Kirja-arvostelu; Yksinkertaisesti neuloen

Yksinkertaisesti neuloen, 20 helppoa ja kaunista neuleohjetta. Erika Knight, moreeni 2010

Ensivaikutelma; Kaunis, seesteinen, kattavat perusteet. Tämä kirja on aloittelijoille. Jos haluat oppia neulomaan mutta tietosi ovat tasoa "Siihen käytetään lankaa ja jotain tikkuja, aye?" tämä kirja on JUURI SINULLE. Tässä opetetaan kaikki perusteet ja perustekniikat ja pinnat rautalangasta vääntämällä. Loistava aasipaperi, ja selkeämpi kuin Stitch&Bitch opukset. 

Ensin tutustutaan tarvikkeisiin ja työtapoihin. Lankojen perusteita ja eroja käydään läpi ja verrataan niitä maailmalla oleviin standardeihin. Tarvikkeissa -kuten aina- on hieman liikaakin tavaraa verrattuna siihen että aloittamiseen tarvitsen kaksi tikkua ja langanpätkän. Mutta kaikki tarvikkeet tulevat tarpeeseen kyllä heti kun aiot tehdä jotain tiskirättiä isompaa. Ainakin jos aiot tehdä sen kunnolla. 

Lankojen ja puikkojen piteleminen opetetaan molemmille käsille, vaikka suomessa yleisempi onkin että kulkeva lanka on vasemmassa kädessä. Kaikki perusteet opetetaan hyvin yksityiskohtaisesti. Vaikka kuinka edistyisit ja olisit maailman paras neuloja, nämä on ne asiat joista ne parhaat neuleet syntyy. Ja kerrankin ne opetetaan selkeästi. 

Kirjassa opetetaan mallitilkut, lyhenteet, ohjeiden lukeminen, neuleiden kokoaminen, virheiden korjaus sekä neuleiden hoito. Mallineulekirjastossa on 24 kuvaa eri pinnoista sekä perus palmikoista ja raitaneuleista. Ohjeet näihin ovat selkeät ja kuvat pelkistetyt ja kauniit. Mallien selaus on helppoa ja miellyttävää. Kirjassa on 20 neuleohjetta helposta kaulahuivista neuletakkiin, ja jokaiseen malliin on vinkki edistyneemmille ja jos haluaa nostaa vaikeustasoa. Kuitenkin kirja on selvästi aloittelijoille ja odottaa että kirjan jälkeen olet edistyneempi ja reippaasti. 

Lyhyesti; Paras aloittelijoille suunnattu peruskirja. Ja sisältää ohjeen ihanaan tilkkuvilttiin. 

Tunnustus

Whee ihana, miekin sain blogitunnustuksen! Tää tuntuu oikeasti äärettömän hyvältä koska tuntuu että niin harva tänne eksyy. Ja en oikein ole blogin tyylistä ja sisällöstäkään selvillä niin mukava että jotkut tykkää silti, suurkiitos Neulojatar kunniasta!

Tunnustusta jaetaan eteenpäin 5:lle alle 200:n lukijan blogille, ja kuten hyvänkin, annetaan tunnustuksen kiertää! Valitsin eri aihepiireistä suosikkini;

- (Hieman kotiinpäin) Serkkuni valokuvausblogi. Ihana seurata miten pikkunen kehittyy ja miten totaalisen eri suuntaan kuvaajana mitä itse olen. Ammatillisesti kannustan kaikkia valokuvaajia kahlaamaan valokuvausblogit läpi ja miettimään omia taitojaan ja kaavoihin kangistumisiaan. Ja muut, uteliaisuus ei ole pahe, itsehän ne kuvat jaetaan ;)

-Tahroja Paperilla, sarjakuvablogi 15-vuotiaan tytön elämästä. Ihana piirrostyyli ja itse aina unohdan että kyseessä on itseäni puolet nuorempi. Hyvä jo siihen että saa uskoa takaisin ettei nuoriso täysin rappiolla ole.

-Neulova narttu, bitch is amazing! Aivan uskomattoman hienoja neuleita, erityisesti kumarran ja palvon kirjoneuletöitään. Sisältää myös kissoja ja perhe-elämää, ja tällä naisella on todella hyvä tyylitaju. Selatkaa ja ottakaa inspiraatiota.

-Neula ja Vasara, mielenkiintoisinta minulle on talonrakennus tässä. Edistyminen, päätökset, mitä kaikkea siihen liittyy. Sistus ja käsityöt myös esillä ja kaikenlaista muutakin mielenkiintoista. Odotan kuinka paljon lähtee puutarhaosiolle tulevaisuudessa ;)

-ja käännytään vielä sarjakuvaan nuorenparin elämästä. Rakastan tätä sarjakuvaa, naishahmo on niin tunnistettavan samankaltainen. Ihana huomata etten ole "omalaatuinen" yksin.

Käsitöitä

UWA -töitä valmistunut, jee!

Ensimmäisenä on toppi Novitan Miami langasta. En muista mistä keksin että tuosta langasta pitää toppi tehdä, ehkä nähnyt kuvan jossain ja sitten löytänyt halvalla langat niin päätös on syntynyt. Neuletopit ovat itseasiassa ihania, mutta koska olen muodokas ne on ongelmallisia. Ne ei ikinä istu eikä ole imartelevia. Sama ongelma on kyllä kaikissa yläosaneuleissa itseasiassa, ne on suunniteltu pienirintaisille. Joten ajattelin et nyt teen sitten omille muodoille sopivan topin, ja koska en langanmenekistä tietänyt se piti aloittaa ylhäältä että pituus määräytyy langan riittävyyden mukaan. Aloitus oli oikeastaan helppo, nelosen puikoilla 11s ja olkaimia tekemään yhtä aikaa. Lisäykset oli sitten vaikeampia, rintaa kohdin tein vain tasaisesti mutta että saisi kainaloaukon sopivaksi sitä piti purkaa pari kertaa. On se itseasiassa vieläkin hiukan outo mutta tarpeeksi hyvä. voihan sitä kiristää ompelemalla silmukoita kireämmäksi jälkikäteen jos käytössä alkaa häiritä tosissaan. Rinnoille tein tilaa lisäämällä silmukoita aika reippaasti kaula-aukon alla, ja kun oltiin yli rinnan puolivälin aloin kutistaa neuletta taas. Aika summamutikassa ja mallailemalla kaikki menee ja parasta toivomalla. Takakappaleen aloitin sitten, ensin olkaimet ja sitten tasaisemmaksi tulevaa suurta selkäaukkoa ja taas niitä kirotun kainalo-aukkoja arpomaan. Selän muodot jätin paljon lievemmeksi, vain hieman kaventelin vyötärön kohdilla. Alareunaan tein ensin 2o, 2n -helmineuletta koristeeksi, sitten reikäkerroksen (lk, kavennus) ja lopuksi perinteistä helmineuletta koristeeksi taas. Mallailulla pituuskin tuli, ja hieman liian lyhyeksi jäi että visuaalisesti lyhentää muutenkin lyttänää yläosaani. Lankaa jäi n. 20g yli, kunnes löysin vielä yhden kerän ja ties miten monta on piiloteltuna myös... että oisi sitä pituutta saanut mutta ajattelin etten pura, jätetään tuohon ja uusi onni uuden työn kanssa! Lankaa meni vajaa 200g, koko on isorintaisen 50.

Topissa roikkuu kaksi suurta peruslapasta, lankana Pallaksen teetee. Loppui kesken kuten vihreästä jatkosta huomaa. Lankaa meni 54 grammaa, onneksi oli niin isot että meni yli sen 50 gramman rajan, toisaalta hieman pienempi niin olisi riittänyt tuo sininen lanka...

Alimpana Novitan Kelosta tehty... hame. Tai siis on se hame mutta enemmän se on suuri oodi ihmisen epäonnistumiselle, typeryydelle ja osaamattomuudelle. Näin Viron käsityölehdessä ihanan mekon jossa oli tuonkaltainen hameosa. Sen pituus koossa xs oli muistaakseni 2 metriä? Se oli ihanan muhkea ja rypytetty vyötärölle ja miehän halusin samanlaisen! Lankaa oli 700 grammaa, joten aloitin tehdä hametta omilla kuvioilla ja 500 gramman jälkeen pistin putkeksi että riittää reunapitsiinkin. Ongelmahan on vain että tuo on 120cm pitkä. Kuten miun persekin. Asia jonka jotenkin tajusin vasta kun vedin tuota päälle... Ja kirosin ja mitin puranko ja ajtkan sen 200g enkä tee reunapitsiä. Mie sanoi et se on parempi tuollasena istuvana ja päivien pähkäilyn ja kiroamisen jälkeen se jäi tuohon. Tein sitten siihen reunapitsiä useampaakin yritelmää mut ei tunnu mikän sopivan. Joten olkoon tuommonen. Jotain tuohon reunaan pitää keksiä ettei kurttuunu noin mutta nyt saa olla kun koko hame ottaa päähän. Muuten se on ihan kiva. Paitsi että muistuttaa kuinka tyhmä (ja köyhä) ihminen on. Tuota vihreää keloa kun ei tuntunut koko Suomesta löytyvän, Pielaveden K-Marketista lopulta löysin ja ostin sieltä langat. Ja kalliiksi tuli. Jotta saisin oikeasti sen ihanan puff! hameen pitäisi varata pari kiloa keloa tälle perseelle. Pahintahan tässä on se vaikka laihuttasin itseni tikuksi miulle jää silti leveä perä kun on nämä hienot synnyttäjän lanteet. Kalliiksi käy tämä keho.

Kirja-arvostelu; Isoäidin pitsejä

En minä kirjoja rakasta mutta RAKASTAN!

Joten ajattelin kirjoittaa vinkkejä mitä kirjoja kannattaa hankkia. Eli kirja-arvostelujen aika.
Ensimmäinen kirja-arvostelussa on myös viimeisin hankinnoista; (kiitos äiti ja Hannu)

ISOÄIDIN PITSEJÄ -150 virkkausmallia, Otava 2011
Barbara ja Marlies Müller, toimittanut Laila Kemppinen

Ensivaikutelma; loistava.
Jos olet jo tehnyt käsitöitä. Etkä pelkää katsoa kaavioita, koska tässä on ihaniin pitsimalleihin pelkät kaaviot. Ei sivutolkulla sanallisia ohjeita, vain kuva pitsistä ja kaavio. Esimerkki;

Ja koska olen virkkuukoukun kanssa "käsi", "surkea", "aloittelija" ja "turhautunut raivopäinen kiroilukone" luulisi että tämä kirja ei ole minunkaltaisille. MUTTA nuo kaikki ihanat pitsit! Kapeita pitsejä, keskileveitä pitsejä, koristeellisia pitsejä, vaatimattomia pitsejä, reunapitsejä, kulmapitsejä, verhopitsejä, isoja pitsikuvioita, pieniä kuvioita, nauhoja, ketjuja... 150 mallia perinnettä, helppoja ja vaikeita, yksinkertaisia ja monimutkaisen näköisiä. Ja jotta minunkaltainenkin osaa tehdä näitä alussa on lyhennyksien selitykset, merkkien selityksen ja kuvalliset ohjeet kuinka teet ketjusilmukan, piilosilmukan, pylvään yms. perusasiat. Ja asiat joihin en ole tutustunut kuten nirkot, haarapylväät ja isommat pylväät. Tämän jälkeen on pari sivua käytännön työskentelyneuvoja, sitten käyttöideoita ja 131 sivua pitsimalleja. Ja vielä kerran muistutukseksi yhteenveto merkkien selityksistä. En kerro kirjan syntytarinaa koska sen voi kaikki arvata.

Entäpä toimiiko kirja käytännössä? Minulla on Kelosta valmistettu hame johon haluan reunapitsin. Eli selaan kirjaa (kuola valuen) ja langan paksuuden huomioon ottaen otan yksinkertaisen mallin nro 10. Tuijotan kaaviota ja mietin että mitä ihmettä, tuossa on punanen nuoli joka varmaan on aloituskohta mutta mihinkä suuntaan tätä kaaviota luetaan?! Alkuohjeessa neuvotaan et alota punasen nuolen kohdalta sen osoittamaan suuntaan. Se osoittaa suoraan ylöspäin, eli yksi ks ja sitten pylväitä... Ja en tiedä virkkauksesta mutta sen tiijän että tuo on mahotonta. Joten teen kuten luulen ja luen ohjetta ensin vasemmalta oikealle ja sitten oikealta vasemmalle ja näin alhaalta ylöspäin välillä tehden voltteja takaisinpäin. Ja tämä toimi. Että jos olet täysi ummikko edes helpoimmat ohjeet ei olekaan helppoja. Onnkesi purkaminen on mahdollista.
Mutta kunhan tajusin hetken tutkinnan jälkeen kuinka tuossa kaaviossa kierrellään ohje on helppo ja tulos on jopa kuvan mukainen. Tätä voitonriemua! I did it! Osasin! Jos minä osaan aivovammanen aasikin pystyy kunhan kokeilee!

Eli; tämä on oikeasti pätevä kirja rohkeasta ummikosta osaaville. Osaaville nautinnollisempaa. 9/10 !

(Ok, mie tein tätä pätkää n. 20 cm, testasin sitä hameeseen ja tuumasin että ehkä se ei tarviikkaan helmapitsiä. Ei pitsi tunnu sopivalta noin muhkeeseen ilmestykseen. Mutta kirjan testaukseen sopiva pätkä silti.)

Uusi perheenjäsen

Meille tuli tässä uusi perheenjäsen; Kissaneiti nimeltään Tuija. Tuija vietti ensimmäisen viikon sisällä totuttautuen uuteen kotiin ja sitten vein navettaan tehtyyn pesään että tappaisi hiiret sieltäkin. Toivottavasti tappaa kun kisua ei ole nyt pariin päivään näkynyt. Vedet ja tuoreruuat kyllä hupenee sentään pesästä että jossain täällä neidin pitäisi vielä olla. Saisi jo sisälle tulla pakkasista. :/