Masennukseen niin monta annosta kunnes helpottaa

Aikaansaannoksia.

Tuossa syksymmällä tein korut steampunk -henkeen kun siitä nyt innostuin. Setissä on rannekoru ja korvakorut (keskellä).

Helmet on Villihelmestä. Korvakoruihin käytin särölasillisia tulenhehkuisia helmiä, messinkikalosseja ja messinkitikuista taittelin pidikkeet alemmille helmille.
Rannekoru koostuu messinginvärisistä välihelmistä, pihkanvärisistä lasihelmistä, pallukkakolikoista sekä lyijylasi/koristellut kuviohelmet.
Steampunkkia yritin mut itelle tulee vaan Kalevala -korut mieleen. >.<


Mies on tässä vihjaillut että papukaija-lanka ois kivanvärinen. (yäk)
Sitten se pyysi että teen villasukat. Sitten se otti varmuuden vuoksi pari askelta taaksepäin ja kysyi entä ees lapaset? Lapaset lupasin tehdä. (Ja nyt myös pipon.) Kyllähän nämä viikossa sai aikaan. Onhan se... pirteä mutta ainut mikä tulee mieleen on Gay Pride. Mutta ehkä se sitten miehelle sopii.

8. Kolme viimeisintä ostostani..

Sinänsä vaikea koska kävin Tokmannilla ja Jäätelöautolla ja ostin monta asiaa yhtä aikaa.

Viimeisin käynti oli Jäätelöautolla josta ostin Jäätelöpaketit ja sain kaupanpäällisiksi after eightia.
Tokmannilta taas ostin lyhtykynttilöitä, munia ja nalle-lankaa mekkoa varten. Tylsää.

Jos taas puhutaan joistain kivasta ostoksista.... niin JOULUSUKLAA ON TULLUT KAUPPOIHIN!

 Ja kirppikseltä löysin Terry Pratchettia halvalla alkuperäiskielellä. Tämä oli paras löytö pitkiin aikoihin <3

7. Tyypillisin asuni tällä hetkellä on..

Mitäpä sitä turhaa täällä hienostelemaan.

Muiden puutarhojen saloja

Koska omassa puutarhassa ei nyt ole paljoa näytettävää, esitelläänpä hiukan äitin puutarhaa äidiltä salaa. Äiti on itseoppinut puutarhakokeilija, eli testataan tuota ja lätkätään tuo tuonne ja katellaan. Mutta äitillä on hirveän hyvä silmä estetiikalle, väreille ja erityisesti yksityiskohdille. Sisälläkin keksii hauskoja juttuja. Kuten tässä laittanut kaktuksen kasvamaan kivien keskelle isoon lasipurkkiin. Se on todella kivan näköinen.

Äiti on tehnyt tosi kivan kukkapenkin jossa taustalla on vanhoista tiilistä lätkimällä muurattu aita ja tukeista tehty portti. Se on aivan ihana ja samankaltaisen taustan haluan itsekin puutarhaan. Tässä yksi nurkkaus kun ne muut kuvat ei ollut yhtään kivoja.

Etupihan istuskelualueella on taas ihania vanhoja juurakon palasia.

Ja onhan se muutenkin kaunis paikka. Varsinkin nyt kun syksy tuli ihan oikeasti, eli pakkasyöt <3

Jotain saatu aikaankin

Vaikka alkaa elämä painaa kuin lyijylasti ja uupumus vaivaa niin kuitenkin; miltei vuosi tähän meni mutta neulemekon helmaosa on neulottu!

Lanka on Novitan Nallea ja tuohon on mennyt muistaakseni päälle 500grammaa tähän mennessä. Helma on vähän liiankin vahvasti A-linjainen mutta mokailin ja sitten en jaksanut purkaa ja pidän leveistä helmoista niin anti mennä vaan, katsoo nyt miten se tasottuu ja asettuu. (Tasanne on remontissa, älkää kuvitelkokaan että tuollaista keltaista kodissani muuten sietäisin...)

Ohje on tämä. Siis suuntaa -antavana, en minä ikinä ole oppinut ohjetta noudattamaan. 

Uusimmassa Modassa oli ihana pitsisukkien ohje josta ajattelin että teksin sellaiset stay-up -sukat. Eli eikun ostamaan haarukkapitsivehe ja opettelemaan haarukkapitsilöintiä. Ensimmäinen erä oli todella kaunis ja tasainen mutta ei pysynyt kasassa. Eli luetaan ne ohjeet miten sitä oikeasti tehdään ja tehdään nyt enemmän sen mukaan. Tässä ensimmäinen pitsisuikale tehtynä, tämä taitellaan nelinkerroin ja virkataan yhteen. 

Hitaintahan tässä on tämä; jokaisen haarukkapitsin lenkin väliin tehdä 2 tai 3 silmukkaa (ohje on kolme mutta miulla tuntuu vaihtelevan)ja kun ensimmäisen pituus on jo lähes kolme metriä... Siihen mahtuu monta lenkkiä. Ja siistintä molemminpuolin. Ja minä tyhmä ajattelin että tämä olisi nopea osuus...

Kokeellinen(ko) keittiö -kurpitsapasta

Kaverini jostain lehdestä luin että kesäkurpitsaa oli käytetty pastan sijasta. Säästää kaloreita ja kelpaa karppaajillekin. Tätähän piti kokeilla, tosin aioin laittaa kurkkua kaveriksi ettei olisi niin kuivaa. Noh, kurkku unohtui. Mutta tällainen vegaaneille, karppaajille ja laihduttajille sopiva ruoka syntyi;

Tarvikkeet;
1 kesäkurpitsa
1 paprika
1 purkki ananasviipaleita tai -paloja
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 kourallista punaisia linssejä
hieman kurpitsan siemeniä

Pese kurpitsa ja siivuta se juustohöylällä. Loppupala jota on vaikea siivuta pilko kastikkeeseen. Laita kurpitsoille hieman vettä ja lorauta soijakastiketta sekaan. Kiehuta kunnes Kurpitsasiivut ovat hieman läpinäkyviä. Säästä keitinvesi!

Kastike; (Tämä syntyi sellaisella "Mitä kaapista löytyy" mentaliteetilla)
Laita pilkotut kurpitsanpalat ja silputtu sipuli kuumalle pannulle ja lorauta öljyä sekaan. Itse käytän valkosipulioliiviöljyä. Paistele hetki, ja viskaa pari kourallista linssejä sekaan. Kaada ananaksesta mehu ja juo se, nannaa. Kaada ananakset pannulle. Viskaa perään kurpitsansiemeniä ja pari pilkottua valkosipulin kynttä. Kaada pienissä erissä keitinvettä pannulle ja sekoittele varovasti. Anna keitinveden imeytyä/haihtua ennen kuin lisäät seuraavan erän. Jätä joka kerta enemmän ja enemmän keitinvettä pannulle ennen seuraavaa erää ja viskaa pilkotut paprikat sekaan. Kastikkeen ei tarvitse  olla kovin vetistä kuitenkaan joten paistele kunnes koostumus on mielestäsi sopivaa. Tuhti tujaus mustapippuria, inkivääriä ja paprikaa ja kastike on valmis!

Jos haluat tuhdimman kastikkeen lisää jauhelihaa, kanaa tai liotettua soijaa/soijapaloja tms.

Koska en ole karppaaja enkä vegaani nautin annoksen juustosämpylän kera. Ja vettä kyytipojaksi. Kurpitsa pastan sijaan on... kevyttä. Soijavedessä keitosta huolimatta aika mautonta itsessään mutta kastikkeen kanssa herkullista koska vaimea maku täydentää ihanaa sipulisuutta. Loppujenlopuksi mukavan nopea ja helppo tehdä jopa minunlaisen laiskimuksenkin. Tästä riittää kahdelle isoksi ruuaksi tai neljälle jos on lisuketta. Pähkinät seassa toimisivat myös.

MisLuckin kokeellinen keittiö -keksit

Toinen makumaailma jota halusin oli joulu. Meillä jo jouluntuoksuinen kynttilä palaa ja kanelintuoksuisia kynttilöitä tuoksuteltiin ja tuikut on piahalla ja lahjoja tehdään ja... Kyllä, on ihan liian aikaista mutta silti halusin sitä makumaailmaa. En täysin mutta sinnepäin. Ensin mietin että piparimausteisia keksejä? Meh, niitä on maailma pullollaan. Jotain uutta olisi kiva kokeilla. Piparitaikina? Menisihän se, sitä voisi napsia sitten glögin kanssa pitkin syksyä. (Ei ei ei, se ei ole jouluista eikä maailma ole sitä pullollaan... *viheltelyä*)
Mutta enpä aikonut tehdä pipareita! Ha haa!

Koska minulla oli vielä puoli annosta murotaikinaa, kaulitsin sen laataksi. Sitten kaulitsin ihan perus piparitaikinaa toiseksi laataksi päälle. Sitten kovia hedelmäkarkkeja tehosekoittimeen ja tätä muruseosta kolmanneksi laataksi näiden kahden päälle. (Halvempaa kuin tutti frutti seos)
Sitten käärin taikinat kuin kääretortun. Käärikää tiukasti. Ainiin, ja helpointa on jos teette murotaikinan kaulitsemisen leivinpaperille niin saatte siitä käärintäapua. Sitten vaan päät umpeen, ja terävällä veitsellä leikataan siivuja jotka lätkitään pellille. Ja pelti uuniin. 225 astetta ja n. varttikohan olisi mennyt. Keksit tosin piti kääntää puolessavälin koska pohja otti väriä, päällinen ei.

Minä tykkäsin näistä. Pipari antaa sitä jouluista makua, murotaikina pehmentää sen keksiksi ja karkkimurska antaa mukavaa lisämakua ja tekstuuria. Keksiä voi syödä kuorimalla tai kuten perinteisiä keksejä.
Langattaret arvioivat taas että nämä ovat hieman liiankin makeita. Makean ystäville suosittelen kyllä. Toimisi varmasti myös ilman karkkimurskaa välissä, hieman kuivahkoksi tosin maku voi silloin jäädä. Parhaimmillaan glögin tai teen kanssa.

En tiedä onko kukaan tällaisia kääretorttu -keksejä koskaan tehnyt, mutta Mansikkamäen Ebe teki joskus vuodatuksen blogissaan keksejä joissa oli juurikin toinen taikina keskellä ja ympärillä toinen taikina. Sellaisia nappeja. Ja muistaakseni ripotteli tutti frutti murskaa päälle. Tai jonnekin. En muista. Mutta siitä lähti tämä kääretorttuidea. Ajattelin että maut tulevat tasaisemmin sekoitetuksi tässä tekniikassa kuin jos toista olisi pötkö keskellä ja toista vain reunoilla.

MisLuckin kokeellinen keittiö -piiras

Olen harrastanut sitä aika paljonkin ennen mutta nytten se on jäänyt oikeiden ohjeiden alle. But not anymore!
Olen ollut vähän kipeänä mutta silti tuli sellainen "mie halluun leipoa jotain" olo. Eli eikun miettimään makumaailmaa. Halusin tehdä karviaisista jotain, ja täti teki ihana mustikkapiirakkaa jossa mustikat oli hilloutunut kuoren alla joten lähdin tätä matkimaan. Maailman parasta ja helpointa murotaikinaa, n. puoli litraa karviaisia ja vaniljainen kuorrute. Kuulosti hyvältä. Eli;

Karviaispiiras

Murotaikina (puoli annosta riittää, pakasta vaikka loput tai tee keksejä);

250 g vehnäjauhoja

100g voita kuutioituna ja hieman pehmenneenä, eli minä mikrotan sen miltei sulaksi.

100g tomusokeria siivilöitynä

hieman suolaa

2 kananmunaa huoneenlämpöisinä

Oikea ohje sanoo että kokoa jauhot keoksi ja laita keskelle kuutioitu voi ja suola ja sihtaa tomusokerit päälle. Sitten nypitään ainekset sormenpäillä yhteen. Likaista ja vaivaista sanon minä. Eli; 

Mikrota voi sulaksi, heitä joukkoon jauhot ja suola, sihtaa tomusokeri perään. Sekoittele lastalla kunnes ainekset on murumaisesti sekaisin. 

Sen sijaan että lisäisit tämän jälkeen kuoppaan kaksi munaa riko ne vaan astiaan murumaisen seoksen päälle ja anna lastan pyöriä, siitä se tasoittuu.

Jos haluat (ja oikea ohje niin sanoo) alusta taikinaa muutaman kerran kunnes se on aivan sileää. Samaan lopputulokseen pääset kun sekoittelet lastalla tarpeeksi pitkään ja huolellisesti. Älä kuitenkaan ala sitkoa tekemään. 

Sitten pyöräytä taikina palloksi ja kelmuta. Tai laita kelmu kipon päälle kuten minä.

Tuikkaa taikina jääkaappin vähintään puoleksi tunniksi. (Ohje sanoo 1-2 tuntia mutta kuka jaksaa niin kauan odotella?)

Taikina säilyy kelmutettuna jääkaapissa muutaman päivän ja pakastimessa 3kuukautta.

Tee taikinasta vuokaa suurempi levy, nosta vuoan päälle ja asettele tasaisesti. Tai painele taikinaa pohjalle ja reunoille tasainen kerros. 

Ota n. puoli litraa karviaisia ja sekoita 3rkl hillosokeria sekaan. Itse otin pussin suoraan pakastimesta, mikrotin suht sulaksi ja sekoittelin ne sokerin kanssa sekaisin. Kaada karviaiset vuokaan. 

Päällinen; 

1 prk maustamatonta rahkaa

1 prk kermaviiliä

1 rkl vaniljasokeria 

2 rkl vaniljakreemijauhetta

Sekoita nämä ainekset keskenään ja levitä tasaiseksi kerrokseksi karviaisten päälle. 

Paista 175 astetta n. 30-45 minuuttia, en katsonut aikaa niin tarkasti. Kunnes reunat näyttävät kypsiltä ja päällinen on jähmeä tai ottanut väriä. 

Ja maku? Karviaismainen. Karviaishillomainen. Pohja ei maistunut paljon ollenkaan eikä päällinenkään. hieman antoi pehmeämpää ja makeampaa makua mutta pääasiassa tämä on kirpsakka ja hyvin karviaisen makuinen piiras. Ei siis omaan makuuni sopinut. Jos haluan paljaita karviaisia syön paljaita karviaisia. Tämä vaatisi minun makuuni vaikka vattuja tai mansikoita karviasten seuraan makeutta antamaan ja tekemään tämän piirasmaisemmaksi. 

Langattaret joutuivat kokeiluni uhriksi ja heille tuntui maistuvan. Pitivät siitä että maku juurikin on kirpakka ja hyvin marjaisa. Sainkin koko piiraan syötettyä sinne. 

Niin ja huijasimpas teitä kun sanoin ettei muuta sokeria ollut, tulihan siihen päälliseen vaniljasokeria! En muistanut.

Simons cat finger

Poltin tosiaan vähän sormeani siinä risujenpoltossa ja nyt vesirakkulan rakkula irtosi jättäen ihan suun muotoisen arven sormeen. Sitä aikani mutruiltuani huomasin että suu on tutun muotoinen ja surkeilla piirustustaidoillani yritin tehdä siihen...;

Hymähtäkää nyt edes säälistä.MJAU!

Samalla kun yritin tuota ahnetta kissaa saada selvemmäksi niin tein huomion miltä kädet oikeastaan näyttävätkään... Hui. Pitäisiköhän näitä joskus hoitaakin?

Niin kamala ikuva

On alkanut pikkuhiljaa saada asioita viime kuulta järjestykseen ja alkaa ymmärtää tapahtumia. Ja sitten iskee se kamala ikävä. Ja jossittelu. Ja kahta kauhiampi ikuva. 

Tämmöinen pikku rimpula oli meillä kesän. Enpä tiennyt että oisin allerginen hevosille, koskaan ole oireita niistä tullut. Ja oisihan sitä kestänyt kovemmalla lääkityksellä ja rasvannut vaan itteesä enemmän tervarasvalla.  Mutta ei kai sitä pidä omaa terveyttään riskeerata.

Rose oli kyllä harvinaisen hieno heppa. En ole koskaan hirveämmin lämppäreistä pitänyt, ovat niin sekaisin päästään aina ja tiukkapiposia. Rose oli kyllä eri maata. Olihan hällähin omat oikkunsa ja kun oli ensin saanut yksinäisemmästä elosta nauttia alkoi selvästi kaivata takaisin lauman pariin ja osasi olla välillä hyvinhin läheisyysriippuvainen. Onneksi oli aikaa että istuksin ja neuloin/luin/lauleskelin tarhassa tai sen vierellä niin pysyi mamma tyytyväisenä. Olen tavannut kilttejä hevosia, mutta ne ovat aina olleet myös laiskoja. Rose oli kiltti mutta menohaluinen. Ratsastaessa ei tarvinnut paljoa kannustaa kun jo ravattiin iloisesti. Ja lenkille oli mamma aina valmis lähtemään. Vapaanakin sai kuleksia mukana karkaamatta, ne karkureissut tuli aina joko tarhasta karkaamalla tai säikähtämällä. Ehkäpä senkin takia että ensimmäisellä reissullamme suuntaan jossa Rose sai vapaana kuleksia miulta petti lonkka alta ja käytin Rosea kainalosauvana että pääsin kotiin. (Ei, en pääse noin korkean hevosen selkään ilman jalustaa tai apuja.) Seuraavat kerrat Rose palasi aina viereen kävelemään niillä kohdin ja kun en kainalosauvaa tarvinnut alkoi oppia että sai pyrähdellä eteenkinpäin vapaasti. Ja sitten pysähdyttiin ja odotettiin kiltisti että mami pääsee luokse. Oli se mukavaa että oli lenkkikaveri joka halusi pitää huolta ja varmistaa että pääsen myös metsästä kotiin. Toisin kuin eräät pienikokoiset karvaturrit jotka yrittää kampittaa joka kivikossa... ;)

Ylempi ja alempi ovat viimeiset yhteiset kuvat. Rose taisi aavistaa että ero tulee vaikka yritin pysyä pirteänä ja normaalina ettei toiselle tulisi turhaa stressiä. Rose ei hirveästi halailusta pitänyt mutta nyt toinen tuli halaamaan miut. Ihan kuin sanoakseen "Kiitos ja hei hei". Kuten sanoin, se oli hieno ja fiksu heppa. <3 Yritän siedättää itseni että voin palata hevosten pariin ja ehkä joskus ottaa uuden. Loistava oli elämä Rosen kanssa. Rankkaa työtähän se oli ja välillä puudutti eikä missään päässyt käymään mutta hitot siitä, meillä oli hauskaa. 

Do not remember the end, remember the journey.