Bittersweet.
Toivoa ja toivottomuutta.
Yö oli vaikea; Rora on menettänyt täysin rakon ja suolen hallinnan joten yöllä herättiin vähän väliä käyttämään pihalla tai vaihtamaan papereita ja käyttämään koiraa suihkussa. Itkin pitkään ettei tuo ole koiran elämää maata omassa ulosteessaan... Mutta tänään Rora on henkisesti hyvin paljon virkeämpi ja muuten oma itsensä, perä ei vain toimi. Ja sekin helpottaa ettei maha ole enää kuralla että kakat on helpompi siivota pois.
Ihana katsoa kun toisella olisi menohaluja vaikka kuinka ja muuten on ihan oma itsensä. Onneksi ei tunnu olevan kipuja toisella lainkaan. Pientä määrää kipulääkettä ollaan kuitenkin annettu koska se hillitsee tulehdusta ja kun on määrätty jos se sitten tuota päälääkettä tukee.
Huomenna otetaan tyttö mukaan kun käytän Tupin ja Azuran rokotuksessa ja kysytään vielä toisen eläinlääkärin mielipidettä kuinka kauan voidaan jatkaa näin. Ainakin loppuviikko yritetään katsoa jos alkaisi merkkejä takapään elosta tulla, välistä Rora pysyy kyykyssä jo itsestäänkin mutta se voi olla myös asentolukko eikä halllintaa perästään, sitä kun ei muuten tunnu olevan lainkaan. Mie en vaan voi luovuttaa ja uskoa että mitään ei voi tehdä. Onhan tämä raskasta kun ei saa nukuttua ja koko ajan saa olla siivoamassa ja pesemässä koiraa mutta jos Rora ei kärsi ja se meinaa että voidaan pitää tyttöä vielä niin mie vaikka rakennan rattaat että laitetaan perse siihen ja sitten voi tyttö kulkea rattailla.
Mutta toivotaan nyt että perä alkaisi pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti