Viime kesältä

Olin kuvaamassa häitä ja edellisenä iltana huomasin että juhlamekkoni vetoketju on rikki. Tämä oli ainut mekko jonka sain puserrettua päälle (kunhan en hengittänyt). Piti ottaa kuva itestäkin ja olen nauranut kuukausia tuolle rintamukselle. Ei mikään ihme että tunnen lehmän olevan sieluneläimeni...

Se aika vuodesta

Pirujen selättämistä

Kun jo selätin ensimmäisen piruni eli kirjoneuleen (ja tajusin etten ole sitä edes tänne vielä postannut) niin ajattelin että jatketaan pirujen selättämistä. Nyt on vuorossa maalaaminen. Seiniä, kattoa ja varotuskylttejä on tullut maalattua mutta kuvia? Not in years. En ole oikeastaan koskaan edes maalannut tai osannut maalata mutta nyt on SE AIKA. Ja kun vahingossa satuin katsomaan strömsöä, niin siitä se ajatus sitten lähti.
Olen aina pitänyt art nuveau tyylistä joten kokeillaan sitten. Kun iso kartonkikin sattui olemaan lattialla sopivasti. Ensin hahmotellaan eukko (ja otetaan mahdollisimman huono kuva).

Sitten eikun leikkimään taiteilijaa! Hennommin olisi saanut nuo taustaviivat piirtää sillä kuulsivat maalin alta läpi. Käytin siis akryylimaaleja.

Kaksi iltaa meni, ja tässä tulos. Ei minusta paha ihan aloittelijalle. Ylhäällä taivas on vielä kostea hiukan niin on tummempi. Hiuksissakin on enemmän tekstuuria luonnossa. Naamaa saatan vielä retusoida kun nuo vaaleet heijastukset näyttää kuin joku olisi puhaltanut jauhoja naamaan.

Miehen lapaset.

Mies tahtoi uudet lapaset itselleen, mustapunaiset. Minähän teen. Lankana on ihan seiskaveikkaa ja ohjeena novitan peruslapasten ohje. Päässä on toiselle herralle tehty pinkki pörröpipo.

Pinkki pörröpipo tupsulla

Sellaset speksit tuli. Ja minähän teen. Lankana oli pinkkiä pörröbraziliaa jota sattui laatikosta löytymään ja seuraksi magentaa Jannea. Braziliaa meni 2 kerää, Jannea vajaa2.

Tehty puikoilla nro 6. Ensin loin 77 silmukkaa ja sitten 3o, 3n neulosta sulettuna neuleena. Miehen päähän kokeilin milloin ja miten paljon pitää alkaa kaventaa. Lopuksi sitten jättimäinen tupsupäälle. Tykkäsi herra jolle tämä tuli. :)

Uusi imuri

Ostettiin vanhan ja viimeisiään ivnkuvan imurin tilalle tupaan uusi imuri. Koska vanha navettaimuri koki loppunsa liekehtien siirsimme vanhan imurin uudeksi navettaimuriksi. Ja ekalogista ajatusta kantaen haimme Tokmannilta 90 euron ekologisen pölypussittoman imurin. Tämä on tehty osittain vanhoista osista, eli kierrätys kunniaan tässäkin. Vaikka ensimmäinen ajatus olikin että vanhoista imureista irrotettu toimivat osat ja lytätty ne vain yhteen... mutta ei se ehkä ihan sitä tarkoita? Tämä myös antaa 1800w tehon mutta kuluttaa vain 1000w, eli säästää siinäkin.
Pölypussittomuus on meille uutta, ja säiliö täyttyy todella nopeasti. Se on tyhjennettävä joka imurointikerran jälkeen. (Koirankarvojen, oksien, hiekan ja lehtien määrä on yllättävän suuri) Suodattimet on pestäviä ja täten hiukan epäilyttää että onko ne mistään kotoisin. Mutta ei ainakaan ole astma pahentunut joten taitaa se hommansa ajaa.

Tässä imurissa on kyllä yksi ehdoton loistava puoli jonka takia en enää vaihtaisi tätä pois. Mies tykkää tästä. Joka tietää että mies imuroi mielellään. Joka tietää että mies imuroi useammin. Ihanata <3

Kinnasneula

Tykkään tehdä käsitöitä eri menetelmillä ja yrittää opetella vanhoja tapoja ja säilyttää niitä. Kinnasneulahan on yksi hyvin perinteinen menetelmä jolla saa tiivistä, lämintä ja kunnon villasta tehtynä tuulenpitävää pintaa. Minulla ei ole kinnasneulaa ollut mutta olen käyttänyt juuttisäkkien ompelemiseen käytettävää neulaa opetellessani tekniikkaa. Nyt sitten tuli hinku saada oma kinnasneula ja opetella sen tekoa. Ensimmäinen aikomus oli tehdä se hirven leukaluusta mutta sitten mietin että pitää ostaa hiukan erilaisia teriä puukkosahaan että saisi leuan siististi siipaloitua ja paremmat hiomavälineetkin tarvitsee kuin tavan hiomapaperin joten annetaan sen luuneulan olla vielä toistaiseksi. Hain moran ja pistin pajun poikki. Veistin siitä kolme aihiota jotka toin sisälle kuivamaan. Kaksi jätin viileämpään ja kosteampaan eteiseen ja kolmannen toin sisään. Ajattelin katsoa miten eri paikassa kuivuminen vaikuttaisi puuhun ja työstöön mutta ei noissa aihioissa mitään eroa ole tällä hetkellä ainakaan. Sitten vaan vuolemaan pikkuhiljaa neulalle muotoa. Paksuudeksi jätin n. 3mm, pituus on n. 6-7cm. Veistin tämän pajun sydänosasta.

Ylempänä aihio, alla muotoon vuoltu neula. 

Sitten ohuella poranterällä porataan reikä. Mies vaan on nilkuttanut poranterän niin tiukkaan etten saanut terää vaihdettua niin pyörittelin terällä sormin reiän. Ensikerralla teen niin että teen ylemmäs yhden reiän ja siitä n. 2mm alemmaksi toisen aj sitten puukolla kopautan välin pois, ei tuo isontaminen oikein sujunut ja liian lähelle kun yrittää toista reikää niin poranterä vain lipsuu valmiiseen reikään.  Sitten hiotaan neula. Ensin hioin 80:llä kauttaaltaan ja muotoilin sillä pehmeämpiä muotoja ja sitten hienompi hionta 240:llä hiomapaperilla. Siitä revin palan jonka pyörittelin ympyräksi että sain tuon reiänkin hiottua. Sen jälkeen hienohionta karkealla pellavaliinalla. Ihan tyytyväinen olen ensimmäiseen versioon. Mietin vain pitäisikö vahata tuo neula vielä ja sitten koeajaa se.

Hiontaa vaille valmis. 

Käytiin muuten miehen kanssa kirpputorilla tässä yksi päivä ja tällainen kudontakehikko löytyi sieltä. :) Pääsee nauhoja ja vahvikkeita kutomaan, jei!

Hame kummitytölle

Kummityttö aloitti tanssimisen ja pitäähän tanssitunneille olla hame. Helma on nelinkertainen rypytetty tylli, vyötäröosa on ohutta vuorikangasta johon tein kaksi kuminauhakaujaa jotta hame pysyy hyvin paikoillaan. elmatyllit on suunniteltu niin että kun tyli kuluu, venähtää ja repeilee ne voi sitten vaihtaa.

Taustalla näkyy muuten työhuoneen uusi seinäväri.

Kesä -13

Miten siis on kesä mennyt? Ohi. Tuntuu että mitään en ole saanut aikaan tai mitään tehnyt mutten myöskään saanut levätä. Tietoa mitä oikeasti on tapahtunut olisi vanhassa kalenterissa ja heinäkuu on sitten piennossa kun ei ollut kalenteria.
Mutta sen tiijän että naapuriin tuli uusi koiranpentu jonka luona on tullut käytyä usein.

 Äitiltä sain hirven leukoja joista sitten irroteltiin hampaita koruihin.

Corgit on corgeja ja corgittavat edelleen. Aika vähän tullut heitä kuvattua nyt. 

Sitten piti kokeilla betonitöitä. Otetaan kaikki tarpeet esille. Ja seuraavan kerran tehdään hommat varjossa eikä auringonpaahteessa. Tarkoitus oli tehdä maitotölkkeihin tiiliä ja vanhoista, rikkinäisistä kumppareista betonisaappaat (ei halutuille vieraille). Turve on sitä varten että tiilejä varten lisään sitä sementtiin ja kuivuttuaan harjaan pinnan saadakseni kuluneen ja luonnollisen ilmeen tiileille. (Tuli liikaa turvetta sekaan.)

Kuivumista odotellessa. (Oli muovilla peitetty. Olisi ollut vain tylsä kuva kun ei sen muovin läpi paljoa näy)

Mitä on tapahtunut puutarhassa?

No ei nyt ihan hirveitä. Pieniä asioita. Yhtä kukkapenkkiä olen kasannut koko kesän kivi kerrallaan ja toiselle puolen olen jo saanut kukatkin kukkimaan -myös daaliani ensimmäistä kertaa elämässä. Ja taisin löytää tulppaanien rinnalle uuden lempikukan.

Tulppaaneista puheenollen innostuin ostelemaan hieman mukuloita kevättä varten;

Nyt pitäisi vain löytää näillekin paikat. Yhtä kukkapenkkiä olen lakanut kaivaa johon noita perennoja siirrän kumpareen vieruksilta. Tarkoitus on tehdä loivat mäet siihen joten juurelta on kaikki kasvit poistettava. Ja mielenkiintoinen huomio oli että morsiushuntukukkaa on alkanut kasvaa siinä kumpareessa vaikka tietääkseni sitä ei ole ennen kasvanut täällä edes entisillä asukkailla. Mistä lienee tullut mukana. 

Tämä oli ensimmäinen kukkapenkki jonka tein 3 vuotta sitten kun tnne muutettiin. (Kaivoin valkovuokkoja pois kun en odottanut ja katsonut mitä pihasta löytyy valmiina -tyhmä) Reunukset on kasvanut umpeen heinää ja kun en ole hyvin kasveja siihen katsonut ja jotkut perennat on kuolluton rikkakasvit valloittaneet penkin, joten eikun uusimaan. Koko ja kivireunukset pysyivät ennallaan, mutta katselin että tulee monta tupasta narsisseja, ja olisi joka kesän kohtaan jotain siinä kukimassa. Katsoopa kuinka onnistuu ensi vuonna.

Revontulia

Eilen oltiin baarissa (!) ja lähettiin kymmeneltä kotiin. Automatkalla olin jo puolnukuksissa ja vain odotin että pääsee nukkumaan. Sitten kotio päin käännyttäessä näkyikin pellon yllä upeat revontulet. Niin mikä väsymys? Juostiin vajaa tunti vielä koirien kanssa pellolla katsomassa ja kuvaamassa.

Ammuu.

Olen tästä pitkään puhunut ja pitkään tätä suunnittelut. Nyt viimein sain piirrettyä kuvan ja mieheni hakkasi minua pari tuntia. Tässä on yhteistyömme tulos;

Just.

Tuumattiin tuossa kuukaus sitten psykiatrin kanssa että en mie ole enää masentunut, se on voitettu.

Paskat.
Että miksi en jaksa nyt tänne enkä minnekään? Koska. Liikaa asioita joita pitää nyt kuukauden sisään jaksaa joten en edes yritä käydä täällä. Nähdään joskus syksyllä vaikka, tai ehkä ukkosen jälkeen kun muutun duracell pupuksi.

Kevättä, kuinka se tapahtuu?

8.4.2013

16.4.2013

21.4.2013

Iänikuinen taistelu vuohenputken kanssa on myös alkanut. Tänään kiskoin taas toistakymmentä metriä juurakoita irti kukkapenkistä. Jos sitä jatkaisi vain sitkeästi niitä tuosta kukkapenkistä kitkeä niin jos yhden saisi vapautettua sen ikeestä? Ehkä? 

Kävin myös veljen luona ja mitä sieltä tarttuikaan mukaan? Ou jeah... Takakontissa toinen lasti. Sitä kun ei pihassa ole muotoa eikä mitään niin sitä rakennetaan sitten tyhjästä. Mitä sitä hyödyntämään sitä mitä on kun voi kovalla työllä tehdä sitä millasen tahtoo. And these are SO PRETTY!

Kasvivärjäyskokeiluja ja ohjeita

Joskus lapsena olen harsonarua äitin kanssa punajuuriliemellä värjännyt (tulos oli ällön marjapuuronpinkki) mutta muuten kasvivärjäys on ollut mielenkiintoinen mutta pelottava aluevaltaus. Kun tarvitsee ihmeellisen nimisiä aineksia ja isoja patoja joita ei voi käyttää ruuanlaitossa ja pitää osata vaikka mitä... 

Mutta nyt ajattelin että joskus se on kokeiltava, no matter what. Ostin kirjan kasvivärjäyksestä, luin sen ja luovuin ajatuksesta taas muutamaksi kuukaudeksi. Keräilin silti sipulinkuoria. 

Sitten löysin kirpputorilta 3 eurolla ison alumiinikattilan ja vaikka kirjassa sanottiin että alumiinikattila on huono värjäykseen niin minähän kokeilen siinä sitten tehdä kun ei kerrota MIKSI alumiinikattila on huono värjäykseen. 

Neuvojen mukaan liotin 10% lankojen kuivapainosta alunaa veteen. Alunaa ostin 50g purkin Joensuun Yliopis(ton/tollisesta) Apteekista, maksoi muistaakseni jotain 4e hujakoilla. Sitten lisäsin vettä niin että langat ui siellä aika vapaasti. Liemi ei saisi kiehua vaan olla n. 80 asteista. Eli laitoin kraanavettä niin kuumalla kuin tulee ja kaadoin pari litraa vedenkeittimellä keitettyä vettä sekaan ja annoin höyrytä keskilämmöllä tunnin kattilassa. Tämän jälkeen siirsin langat liemessä jäähtymään seuraavaan päivään. 

Osan langoista puristelin kuivemmaksi ja ripustin kuivamaan ja osan jätin kattilaan. Alunaveden kaadoin viemäriin kun kirjassa sanottiin että aluna imeytyy villoihin eikä täten ole vaarallista kaataa viemäriin. En sitten tiedä liittykö tuo alunan alumiini jotenkin siihen ettei alumiinikattilassa pitäisi värjätä mutta näkee sitten jos nämä langat ei pesuja ja auringonvaloa tule kestämään että onko tuo alumiinikattila sen takia huono vai...?

Olin aiemmin tehnyt sipulinkuoriliuoksen; Minulla oli puolitoistapussillista sipulinkuoria jotka sitten tungin kattilaan ja kaadoin kiehuvaa vettä päälle kunnes kuoret peittyivät. Annoin liota kaksi päivää, toisena lisäsin kiehuvaa vettä ja sekottelin hieman kun olin turhan tiukkaan tunkenut sipulinkuoret. Kaadoin liemen kannelliseen pikkusankoon ja pidin navetassa ettei se homehtuisi. (Oli siinä muutama hometäplä mutta poimin ne pois ja käytin liemen sellaisenaan.)

Värjäyksen tein samoin kuin puretuksen (eli alunassa keiton); Viskasin puretetut langat kattilaan, kaadoin sipuliliemen päälle ja kiehuvaa vettä perään. Taas keitin keskilämmöllä n. tunnin. Tällä kertaa liemi pääsi kiehumaan mutta eipä tuo kotikullan 100% villalanka silti siitä huopunut vaikka vähän sekottelinkin samalla ettei langat palaisi pohjaan kiinni kun siirsin kattilan pois ja jäähdyttelin lientä. Vaikka kaikissa kuvissa pidetään vyyhtejä jossain tikussa kiinni kattilan päällä minä annoin vyyhtien ihan vapaasti siellä lillua ja olla. Sitten taas siirsin langat ja liemen jäähtymään seuraavaan päivään. Liemen annoin olla, nostin vain langat sankoon ja pesin ne varovasti pesupähkinöiden kanssa ja huuhtelin huolellisesti. Viskasin vielä 50g lankaa väriliemeen ja testasin irtoaisiko miten paljon väriä kun liemi niin tummalta vaikutti. Eihän siitä irronnut. Kuvassa tummemmat ovat alkuperäisvärjäyksellä tehty ja vaaleammankeltainen jälkiliemessä värjätty. 

Ja sitten vielä ihan reseptiohjejuttuthingeli; 

150g villalankaa, itse käytin kirkkaan valkoista kotikullan 100% villalankaa
1.5 g Alunajauhetta
1.5 vihannespussillista sipulinkuoria

Väriliemi; 
Kaada sipulinkuoret sankoon tai laajaan astiaan ja tiivistä hieman. Kaada kiehuvaa vettä päälle kunnes kuoret ovat peittyneet juuri ja juuri. Anna liota seuraavaan päivään. Sekoita lientä ja kaada lisää kiehuvaa vettä päälle. Anna liota seuraavaan päivään. Kerää tai siivilöi sipulinkuoret pois ja käytä liemi heti tai varastoi viileässä/kylmässä kannellisessa astiassa. Jos hometta pääsee syntymään ota homepallerot pois ja kiehauta liemi kunnolla, tämä tappaa homeitiöt.

Puretus; 
Sekoita 1.5g alunaa n. litraan lämmintä vettä. Sekoita kunnes täysin lionnut. Lisää 150g lankaa ja lisää vettä kunnes langat peittyvät ja voivat liikkua hieman. Kohota liemi n. 80 asteeseen ja keitä tässä lämpötilassa n. tunti. Ei saisi kiehua mutta eihän tuo näköjään maailmanloppu ole vaikka vahingossa hieman kiehuisikin. Siirrä jäähtymään seuraavaan päivään.
Voit purettaa niin suuren määrän lankaa kerralla kuin kattilasi antaa periksi. Käytä alunaa 10% lankojen kuivapainosta.

Värjäys;
Laita puretetut langat kattilaan ja kaada väriliemi päälle. Jos langat eivät peity lisää vettä kunnes langat peittyvät tai ovat hieman väljästi liemessä. Kuumenna 80 asteeseen ja keitä tässä lämpötilassa tunti. Siirrä jäähtymään liemessä seuraavaan päivään. Pese hyvin miedolla villanpesuun soveltuvalla pesuaineella ja/tai huuhtele huolellisesti. Kuivata ilmavasti.

Jälkiliemivärjäys tapahtuu samoin kuin värjäyskin, lopputulos on vain vaaleampi.


Koska minulla oli paljon vanhaa irtoteetä (Kaksi pussia olisi ensi vuonna täysi-ikäisiä parasta ennen päiväyksestään) joka ei makunsa puolesta enää houkuttanut ajattelin testata millaista väriä tulee teevärjäyksessä? Viskasin n. 3:n täyden irtoteepussin verran erilaisia teelaatuja kuumaan veteen (n. 5 litraa, olisi voinut olla vettä vähemmänkin) ja annoin mehustua pari päivää. Siivilöin teen pois ja keitin liemessä 50g täysvalkoista kotikultaa. Olisin kaivannut edes hieman vahvempaa väriä mutta kokeilun arvoinen juttu silti.

Vasemmalta lähtien; teevärjäys, sipuliliemen jälkiliemivärjäys, Tuija, kaksi vyyhteä sipulivärjäystä.

Tatuointia ja möhlintää.

Ajattelin että nyt vuoden venkoilun jälkeen otan ja väritän tuon reidessä olevan kukan. Eli eikun laittelemaan paikkoja valmiiksi ja ravistelemaan värejä. Keltaista yritin laittaa kippoon mutta eihän sitä vielä oltu avattu joten otetaan suojaava kelmu pois, ruuvataan auki oleva tiputuskorkki kiinni ja ravistellaan sitä pari kertaa varmuuden vuoksi että on sekottunut... ja siivotaan keltaista väriä seiniltä, pöydältä, tekstiileistä... Miulla oli aika pienikaula-aukkoinen paita päällä ja mie olin silti noin kauniisti musteessa. Fail. >.<

Korostusväri laitettu, eli keltainen. 

Pääväri laitettu eli oranssi. 

Punaiset varjostukset ja vihreät lehdet tehty. 

Käsitöitä; 2 viimeistä UWAA

 Ensimmäisenä on takki Rose Mohairista. Ohje on SK 1/13 40. Tein testipalan ja muutin ohjeen vastaamaan testipalan tiheyttä ja olin ylpeä et kerrankin jaksoin nähä vaivaa ett tulisi oikean kokoinen. Noh, kasauksessa sitten ilmeni että tämä menee ympäri miltei pari kertaa. Että TESTITILKUT MY ASS. Siksi en huppua tähän tehnyt enkä olkalinjaa viimeistellyt. Itseasiassa ihastuin tuohon olkalinjaan että pitää tehdä venekaula-aukkoinen paita jossa on tuollaine viimeistelemätön, rullautuva reuna. Mutta uusiksihan tuo vartalo on tehtävä. Takakappaletta aloitin ja teen n. 10 senttiä pienemmäksi. Sitten voisi ehkä purkaa ja kattoa auttasko se jo ettei etuosia tarviisi purkaa... Sen näkee sitten.

Alunperin piti tehdä brittilippu intarsianeuleena, neuletyyny siis. Ensin yritin intarsiaa, sitten kirjoneuletta, sitten intarsiaa ja sitten hakkasin päätä seinään ja tuskailin ja nielin kyyneleitä ja tuumasin että fuck this, jos kerran saa vaihtaa niin teen isoäidinneliötyynyn kun sellaista ajatellut kuitenkin kesätyynyksi. Enää pitäisi saada se pöytä että voi ommella sen tyynyn tuonne sisään. Lankana on seiskaveikka, ne jämät mitkä jäi siksak hameesta yli. 

The first springday

Ja pihatöitähän se tietää. Lunta levitellyt kunnes lonkka sanoi poks, sitten tein viimein varoituskylttien pohjat, siivosin koiratarhasta sulat kohdat ja herättelin komposteja. Mies maalasi kesämersun konepeltiin limenvihreät liekit. Naureskelin ja kettuilin asiasta mutta ei ne nyt loppupeleissä hullummilta näytäkään noin autolle joka on "leima loppuun ja nippuun"-käytössä.

Eipä sittenkään

Ajattelin että nyt laiskapaska niskasta kiinni ja päivitä blogisi! Laitetaan kuvat koneelle ja urakkana kaikki päivitetään pois! Noh, usb piuha on kadonnut ja hirvee vaiva lähteä ettimään uutta joten tämä on viesti että unohda se (ainakin tänään).

Sadepäivä muutenkin. Kylmää ja koleaa. Laitoin uuniin tulet että saataisiin ees sisälle mukavan lämmintä mutta en ole jaksanut hakea näköjään ajoissa puuta kun hieman on suhinata uunissa... Ja nyt haetut on entistä märempiä. Tuossa ilmankosteudessa mikään puu kuiva... Noh, jospa nuo kuivas nyt sen verta että huomenna ei ois samanlaista suhinaa.

Ja tähän kevätkeskusteluun voin sanoa; toissavuonna kevät oli aikaisessa, viime vuonna kevät tuli myöhempään kuin nyt. Ei tämä epänormaalia ole. Tässä on kuva viime vuodesta 18. huhtikuuta. Pitäisi ottaa samasta paikasta kuva nyt koska sulaa on PALJON enemmän ja lunta vajaat puoli metriä vähemmän. Että todistetta tässä täältäpäin.

Terve kissa ja kaksi koiraa

Maaliskuun eläinpäivitys; Tuija on parantunut. Ihan oma rasittava itsensä on ja antibioottien antaminen on ollut välistä tahtojen taistelua. Sitten on sängyn toisella puolella köhivä ja kieltä näyttävä äkäsen näkösen kissa ja toisella puolella mie näytän sille voitonriemusena kieltä. Ostin Tuijalle raapimispuun ja sitten vein tytön sen luokse että tähän saa kynsiä terottaa niin eikös Tuija alkanut terottaa kynsiään mattoon ihan sen puun vierestä. Noh, sentään säikähti kun räjähettiin nauramaan että jos matto säästyisi vielä ja puu saisi enemmän kynsiä. Hirveän huomionkipeäksi on taas äitynyt, saattaa yöllä herätä siihen että Tuija tulee puskemaan naamaa tai nukkumaan naaman viereen. Muutenhan tämä on ihanaa ja mukavaa mutta kun tytöstä lähtee sitä karvaa niin tuhottomasti...

Kookit nyt ovat omia itsejään. Roralla anaalirauhaset on välillä ollut tukossa ja niitä saa taas tyhjennellä (YÄK) ja narttu on ärhäkämpänä ollut jo pidemmän aikaa. Aateltiin että kiima tulee mut ei tuo ole vieläkään tullut. Liekö vaan kevät ärhäkkyyttä vai miksi kiusaa Tuppi parkaa. 

Tatuointitöitä

Hirveästi ois blogattavaa (ainakin ruokapuolelle) mut jokin blokiblokki iskenyt nyt. Kun pääsee koneelle niin tahtoo vaan pelata eikä muuta oikein jaksa mutta jospa tämä tästä...

Tatuointitöitä olen taas jatkanut ja tämä on uusin tuotokseni. Malli on tattoo idea -lehdestä.

Sairas kissa

Tuijan kiima kun meni ohi tyttö oli ihan puhki, nukkui päivät ja saalisti ja riehui yöt. Sitten loppui riehuminen. Sitten loppui syöminen. Ja kissa vain makaa. Sen verran liikkui että pissalla kävi ja vaihtoi huonetta nukkuakseen lisää. Juomassa kävi kun nosti vesikupille.
Eihän se muu auttanut kun tänään soittaa eläinlääkärille että mikä voisi katilla olla? Tulehusta epäiltiin ja aika saatiin. Lämpöä oli päälle 40 ja kissa oli aika kuivunut. Otettiin röntgenkuvat ettei näkyisi suolistossa mitään hälyttävää ja laitettiin nesteytykseen. Paljon piikkejä se sai samalla, kipulääkettä ja antibioottia ja sama lääkitys jatkuu sitten kotona.
Sääliksi kävi reppanaa kun ollut märkä rätti jo pari päivää ja rauhotuksen jälkeen on kuin kiinteää vettä.

Kotona oli huvittavaa seurata kun toinen yrittää lääketokkurassa päästä liikkeelle. Ensin noustaan pystyyn ja sitten kaadutaan selälleen ja näytetään niin hölmistyneeltä. Pitkän aikaa istuttiin ovella ja tuijotettiin lattiaa. Mitä lie näkyjä siinäkin nähnyt. Mutta pikkuhiljaa kun rauhotuksen vaikutus lakkas alkoi tyty kiinnostua jo ruokakupistakin. Ostin herkälle mahalle ruuansulatusta edistävää kissanruokaa jos se ei mahalle kävisi nyt lääkekuurin aikana. Mutta ihana oli nähdä pikkunen jo syövän ja alkaa muutenkin olla normaalimpi kun alkaa selän takaa kuulua vaimeaa "tumps tumps" ääntä kun toinen lyö päätä tuolinselkään kun haluaa rapsutuksia. 

On se aina kivaa saada lemmikki takaisin taudilta. Mielenkiintoista myös nähdä kuinka vapaaehtoisesti nuo antibiootit menee kurkusta alas... 

Muutoksia

Ajattelin että hiukan kavennan tämän blogin sisältöä ja ruoka- ja leivontajutut siirtäisin uuteen blogiin. Tähän blogiin jäisi silloin elukat, käsityöt, tatuoinnit, valokuvaukset ja puutarha.

Mitä mieltä olette?
Miinuksena on etten tässä ole maailman aktiivisin bloggaaja ja ruoka/leivontapuolella menee enemmän kausittain sitten postaukset. Mutta toisaalta voisi olla helpompi lukijoita ajatellen että olisi kapeampi range aiheista, ja kun leivonta on "so hot" voisi se olla omassa blogissaan että siitä kiinnostuneet voisi seurata vain sitä.

Olkaa kilttejä ja kommentoikaa onko hyvä idea. Teen jo testipohjalle uuden blogin, voitte tutustua täältä.

Avaimenperälahja

Mies näki tämän tänään kaupassa ja osti "koska tulit mieleen" ja "Sopii just sinulle". Oh yeah. ;)

Takaisin tatuointeihin

Olen pitkän aikaa pitänyt taukoa tatuointien teosta. Kokeiltiin uusia neuloja, uutta mustetta, uutta konetta ja virtalähettä ja vaikka mitä ja tulos ei ollut näkemisen arvoinen. Ja tämähän romutti itsetuntoni tatuoijana totaalisesti. Pitänyt jo vuoden verran omiakin tatuointeja jatkaa mutta ei ole ollut uskallusta eikä haluja mokata. Nyt ostettiin vanhoja kunnon vitosen linereita joten uskalsin palata hommiin. Ja vanha tuttu mustekin käyttöön. Ja alkupelkojen ja jännityksen kautta se alkoi taas sujumaan varsin sutkajasti. Kuvan reunat tehtiin nytten, väritys sitten myöhemmin.

Kunhan nyt odotan huhtikuun alkuun että saa taas käydä verta luovuttamassa niin jos sitä sitten jatkaisi tuota omaa kuviota. Ellei taas iske se meh -olo ja sitten onkin enää kuukausi siihen että saa taas luovuttaa ja sama käy jatkuvasti uudestaan ja uudestaan.
Mutta pitää nuo uudet kamatkin kesyttää kunhan saa siannahkaa tai harjoituslätkiä ostettua. :)

Kasipallo

Olen kaipaillut teepannun päälle lämmikettä ettei tee jäähtyisi niin nopeasti. Stitch and bitch nationissa oli tällainen tehtynä joten miulle kans. Kuitenkin ohje on englanniksi enkä jaksanut alkaa suomentamaan sitä, muuttamaan tuumia senteiksi ja muuttemaan ohjetta eri langalle. Joten virkkuukoukku esiin ja tekemään. Takana on halkio jossa on solmittavat nyörit ja kaatimelle on reikä. Päälle tuli kumma ruttu ja pieni reikä myös pannunhatun nupille. Erikseen sitten neuloin kaksi valkeaa ympyrää jotka ompelin kiinni ja niiden keskelle virkkasin kasit.
Täti tykkää!

DeAgostini Koristeelliset kakut -arvostelu

Tällaisen näin Citymarketissa ja falsetissa olevan ÄITIIII hymyilyn jälkeen tällainen lähti mukaan koeajoon. Kyseessä on siis uusi leipomiseen ja koristeluun keskittyvä lehti. Ensimmäisessä numerossa on mukana pahvinen kuppikakkuteline, 2 kaunista perhosmuottia ja pinkkiä hilettä (joka ei ole myrkyllistä mutta ei suositella syötäväksikään) ja paljon paperia. Meni hetki ennen kuin edes löysin lehden tilausohjeiden, esittelylehtisen ja tätä tulee seuraavaksi lehden seasta.

Ensiajatus lehdestä oli että tämä on lapsille suunnattu. Pinkkiä ja pastelleja on aina lasten värit minulle. (3e kahdesta perhosmuotista ja pinkistä hileestä oli syy miksi halusin tämän, muu on ekstraa) Mutta ihan aikuisille tämä lehtisarja on suunniteltu. Tässä lehdessä opetellaan tekemään kuorrutettuja keksejä (joita mansikkamäen Ebe on tehnyt vuosikausia ja tekee aivan uskomattomia taideteoksia.), sokerikakku, kuppikakkuja perhoskoristeilla sekä suklaakakku. Lisäksi on paljon ohjeita kuorrutuksista ja koristeluista ja vaihe-vaiheelta ohjeita.

Lehden opetukset on löydettävissä netistäkin mm. kinuskikissalta ja ebeltä, mutta itse pidän siitä että on jotain kouriintuntuvaa ja jota voi selailla sohvalla. Jotain joka ei tarvitse koneella istumista. Joten siihen koloon tämä lehti iskeekin. Lehden koko on aika suuri (epäkäytännöllisen suuri) 22x28, ja sivuja on 23. Jokaisessa lehdessä tulee mukana koristelutarvikkeita, ja jos lehden tilaa saa kaikenlaisia lisälahjoja.
Ohueksi lehdeksi lehti on suhteellisen tyyris 6e, mutta jos et omaa vielä koristelutarpeita tai ohjeita lehti on hintansa väärti todellakin. Ajattelin tilata lehden nyt kokeeksi ja opetukseksi. Erikoista on että tilattu lehti ei tule halvemmaksi kuin lehtipisteestä ostettu, sillä tilatuissa lehdissä on 4.5 euron lähetyskulut. Toisaalta tilatuissa on myös sitten nämä ekstralahjat ja lehdet voi palauttaa ilmaiseksi 14 päivän kuluessa jos lehti on omasta mielestä tylsä tai turha. Tästä suuret plussat. Ei siis tarvitse ns. turhia lehtiä pitää. Toki lehden palauttamisessa on se postiinmenon vaiva mutta minusta se on pientä.

All in all, jo kokeneelle leipojalle/koristelijalle ei tarjoa ihan niin paljon kuin voisi, mutta on erinomainen aloittelijoille ja asiasta kiinnostuneille koska tarjoaa tarvikkeetkin mukana jotta pääsee heti harjoittelemaan lehden opetuksia.