Elukat helmikuussa

Eihän ne nyt sinänsä miksikään ole muuttunut.
Pomppu on piristynyt kun sai kissasta seuraa mutta vihaa edelleen kun häntä tökitään kameralla.

Tuija on kotiutunut kivasti. Navetassa oleskelun jälkeen lämmin sänkypaikka auringonpaisteessa on ollut suosittu. Öisin on sitten kiva metästää hiiriä ja säikytellä mamia mouruamalla sängyn alla. Ja piristää oksennustautista ripuloimalla hiekkalaatikon reunan yli lattialle. 

Rora on äksyillyt jonkun aikaa että taitaa olla kiima tulossa. Muuten pieni nuolukone on hellyydenkipeä ja höperö ahne pirulainen. Alkanut taas viimein hiukan lihomaankin. Tai no, saamaan lihasta massun ympärille, tälle kun ei tunnu muuta tulevan. :D

Tuppi on ennallaan, hiukan on alkanut heikkohermoisemmaksi muuttua silloin tällöin kotioloissa mutta hermo kestää ja keskittyminen sitten "tositilanteessa" (paloautojen, poliisien ja sekasorron keskellä) ollaan niin kuuliaista ja iloista poikaa eikä heikkohermoisuudesta ole tietoakaan. Hellyydenkipeäksi on Tuppikin tullut kun olen 2 viikkoa sairastanut enkä hirveästi ole jaksanut koirien kanssa leikkiä. Mutta sylipaikka on mieluinen sohvalla maatessa. 

Isäntä ja emäntä on enemmän ja vähemmän kipeitä ja sairastelevaisia.

2012 7-12

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli hurjat ukkosmyrskyt. Ihan päällä. Menin Rosen luokse varmistamaan että toinen on kunnossa, toinen oli ihan vauhkona eikä tiennyt seisoako paikoillaan sateessa, tulla karsinaan vai juosta ympyrää. Ehkei se että nauroin kaatosateessa kippurassa ollut sitä avuliainta mutta kyllä se rentoutti selvästi toista. Pahimman ajan sitten seisoskelin karsinan ovella juttelemassa pollelle. Mieskin jo juoksi perään katsomaan ollaanko me saatu salamasta ja kuoltu sinne kun kummastakaan mitään kuulu. 

Myrskyn jälkeen tulee vaaleanpunainen valo ja sateenkaaret. Se valo oli ihan jostain toisesta maailmasta. Katsokaa noita valkeita pyöröpaaleja, maailma oli tuon pinkki. Kamera ei vaan kuvaa sitä samoin kuin silmä näkee. Silmä valehtelee.

ELOKUU

Perseidit, ensimmäiset kylmät, ensimmäiset kuumat kaakaot, aika jolloin maailma vain alkaa kaunistua ja kaunistua. Rakastan syksyä ja sen väripalettia. Tähtitaivasta, huurretta, pakkasta, corgeja. 

What Rora has seen, it cannot be unseen.

Elokuu oli myös hyvästien aika. 

SYYSKUU

Ei mitään mitä ette olisi jo nähneet. Sairastelua ja selkä antoi periksi. Kalenterin mukaan kun pääsi ojanpohjalle risusavottaa tekemään oli kuin lottovoitto, pystyin liikkumaan kuin ihminen!

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa. Koska emme vieläkään saneet koko takapihaa poltettua meillä ei vieläkään ole kasvimaata. Marjapensaat piti tyhjentää. Linnut auttoivat ja mihin ne ei uskaltautuneet, söivät koirat. 

LOKAKUU

Olin kaksi viikkoa äitin luona, ja ensilumi tuli silloin. Sitten palasin kotiin ja lumi oli poissa. Itseasiassa Ilomantsissa lumi pysyi vielä silloinkin, tuli toiset lumet ja sitten sli sielläkin kaikki. Mutta rakastan tätä vuodenaikaa kun heräät ja kaikki on kuurassa, mutta kuitenkin vielä elossa. Se kirpakka muistutus mitä on tulossa. ah <3

 

Miksikö kuvaan Roraa enemmän? Koska Rora on kuvauksellisempi ja hirvittävä linssilude. Tuppi mieluummin juoksee naamalle ja syliin kuin pysyy kameran edessä. Kisu on äitin Sindi. Uskomaton hellyydenkipeä narttu sekin, kun yrität nukkua on hänen kynnet hiusnahassa ja kehräys kuuluu kilometrin päähän.

 

MARRASKUU

MOVEMBER! (Ja annos arkea Tupin kanssa)

Koverossa oli kauniita jäämuodostelmia. Suurentakaa ja katsokaa jääpuikkoja keskellä ylhäällä.

ISORY:n pikkujouluajoissa olin Jannen kanssa.

 Ja meillä oli  vanhempien ja veljen perheen kanssa hieno 7:n ruokalajin illallinen. 

JOULUKUU

Joulukuu, pysyvät lumet. erinteisesti kookien kanssa juostaan peltotiellä. Kookit juoksee myös pellolla myyrien ja hiirien perässä ja hyppää (uppoaa) ojaan ja yrittää sieltä ylös mamin nauraessa hillittömästi ja osoittaessa sormella. 

And due this, Good bye 2012, tervehdys 2013.

Ja mitä sinulta odotan? Tervehtymistä, edistymistä, taudin taittamista ja voittoa. (Ja lehmiä)

2012 1-6

Uusi vuosi, vanha vuosi.
Ajattelin selata vanhan vuoden kuvat ja katsoa mitä kuluneeseen vuoteen on kuulunut. Kuvat suurentuvat klikkaamalla (silloin niitä voi myös yksittäisinä selata).


Tapahtumaköyhä TAMMIKUU

Ei ollut viime talvikaan kovaluminen, mutta pakkaset olivat pahempia. Kauniita päiviä ollut ja tammikuun lisääntyvä valo luo metsään kauniita vingentointeja.

Hiljaisempi HELMIKUU

Mitään muuta en löytänyt kuin todisteita pintaremontin jatkumiseta. Lattian uusintapinnoitus. 

MAALISKUU

Oli planeettojen seuraamisen aikaa. 

Ja arkea, ilmiselvästi.

HUHTIKUU

Ja jåhan alkaa tapahtua! Ensin vaihetaan renkaat kuten keväällä on tapana... no ei kyllä kesärenkaisiin. Sitten mennään metsään, rikotaan auto sinne ja etsitään se ergonomisin korjausasento. (Auto jäi metsään)

Sitten rouva hurjasteli urista ojaan. Sen verran muistan että tuolloin oli jalka kipeänä tai rikki sillä kenkkasin kävelysauvan kanssa. Ensireaktio ojassa oli räjähtää nauruun, soitta isännälle että tuleevat hinaamaan miut ylös, sitten kenkkasin kotiin hakemaan kameran ja kuvaamaan. Autolle eikä rouvalle käynyt mitään. 

 Sitten vuoden ihanimpia asioita, saimme perheenlisäystä!

Rose oli 13 -vuotias silmänsä satuttanut amerikkalainen. Pomppu oli Rosen seuraneiti. Rose on lähtenyt laajemmille laidunmaille, Pomppu on edelleen näykkimässä minua varpaasta. Ja inhoaa kuvattavana oloa. 

TOUKOKUU

Kun kesä sarastaa jo ja lumet on levitelty että ne sulaa nopeasti pois. Rose pääsi viimein laitumelle koska lumeen mamma ei suostunut kahlaamaan. Aitanauhat piti vetää uudelleen metrin alemmaks ettei toinen pääse kulkemaan niistä miltei pystypäin. 

Maanviljelijät aloittivat toukotyöt ja ajelivat pellolla traktoreilla. Aina kun traktori tuli lähemmäs Rose karautti karkuun ja kun traktri lähti kauemmas Rose palasi laitumelle. Ja tämä toistui...

 Keväisin on ihana seurata kaiken kasvuun lähtöä. Miten katteiden alta sitkeästi puskee vihreää. Kuollut nurmikko rapsutetaan uuden tieltä pois. Ja tietysti mamin pikku paulaiset auttaa nurmiroskan levityksessä... Ja grillikausi alkaa, eli eikun V8 tulille!

KESÄKUU

Jos ette mitään muuta kesäkuuna tee, käykää Botaniassa! Kaikki kasvaa, kukkii ja on parhaimmillaan. Perhoset hyrrää ympärillä, kukat tuoksuu ja aurinko siivilöityy kukkien lomasta maalaten ihmeellisiä värejä kaikkialle, kaunista. 

 Kesään kuuluu tietysti juhannus. Perinteisesti käymme Kuoringalla katsomassa kokkoa. Ja illalla on tehtävä taikoja, vaikka naimisissa onkin jo.

Ja jottei tulisi hillitöntä maratonpostausta katkaisen tähän, ja boottaan koneen koska alkaa esiintyä pätkimistä ja sekavuutta. Eikä pelkästään minulla.