Täällä ollaan

Pahoittelen että tämä blogi on nyt jäänyt aivan täysin nukkeblogini jalkoihin mutta se on nyt asia joka inspiroi ja innostaa minua. Haluan oikeasti panostaa siihen ja että sitä saan tasaisella tahdilla päivitettyä. Olen myös miettinyt haluatteko että tämä blogi on pelkästään tarina millaista elämä on dissosiaatiohäiriön, masennuksen ja OCD:n kanssa, koska tuntuu että sellaiseksi tämä on muuttumassa.

Hirveästi en ole tehnyt mitään. Puutöitä, metsähommia ja maalannut aittaa. Ei mitään ihmeellistä.
Ömmm... Balettia jatkan tänäkin vuonna ja huomaa että kehitystä on ryhdissä ainakin tapahtunut. Ja että tanssin koko ajan ympäri taloa :D Metsässä tietysti käyskennellyt ja saanut Juhankin mukaan. <3

Olen myöskin koko ajan väsynyt ja haluaisin vain nukkua mutta nuo lehdet ei haravoidu itsekseen ja ruusut ei kävele talviteloille (mutta ne tekee nuppuja ja kukkii edelleen koivujen alla vaikka lehdet on lähtenyt ja yöpakkaset on käynyt -7 asteessa).
Yöt on olleet nyt pari viikkoa aivan ihania. Kuu on poissa joten tähdet pääsee oikeuksiinsa. Hieman tietysti kaksi innokasta, sekopäistä koiraa jaloissa tekee katselun välillä vaikeaksi mutta kyllä sitä yksinkin tulee karattua tuonne. 3 tulipalloa olen nähnyt ja paljon tähdenlentoja. Se on hassua että ne on yleisiä tapahtumia ja tähtitaivas on ollut tuolla niin kauan kun olen elänyt ja edelleen sitä vaan katsoo ihmeissään ja innolla.

Tänään oli hyvä päivä

Vaikka normaalisti avaamme grillikauden kun v8 on noussut lumen alta niin helmikuu tuntui hiukan liian aikaiselta... Sekä tämän kuun alku. Ja muutenkin. Mutta nyt kun oli aurinkoista ja 7 astetta lämmintä (ja kylmä tuuli) ajateltiin et nyt avataan grillikausi!

Shangai kanaa, halloumia, pätkä broilerilenkkiä ja grillimakkaraa käärittynä pekoniin. Ja alkupalaksi tein meille salaatit ja juha teki kermaviilikastikkeen. Hyvä ruoka, loistava mieli.

Sitten oli hyvä makoilla hetki riippukeinussa. Tai juha lekotteli pitkään, mie kun kävin makaamaan Juha usutti corgit kimppuun. Onneksi ruuan tuoksu sekoittaa pienten päät ettei voinut kun pikasesti käydä naamaa nuolasemassa ja mennä nuuskimaan grillin ja pöydän ympäristöä uusiksi. Ja tietysti leikkiä ympäriinsä.

Tämä on uusin suosikkikuvani Rorasta. 

Käytiin myös hiukan kävelemässä pellolla ja suunniteltiin mitä puita kaadetaan ojasta ja koivikon harvennusta.

Illalla Juhan teki mieli ja mie en jaksanut tatuoida niin sovittiin että Juha sitten tekee miulle viimein miun Hell on heels -tatuoinnin. Oon suunnitellut sitä jotain vuoden mutten ole saanut aikaiseksi piirtää sitä. Korkokengän kuva oli löytynyt jo aikaa sitten mutta fontti ja tekstin sijoitus oli hakusessa. Onneksi tatuointilehdestä löytyi suht miellyttävä fontti jota muuttamalla sain mieleisen kokonaisuuden aikaiseksi. 

Pohkeeseen ei pitäisi sattua. Toki siitä menee suuria hermoratoja että jalka nykii mutta hyvänen aika kun se oli KIPEÄ! Värittäessä huusin jo suoraa huutoa eikä ihan valmiiksi asti voitu tehdä koska mie en yksinkertaisesti enää kestänyt. Mutta hieno siitä tulee. Parasta jälkeä mitä Juha on koskaan tehnyt <3

Avaimenperälahja

Mies näki tämän tänään kaupassa ja osti "koska tulit mieleen" ja "Sopii just sinulle". Oh yeah. ;)