päivitettyä. Olen myös miettinyt haluatteko että tämä blogi on pelkästään tarina millaista elämä on dissosiaatiohäiriön, masennuksen ja OCD:n kanssa, koska tuntuu että sellaiseksi tämä on muuttumassa.

Hirveästi en ole tehnyt mitään. Puutöitä, metsähommia ja maalannut aittaa. Ei mitään ihmeellistä.
Ömmm... Balettia jatkan tänäkin vuonna ja huomaa että kehitystä on ryhdissä ainakin tapahtunut. Ja että tanssin koko ajan ympäri taloa :D Metsässä tietysti käyskennellyt ja saanut Juhankin mukaan. <3

Olen myöskin koko ajan väsynyt ja haluaisin vain nukkua mutta nuo lehdet ei haravoidu itsekseen ja ruusut ei kävele talviteloille (mutta ne tekee nuppuja ja kukkii edelleen koivujen alla vaikka lehdet on lähtenyt ja yöpakkaset on käynyt -7 asteessa).
Yöt on olleet nyt pari viikkoa aivan ihania. Kuu on poissa joten tähdet pääsee oikeuksiinsa. Hieman tietysti kaksi innokasta, sekopäistä koiraa jaloissa tekee katselun välillä vaikeaksi mutta kyllä sitä yksinkin tulee karattua tuonne. 3 tulipalloa olen nähnyt ja paljon tähdenlentoja. Se on hassua että ne on yleisiä tapahtumia ja tähtitaivas on ollut tuolla niin kauan kun olen elänyt ja edelleen sitä vaan katsoo ihmeissään ja innolla.

Don't give it up, it's glorious.

In a year 2000... and 13 part 3

SYYSKUU

ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN DAALIA. I did it! Sain sen kukkimaan ja kasvamaan! Toivottavasti ei ole nyt tuossa rappusissa paleltunut talven aikana. Ihastuin daalioihin yhtä paljon kuin tulppaaneihin. 

Sitten olin häävalokuvaajana. Omapotretti juhlista; 

Ja virallinen hääkuva; Minun mieleinen pariskunta! 

Juhlapaikka oli uskomaton. Metsän keskellä, järven rannalla. Sai vetäytyä aina välissä omiin oloihinsa rauhottumaan ihmisvilinästä. 

LOKAKUU

 Time to hit the pot! Äiti halusi kirkkaankeltaista lankaa, puhdasta, kirkasta keltaista. Sellaista ei tahdo vain löytyä. Joten ostin keltaista väriä ja valkoista lankaa ja ajattelin koittaa tehdä sen itse. Hiukan mokasin kuitenkin; laitoin veden, suolan ja värin kattilaan, sekoittelin, sitten heitin vyyhdin sinne. Sehän peittyi vain puoliksi koska olin unohtanut loput vedet. Mutta kaunis liukuvärjäys tuli kuitenkin. 

Ajattelin sitten testata erilaisia värjäystapoja. Tässä yksi. Mukavan laikukas lanka tuli. 

 Kanttarelleja kävin keräämässä. KYLLÄ se on kanttarelli, senkin pervo!

Sitten tein 50 kuppikakkua koska... synttärit.

Hän on kolmekymppinen. 

Kotona taas pikkutuholainen metsästää edelleen lintuja ikkunasta. Onneksi tällä kertaa vain lyö päätänsä ikkunaan. 

Minä taas neuloin ja neuloin ja neuloin ja maalasin. 

Ja ensilumi tuli pumpuffwhee!

MARRASKUU

Ihana kun lumi tuli, mutta sitten alkaa tulla myös näitä lumen ongelmia; lattiat aina märkinä.

 

Tädin kanssa käytiin Heurekassa kattelemassa hulluusnäyttely. Ei ollut kovin kummonen loppujenlopuksi. Paljon historiaa ja äärettömän varovainen ote. 

Tää oli ihan hauska; sai oman naamansa huutoon. 

Perinteeksi muodostunut perheillallinen pidetään marraskuussa. Enemmän ruokablogissani. 

Sitten olikin minun vuoroni pitää synttärit. Teemana Come as your favourite pony. Minä olin Pinkie Pie (Ylläni replika coronation dress:stä)

Porukka oli pieni, mutta laadukas. 

Kani on alkanut taas kissaa kiusata. Piti jo kanaverkko kanin juoksentelualueen ympäriltä purkaa että kissa pääsee nopeasti karkuun kiipeilemättä. Voitte arvata mitä tapahtui pari sekuntia kuvan oton jälkeen.

JOULUKUU

 Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kukatkin jäätyy muotoonsa. 

Mutta ei voi kyllä maisemista valittaa pihalla. 

Mutta sitten kun tulee JOULU niin nämä kaksi jää kahdestaan kotiin ja minä lähden Tupin kanssa äitin luokse. Perinteet kunniaan!

Ja mistä minun joulu koostuu? 

Tulesta ja jäästä...

Kuusen koristelusta...

 Perheestä, suvusta ja mässäilystä...

Tonttuilusta...

Lahjoista...

ja peleistä.

Serkulle neuloin kissakaverin opiskelijakämppään. (Ohje Dropsilta)

Opetin (pistin) tädin ja serkun tekemään kynsilakkakoruja. Ihana oli taas kattoa miten tulee uusia ideoita kun toiset alkaa taiteilemaan. 

Revontulia

Eilen oltiin baarissa (!) ja lähettiin kymmeneltä kotiin. Automatkalla olin jo puolnukuksissa ja vain odotin että pääsee nukkumaan. Sitten kotio päin käännyttäessä näkyikin pellon yllä upeat revontulet. Niin mikä väsymys? Juostiin vajaa tunti vielä koirien kanssa pellolla katsomassa ja kuvaamassa.

2012 7-12

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli hurjat ukkosmyrskyt. Ihan päällä. Menin Rosen luokse varmistamaan että toinen on kunnossa, toinen oli ihan vauhkona eikä tiennyt seisoako paikoillaan sateessa, tulla karsinaan vai juosta ympyrää. Ehkei se että nauroin kaatosateessa kippurassa ollut sitä avuliainta mutta kyllä se rentoutti selvästi toista. Pahimman ajan sitten seisoskelin karsinan ovella juttelemassa pollelle. Mieskin jo juoksi perään katsomaan ollaanko me saatu salamasta ja kuoltu sinne kun kummastakaan mitään kuulu. 

Myrskyn jälkeen tulee vaaleanpunainen valo ja sateenkaaret. Se valo oli ihan jostain toisesta maailmasta. Katsokaa noita valkeita pyöröpaaleja, maailma oli tuon pinkki. Kamera ei vaan kuvaa sitä samoin kuin silmä näkee. Silmä valehtelee.

ELOKUU

Perseidit, ensimmäiset kylmät, ensimmäiset kuumat kaakaot, aika jolloin maailma vain alkaa kaunistua ja kaunistua. Rakastan syksyä ja sen väripalettia. Tähtitaivasta, huurretta, pakkasta, corgeja. 

What Rora has seen, it cannot be unseen.

Elokuu oli myös hyvästien aika. 

SYYSKUU

Ei mitään mitä ette olisi jo nähneet. Sairastelua ja selkä antoi periksi. Kalenterin mukaan kun pääsi ojanpohjalle risusavottaa tekemään oli kuin lottovoitto, pystyin liikkumaan kuin ihminen!

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa. Koska emme vieläkään saneet koko takapihaa poltettua meillä ei vieläkään ole kasvimaata. Marjapensaat piti tyhjentää. Linnut auttoivat ja mihin ne ei uskaltautuneet, söivät koirat. 

LOKAKUU

Olin kaksi viikkoa äitin luona, ja ensilumi tuli silloin. Sitten palasin kotiin ja lumi oli poissa. Itseasiassa Ilomantsissa lumi pysyi vielä silloinkin, tuli toiset lumet ja sitten sli sielläkin kaikki. Mutta rakastan tätä vuodenaikaa kun heräät ja kaikki on kuurassa, mutta kuitenkin vielä elossa. Se kirpakka muistutus mitä on tulossa. ah <3

 

Miksikö kuvaan Roraa enemmän? Koska Rora on kuvauksellisempi ja hirvittävä linssilude. Tuppi mieluummin juoksee naamalle ja syliin kuin pysyy kameran edessä. Kisu on äitin Sindi. Uskomaton hellyydenkipeä narttu sekin, kun yrität nukkua on hänen kynnet hiusnahassa ja kehräys kuuluu kilometrin päähän.

 

MARRASKUU

MOVEMBER! (Ja annos arkea Tupin kanssa)

Koverossa oli kauniita jäämuodostelmia. Suurentakaa ja katsokaa jääpuikkoja keskellä ylhäällä.

ISORY:n pikkujouluajoissa olin Jannen kanssa.

 Ja meillä oli  vanhempien ja veljen perheen kanssa hieno 7:n ruokalajin illallinen. 

JOULUKUU

Joulukuu, pysyvät lumet. erinteisesti kookien kanssa juostaan peltotiellä. Kookit juoksee myös pellolla myyrien ja hiirien perässä ja hyppää (uppoaa) ojaan ja yrittää sieltä ylös mamin nauraessa hillittömästi ja osoittaessa sormella. 

And due this, Good bye 2012, tervehdys 2013.

Ja mitä sinulta odotan? Tervehtymistä, edistymistä, taudin taittamista ja voittoa. (Ja lehmiä)