torstai 18. syyskuuta 2014

Entäs nyt?

Välillä vanhojakin; Azuran ensimmäinen retki ulkona pari kuukautta sitten. (Kyllä on nillikka ollut pieni! Mutta onneksi korvat on eelleen suuret -sopii perheeseen.)

Nythän neiti viettääkin jo päivät pihalla ja yöllä kun käytetään Roraa pissillä saattaa karata ulso myös. Onneksi tulee hetken kuluttua kiltisti takaisin sisälle kyllä, öitä en halua että vielä pihalla viettää; voisi olla entinen kissa ja hyvin nopsaan silloin. Kunhan on isompi ja osaa puolustautua ja tietää enemmän maailman vaaroista niin sitten katellaan asiaa uusiks. 

Ja yhteen aikaan neidillä oli linssilude kausi. Heti jos otit kameran esiin oli kissa jo edessä. Neuloin Juhalle pyynnöstä villasukat (mies olisi halunnut pitsisukat mut siihen mie vedän rajan; mie olen ainut pitsisukka tässä talossa.) ja yritin kuvata ne että kattokaa tein asian jota kirosn etten enää ikinä tee! Ja eikös katti ollut siinä pitkällään "mami mami minäkin kuvaan joo!". 

Ja entä Rora? Pari viikkoa häkkilepoa alkaa olla loppua kohti tulossa. Koira ei, lääkkeet auttaa ja on kivuton edelleen. Eihän tyttö kävele mutta seisoo jo hetken omilla jaloillaan ja liikuttaa häntää. Viime päivinä on joko havaittavissa että pientä rakon hallintaa olisi välissä tai sitten ollaan vaan oltu hyvällä ajoituksella. Juha sanoo että on jo nostanut takajalkaa kahdesti, mutta ei kykene liikuttamaan niitä. Mie en ole moista todistanut, miun läsnäollessa ne on löysiä ja vedottomia. Jumpatessa ei ole vastusta kuten Juha sanoo että painaisi jo vastaan. Juhalla on paljon korkeammat toivot kuntoutumisesta kuin minulla. Olen saanut viimein kaikki tarvittavat osat perähihnaan niin pääsee tyttö lyhyille lenkeille kohta mukaan. Nostaa ihan hirveän helvetin kun lähen Tupin ja Azuran kanssa lenkille ja toinen joutuu jäämään sisälle. 
Ja kyllä, Azura kulkee mukana kuin koira. Kun tielle mennään lenkille ei sitä voi vapaana pitää niin se kulkee valjaissa sitten. Pysähteleehän Azura enemmän kun metsässä rapisee mutta pääosin nätisti kulkee hihnassa. Tupista ja Azurasta on muutenkin alkanut hitsautua jo tiivis parivaljakko. Tuppi paimentaa ja ojentaa Azuraa jos se tekee pahojaan sisällä (terottaa kynsiä huonekaluihin) ja pihalla leikkivät yhdessä. 

Raskasta kyllä ollut nämä päivät, nukutaan vuoronperään miehen kanssa alhaalla koirien seurana että toinen saa kunnon yöunet sillävälin ylhäällä ja päikkäreitä on pakko vetää. Tuntuu että elämä on koiran vahtimista ja unta siinä välissä kun saa. Vaikka onhan nyt hiukan enemmän aikaa kaikelle muullekin kun Roralla on aitaus sisällä ja ulkona että voi siellä olla ilman että tarvitsee pelätä että toinen lähtee seikkailemaan. (Vaikka kerran on onnistunut karkaamaan piha-aitauksesta. Mutta eipä tyttö kauas pääse kun aitaus on häkissä että on Tupista seuraa) Ja huono onni vaan seuraa meitä; pösö ei mennyt katsastuksesta yllättäen läpi kun jousi oli poikki ja kiinni renkaassa. Ja myö ollaan vaan ajeltu autuaan välinpitämättöminä, ihmetelty kun jokin rolkettaa ja suhisee mut ei olla huomattu kuinka selvästi jousi on pois paikoiltaan kahessa osassa (miten tuollaista voi olla huomaamatta?! Miekin kattonut jouset pariin otteeseen.) ja syönyt täysin uuteen renkaaseen n. puolen sentin uran. Onni ettei ole räjähtänyt. Mutta enpä päässyt eilen(kään) äitin luokse ompelemaan. Kahdesti yrittänyt ja molemmilla kerroilla tulee elämältä turpaan. (ja vielä kalliilla kädellä)

</valitus> Rora on oikeessa *plllllllrfth* kaikelle.

2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että Rora on paremmassa kunnossa. Olen seurannut hänen paranemistaan jännityksellä, peukut pystyssä :)
    Azura on edelleen aivan yhtä viehättävä!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kaikki peukut tarvitaankin. :) Myös tuon riiviö-Azuran kanssa. Nyt se on keksinyt et kanin häkki on hyvä hiekkalaatikko ja typerä kani antaa jostain syystä sen tehä niin. >.<

    VastaaPoista