Pirujen selättämistä

Kun jo selätin ensimmäisen piruni eli kirjoneuleen (ja tajusin etten ole sitä edes tänne vielä postannut) niin ajattelin että jatketaan pirujen selättämistä. Nyt on vuorossa maalaaminen. Seiniä, kattoa ja varotuskylttejä on tullut maalattua mutta kuvia? Not in years. En ole oikeastaan koskaan edes maalannut tai osannut maalata mutta nyt on SE AIKA. Ja kun vahingossa satuin katsomaan strömsöä, niin siitä se ajatus sitten lähti.
Olen aina pitänyt art nuveau tyylistä joten kokeillaan sitten. Kun iso kartonkikin sattui olemaan lattialla sopivasti. Ensin hahmotellaan eukko (ja otetaan mahdollisimman huono kuva).

Sitten eikun leikkimään taiteilijaa! Hennommin olisi saanut nuo taustaviivat piirtää sillä kuulsivat maalin alta läpi. Käytin siis akryylimaaleja.

Kaksi iltaa meni, ja tässä tulos. Ei minusta paha ihan aloittelijalle. Ylhäällä taivas on vielä kostea hiukan niin on tummempi. Hiuksissakin on enemmän tekstuuria luonnossa. Naamaa saatan vielä retusoida kun nuo vaaleet heijastukset näyttää kuin joku olisi puhaltanut jauhoja naamaan.

Miehen lapaset.

Mies tahtoi uudet lapaset itselleen, mustapunaiset. Minähän teen. Lankana on ihan seiskaveikkaa ja ohjeena novitan peruslapasten ohje. Päässä on toiselle herralle tehty pinkki pörröpipo.

Pinkki pörröpipo tupsulla

Sellaset speksit tuli. Ja minähän teen. Lankana oli pinkkiä pörröbraziliaa jota sattui laatikosta löytymään ja seuraksi magentaa Jannea. Braziliaa meni 2 kerää, Jannea vajaa2.

Tehty puikoilla nro 6. Ensin loin 77 silmukkaa ja sitten 3o, 3n neulosta sulettuna neuleena. Miehen päähän kokeilin milloin ja miten paljon pitää alkaa kaventaa. Lopuksi sitten jättimäinen tupsupäälle. Tykkäsi herra jolle tämä tuli. :)

Uusi imuri

Ostettiin vanhan ja viimeisiään ivnkuvan imurin tilalle tupaan uusi imuri. Koska vanha navettaimuri koki loppunsa liekehtien siirsimme vanhan imurin uudeksi navettaimuriksi. Ja ekalogista ajatusta kantaen haimme Tokmannilta 90 euron ekologisen pölypussittoman imurin. Tämä on tehty osittain vanhoista osista, eli kierrätys kunniaan tässäkin. Vaikka ensimmäinen ajatus olikin että vanhoista imureista irrotettu toimivat osat ja lytätty ne vain yhteen... mutta ei se ehkä ihan sitä tarkoita? Tämä myös antaa 1800w tehon mutta kuluttaa vain 1000w, eli säästää siinäkin.
Pölypussittomuus on meille uutta, ja säiliö täyttyy todella nopeasti. Se on tyhjennettävä joka imurointikerran jälkeen. (Koirankarvojen, oksien, hiekan ja lehtien määrä on yllättävän suuri) Suodattimet on pestäviä ja täten hiukan epäilyttää että onko ne mistään kotoisin. Mutta ei ainakaan ole astma pahentunut joten taitaa se hommansa ajaa.

Tässä imurissa on kyllä yksi ehdoton loistava puoli jonka takia en enää vaihtaisi tätä pois. Mies tykkää tästä. Joka tietää että mies imuroi mielellään. Joka tietää että mies imuroi useammin. Ihanata <3

Kinnasneula

Tykkään tehdä käsitöitä eri menetelmillä ja yrittää opetella vanhoja tapoja ja säilyttää niitä. Kinnasneulahan on yksi hyvin perinteinen menetelmä jolla saa tiivistä, lämintä ja kunnon villasta tehtynä tuulenpitävää pintaa. Minulla ei ole kinnasneulaa ollut mutta olen käyttänyt juuttisäkkien ompelemiseen käytettävää neulaa opetellessani tekniikkaa. Nyt sitten tuli hinku saada oma kinnasneula ja opetella sen tekoa. Ensimmäinen aikomus oli tehdä se hirven leukaluusta mutta sitten mietin että pitää ostaa hiukan erilaisia teriä puukkosahaan että saisi leuan siististi siipaloitua ja paremmat hiomavälineetkin tarvitsee kuin tavan hiomapaperin joten annetaan sen luuneulan olla vielä toistaiseksi. Hain moran ja pistin pajun poikki. Veistin siitä kolme aihiota jotka toin sisälle kuivamaan. Kaksi jätin viileämpään ja kosteampaan eteiseen ja kolmannen toin sisään. Ajattelin katsoa miten eri paikassa kuivuminen vaikuttaisi puuhun ja työstöön mutta ei noissa aihioissa mitään eroa ole tällä hetkellä ainakaan. Sitten vaan vuolemaan pikkuhiljaa neulalle muotoa. Paksuudeksi jätin n. 3mm, pituus on n. 6-7cm. Veistin tämän pajun sydänosasta.

Ylempänä aihio, alla muotoon vuoltu neula. 

Sitten ohuella poranterällä porataan reikä. Mies vaan on nilkuttanut poranterän niin tiukkaan etten saanut terää vaihdettua niin pyörittelin terällä sormin reiän. Ensikerralla teen niin että teen ylemmäs yhden reiän ja siitä n. 2mm alemmaksi toisen aj sitten puukolla kopautan välin pois, ei tuo isontaminen oikein sujunut ja liian lähelle kun yrittää toista reikää niin poranterä vain lipsuu valmiiseen reikään.  Sitten hiotaan neula. Ensin hioin 80:llä kauttaaltaan ja muotoilin sillä pehmeämpiä muotoja ja sitten hienompi hionta 240:llä hiomapaperilla. Siitä revin palan jonka pyörittelin ympyräksi että sain tuon reiänkin hiottua. Sen jälkeen hienohionta karkealla pellavaliinalla. Ihan tyytyväinen olen ensimmäiseen versioon. Mietin vain pitäisikö vahata tuo neula vielä ja sitten koeajaa se.

Hiontaa vaille valmis. 

Käytiin muuten miehen kanssa kirpputorilla tässä yksi päivä ja tällainen kudontakehikko löytyi sieltä. :) Pääsee nauhoja ja vahvikkeita kutomaan, jei!

Hame kummitytölle

Kummityttö aloitti tanssimisen ja pitäähän tanssitunneille olla hame. Helma on nelinkertainen rypytetty tylli, vyötäröosa on ohutta vuorikangasta johon tein kaksi kuminauhakaujaa jotta hame pysyy hyvin paikoillaan. elmatyllit on suunniteltu niin että kun tyli kuluu, venähtää ja repeilee ne voi sitten vaihtaa.

Taustalla näkyy muuten työhuoneen uusi seinäväri.

Kesä -13

Miten siis on kesä mennyt? Ohi. Tuntuu että mitään en ole saanut aikaan tai mitään tehnyt mutten myöskään saanut levätä. Tietoa mitä oikeasti on tapahtunut olisi vanhassa kalenterissa ja heinäkuu on sitten piennossa kun ei ollut kalenteria.
Mutta sen tiijän että naapuriin tuli uusi koiranpentu jonka luona on tullut käytyä usein.

 Äitiltä sain hirven leukoja joista sitten irroteltiin hampaita koruihin.

Corgit on corgeja ja corgittavat edelleen. Aika vähän tullut heitä kuvattua nyt. 

Sitten piti kokeilla betonitöitä. Otetaan kaikki tarpeet esille. Ja seuraavan kerran tehdään hommat varjossa eikä auringonpaahteessa. Tarkoitus oli tehdä maitotölkkeihin tiiliä ja vanhoista, rikkinäisistä kumppareista betonisaappaat (ei halutuille vieraille). Turve on sitä varten että tiilejä varten lisään sitä sementtiin ja kuivuttuaan harjaan pinnan saadakseni kuluneen ja luonnollisen ilmeen tiileille. (Tuli liikaa turvetta sekaan.)

Kuivumista odotellessa. (Oli muovilla peitetty. Olisi ollut vain tylsä kuva kun ei sen muovin läpi paljoa näy)

Mitä on tapahtunut puutarhassa?

No ei nyt ihan hirveitä. Pieniä asioita. Yhtä kukkapenkkiä olen kasannut koko kesän kivi kerrallaan ja toiselle puolen olen jo saanut kukatkin kukkimaan -myös daaliani ensimmäistä kertaa elämässä. Ja taisin löytää tulppaanien rinnalle uuden lempikukan.

Tulppaaneista puheenollen innostuin ostelemaan hieman mukuloita kevättä varten;

Nyt pitäisi vain löytää näillekin paikat. Yhtä kukkapenkkiä olen lakanut kaivaa johon noita perennoja siirrän kumpareen vieruksilta. Tarkoitus on tehdä loivat mäet siihen joten juurelta on kaikki kasvit poistettava. Ja mielenkiintoinen huomio oli että morsiushuntukukkaa on alkanut kasvaa siinä kumpareessa vaikka tietääkseni sitä ei ole ennen kasvanut täällä edes entisillä asukkailla. Mistä lienee tullut mukana. 

Tämä oli ensimmäinen kukkapenkki jonka tein 3 vuotta sitten kun tnne muutettiin. (Kaivoin valkovuokkoja pois kun en odottanut ja katsonut mitä pihasta löytyy valmiina -tyhmä) Reunukset on kasvanut umpeen heinää ja kun en ole hyvin kasveja siihen katsonut ja jotkut perennat on kuolluton rikkakasvit valloittaneet penkin, joten eikun uusimaan. Koko ja kivireunukset pysyivät ennallaan, mutta katselin että tulee monta tupasta narsisseja, ja olisi joka kesän kohtaan jotain siinä kukimassa. Katsoopa kuinka onnistuu ensi vuonna.

Revontulia

Eilen oltiin baarissa (!) ja lähettiin kymmeneltä kotiin. Automatkalla olin jo puolnukuksissa ja vain odotin että pääsee nukkumaan. Sitten kotio päin käännyttäessä näkyikin pellon yllä upeat revontulet. Niin mikä väsymys? Juostiin vajaa tunti vielä koirien kanssa pellolla katsomassa ja kuvaamassa.

Ammuu.

Olen tästä pitkään puhunut ja pitkään tätä suunnittelut. Nyt viimein sain piirrettyä kuvan ja mieheni hakkasi minua pari tuntia. Tässä on yhteistyömme tulos;