torstai 24. heinäkuuta 2014

Azura


Uusia jäseniä

Hiljaista on ollut koska tappelin sauvasekottimen kanssa ja hävisin (vasen keskisormi silpoutui hiukan mutta paranee sormeksi kyllä)

sitten oli ystäväni Ruotsista käymässä viikon (päivitys seuraa)

sitten olin viikon reissussa (päivitys seuraa)


Mutta mitä olin nyt päivittämässä on koska kaverini perhe sekä omani lisääntyi yhdellä molemmilla! Kaveri sai oman vaavinsa jo aiemmin, mutta mie kävin vasta tänään katsomassa sitä.

Tällainen hurmuri tuli kaverille. Ihana pikku karvaturri ja pentumaha <3 Voiko olla parempaa?!
Noh... yritystä ol, sillä sieltä lähdettiin hakemaan omaa vaavia kotiin joka on ollut anoppilassa odottamassa että minä kotiutuisin. Tällainen 9 viikon ikäinen kissanpentu tyteli sitten meille tuli.

Itkuhan toisella kotimatkalla pääsi kun tajusi että nyt erotettiin veljestä joka jäi anopille mutta puolen tunnin päästä uudessa kodissa leikittiin jo innoissaan ja kiipeiltiin uuden mamin syliin ettei tuo muutto nyt taida niin hirveästi haitata. Nyt Azura nukkuu raapimapuun juurella sikeästi. Mietin että pitäisikö se eka yö nukkua toisen kanssa täällä koska vielä en laske ympäriinsä kuljeksimaan että kotiutuisi kunnolla ennenkuin tapaa koirat. Onhan niiden huuto ja haju jo tavattu mutta pitää aloittaa hitaasti Roralla ja katsoa milloin uskaltaa Tupin tutustuttaa. Se kun luulee Azuraa kuitenkin vain uudeksi leluksi. Mutta Pomppu voi ilahtuakin kun saa uuden kaverin kun Tuijaa jäi toinen niin kovasti kaipaamaan.


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kesäkuusta ja koiruuksista

Juhannuksen vietin ystäväni (ja hänen perheensä kanssa) grillaten, kierrellen ja kokkoja katsellen. (Ja häviten Yatzyssa) Liperin museolla oli juhannustapahtuma ja käytiin siellä päivemmällä katsomassa mutta ajateltiin että syödään ensin ja mennään sitten katsomaan kokkoa. No sen verta myöhään mentiin että päästiin katsomaan savuavia raunioita. Ei sentään ihan vieressä olleen savusaunan.... 

Liperin makasiineilla kokko sytytettiin sen verran myöhään että sitä kerettiin katsomaan. Älyttömästi väkeä siellä olikin.

Koiruuksien kanssa ollaan käyty metsässä ja ensimmäiset kanttarellit löydetty. (Näin sateiden jälkeen voisikin lähteä katsomaan onko ne kasvaneet isommiksi ja vahvemmiksi kun silloin jätin sinne kasvamaan kuivat reppanat)

 Äidinkin luona käytiin viikonloppu olemassa ja siellä uusissa metsissä juoksemassa. Juha kun on ollut poissa Rorasta on tullut välillä sietämätön. Välillä se on tuhottoman hellyyden ja huomionkipeä, paljon ärhentelevämpi Tupille ja kuuroksi tullut miltei täysin. Tottelevaisuus on ollut mitä on, mutta joko olin saanut uuvutettua kookit jo tähän mennessä täysin tai jokin kuulokoje oli hetkellisesti Rorankin päässä että sain vuoronperään kookit istutettua kivelle ja otettua laskevassa auringossa äkkiä muutaman kuvan.

 Vaikka vesi on kylymmee ku mikä kookit nautti kahlailusta. Tuppikin yllätti ja syöksyi aina ensimmäisenä veteen. Normaalisti poika on kiinnostunut vedestä vain hyvin kuumina päivinä. Ehkä tämä ranta on vain sopiva ja mieluinen sitten kahlailuun että tässä voi kastautua.


Ja lopuksi sulokuva kuivautumisesta.... 

Aikaansaannoksia ja tulevia

Tatuoinneista, Juha hakkasi miulle tällaisen oikean käteen. Kiertää sitä hieman. Värien kanssa olen pulassa koska suunnitelmani väriyhistelmät ei toimi ja väen väkisin haluisin ulkolehdet tumman violeteiksi... 
Onneksi tässä on aikaa miettiä värejä vaikka kuinka kauan... jos vaan ite jaksaa oottaa ja katella sitä värittämättömänä. :D


Itse oon ollut aika vaisu tatuoimisessa, pitkään on pitänyt omaa jalkaa jatkaa ja harjotella häivytysiä ja vesivärityyliä mutta tällaisen sentään olen saanut hakatuksi. Tämä oli opettavainen kun lähempänä rannetta oli niin helppo vetää ja hyvä että koski kun väri jo tarttui ja lähempänä kyynärvartta väri ei tahtonut tarttua ei millään. Sitä kun harvemmin töitä tekee ei muista kuinka nopeasti iho muuttuu eri kohissa. :)



Neulepuolella olen saanut tämän shaalin aikaan. Kyseessä on siis Mysteryshawl/Kevätpäiväntasaushuivi. Koska olen taas huonontunut en pysty pitsiä neulomaan koska pääni ei pysy siinä perässä. Tämä huivi tuli seitsemänä vihjeenä eli lyhyinä kaavioina. Minun ei tarvinnut missään vaiheessa ymmärtää kokonaisuutta tai isoa kuvaa, piti vain keskittyä maksimissaan 25 silmukan kaavion osaan kerrallaan ja siihen mie pystyin. Olen tästä työstä aika turkasen ylpeä että oon kyennyt jotain näin suurta tekemään. Tuo on kuitenkin 140 x200cm kokonen sänky johon tuo on pingotettu joten koko ei ihan pieni ole.
Lankana on ohut 100% karstavillalanka (jonka ihana violetti sävy loppui kesken joten loppu on tehty punertavalla). Työ valmistui loppujenlopuksi aika nopeaa, en osaa tarkkaa aikaa sanoa mutta olettaisin että muutamassa kuukaudessa.


Sitten voikin alkaa seuraavaa projektia suunnitella. Ja se ei olekaan ihan pieni tai fiksu.  Tuulenpitävä kirjoneuletakki. Alusta loppuun suunniteltu itse, kolmosen puikoilla. Lankana on Pirtin kehräämön kolmisäikeinen karstavillalanka josta kilo on värjätty efektiväreillä ja loput tulee kasviväreillä. Tässä on lupiinilla värjätty lanka keräytymässä, takana vyyhtejä ja valmiita keriä. Laskin että lankaa menisi noin 2.9 kiloa projektiin, mutta minulla on vain  2.7 kiloa. Toisaalta laskin isoina neliöinä ja tarkoitus on saada hieman muotoa yritettyä torso-osaan ja hihathan kapenevat joten lanka voisikin riittää juuri ja juuri. Sitten kun vain osaisi arvioida kuinka paljon mitäkin lankaa tarvitsee että kuviot pysyisivät saman värisinä koko nauleen ajan!


Testitilkku neuleeseen. Alku on tehty nelosen puikoilla mutta siitä tuli liian löysää joten loppu on tehty 2.75 puikoilla. Close enough. Alussa pohjalla on efektivärjättyä lankaa ja kuvio tehty lupiinilangasta, seuraavana pohjalla punaiseksi värjätty efektilanka ja aiemman kuvion pohjalanka (eivät tomi yhessä, eikä toimi tuohon punaisee lupiinilankakaan),  Tuo punanen on miusta liian päällekäyvä, mutta sitä onkin vain parisataa grammaa joten siitä tulee kuvioihin tehosteväri.