Tikulla silmään joka 2014 4-6 muistelee

Huhtikuu

Kuoringalla metriset jääpenkat puskenut rantaan. Oli ihan isoja maamääriä työntänyt mukanaan. Toisaalta ihan hyvä niin uimakohtiakin tullut siistittyä samalla kun tasoteltu maata.

Kuntoutuksessa kokeilin huovuotettujen korujen tekoa. Ei ehkä ihan miun juttu kuitenkaan. Tykkään enemmän vaatesuunnittelusta ja ompelusta.

Tämmöiset kaveritkin jo heräili hyvin kohmeisina...

Valitettavasti vain saivat lumisateen päällensä.

Yksi päivä satoi rakeita ihan kunnolla. Hassuja nuoskarakeita, kuin pieniä lumipalloja. 

Toukokuu

Niin mikä kuu?

TuppiKuuKuu! Toimii kuivassa

kuin kosteikossakin! (Löydettiin karpaloitakin. oli herkkua)

Kesäkuu on myös loistava aika kerätä versoja ja värjäyskasveja. (Nokkonen oikealla) Tulppaanit kukkii mukavasti samalla (kellä kukkii kellä ei)

Kävin ihmettelemässä puron juoksua ja pitkään tutkin ja ihmettelin raparperin kasvua. En ole tähän nuppuvaiheeseen kiinnittänyt koskaan niin paljoa huomiota. Sieltä tulee tuommoisia alienin munia joista kuoriutuu aivot jotka aukeaa ja alkaa kasvattaa vartta ja samalla toinen alienin muna puskee sieltä juurelta ja sitten poksahtaa auki ja uudet aivot alkavat kasvaa... Aika friikkiä. Hulluja nuo raparperit.

Kävin kehräyskurssilla Viinijärvellä, opeteltiin karstauksesta eteenpäin värttinällä kehruu (kun miltei kaikki oli rukilla kehrännyt jossain vaiheessa ainakin). 

Neuloin sukat (loppuun) ja värjäsin villaa sekä kasvivärein että EMO -värein. 

Ompelin alushametta ja maalasin taloa. Vahingossa vähän autoakin.

Leivoin keksejä ja kakkua ja juhlittiin tädin synttäreitä. (Se kakun leikkuu on meilläpäin vakava ja juhlallinen hetki. Jos ei muuta kuvaa joistain juhlista ole otettu niin kakunleikkuukuva on oltava.)

Tällaisen tein kuntoutuksessa sitten lahjaksi. Piti tulla venevati mutta tulikin lehti. Noh, voi sitä tarjottimena käyttää tai ovikranssina. 

Kesäkuu

Kun kaikista istutuksista alkaa kasvaa jotain. Ja osasta ei mitään. Mutta vehreyttä näkyvissä. 

Tein itselleni värjäyspaikan ja keräsin lupiinin lehtiä ja varsia ja värjäsin sitten harmaata villaa.

Pupu pääsi pihalle.

Isäntäkin pääsi pihalle.

Vieras paistoi lettuja kun emäntä luki viherpihaa riippukeinussa.

Kävin kuntoutuksessa jossain maatilalla heinäpaaleja siirtelemässä ja koiraa rapsuttelemassa. Siellä oli kans ...

ANKKOJA (jotka ei tykännyt olla kuvattavana tai et tulis lähelle)

Ja siellä oli VUOHI mut siitä sai huonoja kuvia. Ja sit oli paljon heppassii. Ja sit ratsastettiin. Mie olin viimenen ja oli jalustavyön vyöosuus tainnut jo löystyä kun ravissa tein sitten tiukan käännöksen ja se pyörähti ympäri. Onneksi minulla on paljon kokemusta hevosen selästä tippumisesta niin ei käynyt kuinkaan. Ei muuta kuin vyö tiukemmalle ja takas selkään. Vajaan tunnin kärsi olla kosketuksissa hevosen kanssa ja sitten iski ihottuma ja kutina. Edistystä kuitenkin. Kai.

Tämmösen sain valmiiksi. Kevätpäiväntasaus mystery shawl. Leveyttä n. 2 metriä, pituutta n. 1.3 metriä. Se o iso ja lämmin. Ja vaikka lanka loppukin kesken niin tuo tummempi reuna oikeestaan sopii siihen.

Oli

juhannus...

Juoksukisat....

 Ja käynti äitin luona. Yritin ottaa kuvaa kauniista vanhasta puun käppyrästä niin Tuppi tulee photobombaamaan.

Ja Rora vielä juoksi onnellisena ympyrää.

Ja vielä yksi corgikuva!

Säärystimet -tulikin sukat

Halusin värikkäät, kirkkaat ja iloiset säärystimet. Joten valitsin murretun sinapinkeltaisen, sammaleenvihreän, murretun violetinharmaan ja puhtaan kylmän punasen. Oikeesti, tässäkö miun käsitys värikkäästä ja kirkkaista ja... noh, miellytti silmää silti. 

Lanka on seiskaveikkaa, puikot neloset ja puikollaan oli alussa 16s. Nopeasti huomasin et jooeiriitä ja nostin 17s ja sit 18s per puikko ja nilkkaa kohti kavensin 15s/puikko. Ja tässä vaiheessa katsoin että nämä on AIVAN liian kapeat säärystimiksi, ne leviää niin leveäksi että värit ei näytä hyvältä joten tein ne sitten sukiksi. Jalkaosasta tuli liian iso. Käytin näitä yösukkina yhden yön ja nyt sääriosa on venynyt niin paljon et ne ois hyvät säärystimet mut ei pysy ylhäällä sukkina... 

Mut sukkina saavat pysyä ja olla käytössä, pitää vaan nostaa kalsareiden päälle ni ei ole heti rullalla varpaissa. 

Ja kumpaa esittelen enemmän... sukkia vai ihanaa ihanaa ponitarraa jonka sain syksyllä? <3 Näin tämän miehen kaverin lapsen huoneessa ja vinguin siinä ihastuksesta niin paljon että sain omankin omaan työhuoneeseen ^^ (Kiitos!)

Aikaansaannoksia ja tulevia

Tatuoinneista, Juha hakkasi miulle tällaisen oikean käteen. Kiertää sitä hieman. Värien kanssa olen pulassa koska suunnitelmani väriyhistelmät ei toimi ja väen väkisin haluisin ulkolehdet tumman violeteiksi... 

Onneksi tässä on aikaa miettiä värejä vaikka kuinka kauan... jos vaan ite jaksaa oottaa ja katella sitä värittämättömänä. :D

Itse oon ollut aika vaisu tatuoimisessa, pitkään on pitänyt omaa jalkaa jatkaa ja harjotella häivytysiä ja vesivärityyliä mutta tällaisen sentään olen saanut hakatuksi. Tämä oli opettavainen kun lähempänä rannetta oli niin helppo vetää ja hyvä että koski kun väri jo tarttui ja lähempänä kyynärvartta väri ei tahtonut tarttua ei millään. Sitä kun harvemmin töitä tekee ei muista kuinka nopeasti iho muuttuu eri kohissa. :)

Neulepuolella olen saanut tämän shaalin aikaan. Kyseessä on siis Mysteryshawl/Kevätpäiväntasaushuivi. Koska olen taas huonontunut en pysty pitsiä neulomaan koska pääni ei pysy siinä perässä. Tämä huivi tuli seitsemänä vihjeenä eli lyhyinä kaavioina. Minun ei tarvinnut missään vaiheessa ymmärtää kokonaisuutta tai isoa kuvaa, piti vain keskittyä maksimissaan 25 silmukan kaavion osaan kerrallaan ja siihen mie pystyin. Olen tästä työstä aika turkasen ylpeä että oon kyennyt jotain näin suurta tekemään. Tuo on kuitenkin 140 x200cm kokonen sänky johon tuo on pingotettu joten koko ei ihan pieni ole.
Lankana on ohut 100% karstavillalanka (jonka ihana violetti sävy loppui kesken joten loppu on tehty punertavalla). Työ valmistui loppujenlopuksi aika nopeaa, en osaa tarkkaa aikaa sanoa mutta olettaisin että muutamassa kuukaudessa.

Sitten voikin alkaa seuraavaa projektia suunnitella. Ja se ei olekaan ihan pieni tai fiksu.  Tuulenpitävä kirjoneuletakki. Alusta loppuun suunniteltu itse, kolmosen puikoilla. Lankana on Pirtin kehräämön kolmisäikeinen karstavillalanka josta kilo on värjätty efektiväreillä ja loput tulee kasviväreillä. Tässä on lupiinilla värjätty lanka keräytymässä, takana vyyhtejä ja valmiita keriä. Laskin että lankaa menisi noin 2.9 kiloa projektiin, mutta minulla on vain  2.7 kiloa. Toisaalta laskin isoina neliöinä ja tarkoitus on saada hieman muotoa yritettyä torso-osaan ja hihathan kapenevat joten lanka voisikin riittää juuri ja juuri. Sitten kun vain osaisi arvioida kuinka paljon mitäkin lankaa tarvitsee että kuviot pysyisivät saman värisinä koko nauleen ajan!

Testitilkku neuleeseen. Alku on tehty nelosen puikoilla mutta siitä tuli liian löysää joten loppu on tehty 2.75 puikoilla. Close enough. Alussa pohjalla on efektivärjättyä lankaa ja kuvio tehty lupiinilangasta, seuraavana pohjalla punaiseksi värjätty efektilanka ja aiemman kuvion pohjalanka (eivät tomi yhessä, eikä toimi tuohon punaisee lupiinilankakaan),  Tuo punanen on miusta liian päällekäyvä, mutta sitä onkin vain parisataa grammaa joten siitä tulee kuvioihin tehosteväri.

Täydellisesti istuvat pitsisukat ja/tai -tohvelit

Minulla on paljon eripuraa sukkien kanssa joten olen kehitellyt tekniikan jolla saan samanlaiset, täydellisesti istuvat sukat tehtyä. Tämä tosin vaatii sovittamista matkan varrella että lahjaksi ei saata ihan yhtä täydellisesti onnistua. Tämä ohje on iso- ja leveäjalkaiselle naiselle (41-43).

Lankana on Novitan impivaara, puikkokoko 3, koska halusin vahvat, tiiviit sukat. Sukat neulotaan varpaista varteen päin, mutta varvasosa neulotaan erikseen.

Luo 12s sukkapuikolleen, eli 48 silmukkaa.  Aloita suljettu neulos ja neulo sileää 4krs. Siirrä yhdelle puikolle viereisiltä puikoilta yksi silmukka että yhdellä puikolla on 14s. Aloita tällä puikolla *pitsineulos, neulo muilla kolmella sileää, mutta lisää 1 silmukka siirrettyjen tilalle (puikoilla 12-12-12-14 silmukkaa).

*Pitsineulos; neulo 4s etureunoistaan yhteen, *langankierto, 1o* 6 kertaa, neulo 4s takareunoistaan yhteen. Pitsikuvio neulotaan joka neljäs kerros, muilla kerroksilla sileää.

Neulo 12cm. Tämän jälkeen lisää 5:llä seuraavalla pitsikuviokerroksella kuvion jälkeisellä puikolla 2s ja kuviota edeltävällä puikolla 2s.
Neulo viimeisen pitsikuviokerroksen jälkeen 3krs sileää.

Siirrä pitsikuviopuikkoa vastapäätä olevalle puikolle (jalkapohjapuikolle) viereisiltä puikoilta 4s (2 kummaltakin). Puikolla on nyt 16s. Neulo sileää tällä puikolla kunnes olet tehnyt suikaleen joka yltää kantapään taakse samalle tasolle pitsikerroksen kanssa nilkassa. Minulla tämä oli n. 15cm.

Seuraavaksi tehdään sivut. Jatka pitsipuikon viereistä puikkoa edestakaisin neuleena ja nappaa juuri neulotusta pohjasuikaleesta aina reunasilmukkasilmukka mukaan (eli kiinnität pohjan sivuneuleeseen) ja kavenna tämä silmukka heti pois. Tee toisella oikealla puolella 2s lisäys, neulo 5 kerrosta ja lisää vielä 2s oikealla kerroksella. Neulo sivua kunnes pala kohtaa kantapääpalan. Ompele nämä palat yhteen ja tee toinen sivu samoin.

TOHVELIT; Virkkaa aukon ympäri löyhästi kiinteitä silmukoita viimeistelläksesi reunan.
SUKAT; Poimi reunoista silmukat. Minulla on tässä vaiheessa ympäri 70 silmukkaa. Jatka pitsineulosta kuten ennenkin, neulo muilla puikoilla 1 krs sileää ja tämän jälkeen 3o,2n neulosta haluttuun pituuteen.

VARPAAT; Poimi reunasilmukat puikoille, 12s kullekin. Neulo sileää kunnes pikkuvarvas on miltei peittynyt. Aloita kavennukset tässä reunassa, eli jalkapohjapuikon 2 viimeistä ja seuraavan puikon 2 ensimmäistä silmukkaa neulotaan yhteen. Jatka kaventamista tällä reunalla joka kerros tai varpaiden muodon mukaan. Kun ukkovarvas on miltei peittynyt aloita samanlaiset kavennukset myös tässä laidassa ja ajtka kavennuksia molemmilla reunoilla kunnes varpaat ovat peittyneet. Katkaise lanka, ota se parsinneulalle ja päättele reikä pomimalla silmukoita vuoron perään molemmin reunoin neulalla ja kiristämällä silmukat yhteen.

Ikuisuusurakka valmis; pitsihuivi

Tässäpä tämä, pingotettuna. Olisi ehkä pitänyt aloittaa laittamalla pitkäs ivu suoraan mutta laitoin ensin reunat ja vasta sitten yläosan niin tuli hiukan kaareva. Eipä tuo minua haittaa. Malli on superkaunis Zetor. En muista langan nimeä, mutta se on baby alpakkaa ja merinovillaa joten se on ohuudestaan huolimatta superlämmintä, pehmeää ja ihanaa neuloa. Huivi on n. metri x puolimetriä suuri ja lankaa on mennyt vajaa 50g.

Olen aloittanut tämän ehkä pari vuotta sitten ja kun taudin mukana keskittymiskyky ja hahmotuskyky ovat kadonneet on tämä jäänyt. Alussa näkyy myös kuvio kauniina ja sen jälkeen se on levinnyt totaaliseksi kaaokseksi. Mutta ajattelin että en pura, eihän sitä kuviota tuosta muutenkaan erota, kuhan on reikiä... Tuo reunan pitsikuvio on sentään pysynyt mallissaan muttei ole ihan onnistunut kuitenkaan. Nuo isot reiät on sitten tippuneita silmukoita... Halusin antaa tämän äitille matkalle mukaan koska tämä ei paina mitään mutta lämmittää mukavasti lentokoneessa kaulaa ja hartioita joten tuli kiirus saattaa tämä loppuun.

Suht ylpeä olen että sain sentään tehtyä. Ja nyt on monimutkaisemman pitsihuivin neitsyyskin mennyt mutta nuo muut pitsihuivilangat joutuu nyt odottamaan aikaa että kykenen tekemään pitkäjaksoisesti työtä ilman että ajatus hajoaa joka kuviokerralla. Mutta kovaan käyttöön tämä on aiottu, niin hyvä lanka on ja pidän koostakin vaikka pitäisi olla puolet suurempi. :D