Entäs nyt?

Välillä vanhojakin; Azuran ensimmäinen retki ulkona pari kuukautta sitten. (Kyllä on nillikka ollut pieni! Mutta onneksi korvat on eelleen suuret -sopii perheeseen.)

Nythän neiti viettääkin jo päivät pihalla ja yöllä kun käytetään Roraa pissillä saattaa karata ulso myös. Onneksi tulee hetken kuluttua kiltisti takaisin sisälle kyllä, öitä en halua että vielä pihalla viettää; voisi olla entinen kissa ja hyvin nopsaan silloin. Kunhan on isompi ja osaa puolustautua ja tietää enemmän maailman vaaroista niin sitten katellaan asiaa uusiks. 

Ja yhteen aikaan neidillä oli linssilude kausi. Heti jos otit kameran esiin oli kissa jo edessä. Neuloin Juhalle pyynnöstä villasukat (mies olisi halunnut pitsisukat mut siihen mie vedän rajan; mie olen ainut pitsisukka tässä talossa.) ja yritin kuvata ne että kattokaa tein asian jota kirosn etten enää ikinä tee! Ja eikös katti ollut siinä pitkällään "mami mami minäkin kuvaan joo!". 

Ja entä Rora? Pari viikkoa häkkilepoa alkaa olla loppua kohti tulossa. Koira ei, lääkkeet auttaa ja on kivuton edelleen. Eihän tyttö kävele mutta seisoo jo hetken omilla jaloillaan ja liikuttaa häntää. Viime päivinä on joko havaittavissa että pientä rakon hallintaa olisi välissä tai sitten ollaan vaan oltu hyvällä ajoituksella. Juha sanoo että on jo nostanut takajalkaa kahdesti, mutta ei kykene liikuttamaan niitä. Mie en ole moista todistanut, miun läsnäollessa ne on löysiä ja vedottomia. Jumpatessa ei ole vastusta kuten Juha sanoo että painaisi jo vastaan. Juhalla on paljon korkeammat toivot kuntoutumisesta kuin minulla. Olen saanut viimein kaikki tarvittavat osat perähihnaan niin pääsee tyttö lyhyille lenkeille kohta mukaan. Nostaa ihan hirveän helvetin kun lähen Tupin ja Azuran kanssa lenkille ja toinen joutuu jäämään sisälle. 

Ja kyllä, Azura kulkee mukana kuin koira. Kun tielle mennään lenkille ei sitä voi vapaana pitää niin se kulkee valjaissa sitten. Pysähteleehän Azura enemmän kun metsässä rapisee mutta pääosin nätisti kulkee hihnassa. Tupista ja Azurasta on muutenkin alkanut hitsautua jo tiivis parivaljakko. Tuppi paimentaa ja ojentaa Azuraa jos se tekee pahojaan sisällä (terottaa kynsiä huonekaluihin) ja pihalla leikkivät yhdessä. 

Raskasta kyllä ollut nämä päivät, nukutaan vuoronperään miehen kanssa alhaalla koirien seurana että toinen saa kunnon yöunet sillävälin ylhäällä ja päikkäreitä on pakko vetää. Tuntuu että elämä on koiran vahtimista ja unta siinä välissä kun saa. Vaikka onhan nyt hiukan enemmän aikaa kaikelle muullekin kun Roralla on aitaus sisällä ja ulkona että voi siellä olla ilman että tarvitsee pelätä että toinen lähtee seikkailemaan. (Vaikka kerran on onnistunut karkaamaan piha-aitauksesta. Mutta eipä tyttö kauas pääse kun aitaus on häkissä että on Tupista seuraa) Ja huono onni vaan seuraa meitä; pösö ei mennyt katsastuksesta yllättäen läpi kun jousi oli poikki ja kiinni renkaassa. Ja myö ollaan vaan ajeltu autuaan välinpitämättöminä, ihmetelty kun jokin rolkettaa ja suhisee mut ei olla huomattu kuinka selvästi jousi on pois paikoiltaan kahessa osassa (miten tuollaista voi olla huomaamatta?! Miekin kattonut jouset pariin otteeseen.) ja syönyt täysin uuteen renkaaseen n. puolen sentin uran. Onni ettei ole räjähtänyt. Mutta enpä päässyt eilen(kään) äitin luokse ompelemaan. Kahdesti yrittänyt ja molemmilla kerroilla tulee elämältä turpaan. (ja vielä kalliilla kädellä)

</valitus> Rora on oikeessa *plllllllrfth* kaikelle.

Toivoa!

Käytiin tänään toisella eläinlääkärillä kun rokotin Tupin ja Azuran. Samalla otettiin Rora mukaan että hänkin kattos ja sanos mielipiteensä. Nipisteli takavarpaiden väleistä ja löysi syvätuntoa sieltä. (!!!) Se ei tarkota et Rora kävelee ens viikolla mut se meinaa et Roraa ei lopeteta ens viikolla.

Kotona Rora on nostanut häntää pissatessa ja havaittavissa on yritystä seisoa omilla jaloilla. Eli lääkitys toimii. Nyt jatketaan sitä ja toivotaan että Rora paranisi, mutta takeita ei ole että Rora koskaan kävelisi enää itse. (Eihän sitä silti tiedä vaikka yllättäskin) 

Mutta niin kauan kun tyttö syö, juo, pissii, kakkii ja on ilman kipuja myö saahaan pitää Rora vielä meidän luona. Ja niin kauan myö tätä ruljanssia pyöritetään. 

Mietitty ja suunniteltu on myös kärriä Roran takapäälle jos tassut ei kanna että tyttö saa kuitenkin liikkua. Nyt on tietysti liikunta pannassa että jumpataan jalkoja ja mitä jaksetaan perää pitää ylhäällä ja juosta ku Rora painaa etutassuilla menemään mut muuten lepo on parasta selälle. Ja sekös tyttöä ottaa päähän kun menohaluja oisi vaikka kuinka.

Tänään kävi vieraita ja Rora heilautti jo pari kertaa häntäänsä! \o/  (Ja laskee eelleen alleen)

Life update

It's bad.
Bittersweet.
Toivoa ja toivottomuutta.

Yö oli vaikea; Rora on menettänyt täysin rakon ja suolen hallinnan joten yöllä herättiin vähän väliä käyttämään pihalla tai vaihtamaan papereita ja käyttämään koiraa suihkussa. Itkin pitkään ettei tuo ole koiran elämää maata omassa ulosteessaan... Mutta tänään Rora on henkisesti hyvin paljon virkeämpi ja muuten oma itsensä, perä ei vain toimi. Ja sekin helpottaa ettei maha ole enää kuralla että kakat on helpompi siivota pois.

Ihana katsoa kun toisella olisi menohaluja vaikka kuinka ja muuten on ihan oma itsensä. Onneksi ei tunnu olevan kipuja toisella lainkaan. Pientä määrää kipulääkettä ollaan kuitenkin annettu koska se hillitsee tulehdusta ja kun on määrätty jos se sitten tuota päälääkettä tukee.

Huomenna otetaan tyttö mukaan kun käytän Tupin ja Azuran rokotuksessa ja kysytään vielä toisen eläinlääkärin mielipidettä kuinka kauan voidaan jatkaa näin. Ainakin loppuviikko yritetään katsoa jos alkaisi merkkejä takapään elosta tulla, välistä Rora pysyy kyykyssä jo itsestäänkin mutta se voi olla myös asentolukko eikä halllintaa perästään, sitä kun ei muuten tunnu olevan lainkaan. Mie en vaan voi luovuttaa ja uskoa että mitään ei voi tehdä. Onhan tämä raskasta kun ei saa nukuttua ja koko ajan saa olla siivoamassa ja pesemässä koiraa mutta jos Rora ei kärsi ja se meinaa että voidaan pitää tyttöä vielä niin mie vaikka rakennan rattaat että laitetaan perse siihen ja sitten voi tyttö kulkea rattailla.
Mutta toivotaan nyt että perä alkaisi pitää.

Rora halvaantui

Pari päivää oireillut peräänsä mutta ajateltiin että on suolistotukos, mutta kun alkoi ulosteet kulkemaan mut tyttö ei silti hypännyt eikä uossut alettiin jo ihmetellä. Tänä aamuna soitin eläinlääkärille ajan että kuvattas tyttö ja rokotettas muut elukat. Pari tuntia siitä Roran perä antoi periksi lopullisesti. Just dead weight jota se raahaa etujaloilla perässä. Sitten hirvittävä soittokierros kaikki lähialueen eläinlääkärit läpi ja itku kurkussa lopulta saatiin Joensuuhun yhteys että jos pääsette lähtemään nyt ni tulkaa. Eli eikun koira autoon ja menoks. Kuvat otettiin ja kolmessa välilevyssä näkyy vikaa ja selitti se eläinlääkäri mikä siellä vikana oli mutta meni hiukan ohi kun maailma horjahti kun se sanoi että koira on halvaantunut.

Nyt on Rora kovalla lääkityksellä ja suuri toive on että se auttaisi ja Rora saisi peräänsä kannateltua. Jos ei, me ei voida muuta enää tytön eteen tehdä. 

Matka Riikaan; Day 2 -Jurvalan valloitus

Jurvalassa on kilometrien pituiset hiekkarannat meren rannassa. Sinne siis. Eli minne? Ohi, vähä kiertäen, jos vielä tuolta, kato kivoja pitsitaloja, missä hitossa myö ollaan? 

Kiertotien kautta voittoon ja käveltiin rannalle. Toi iso sininen linnake on muuten myynnissä... ;)

Hiekka oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa että vaikka suojelin kameravarusteita oli linssin välissä jo hiekkaa... Kuumaa hiekkaa johon oli ihana pureuttaa varpaat. 

Käytiin Hannun kanssa kävelemässä hieman ja katsomassa mitä kaikkea muuta rannalla on kuin iso talo myynnissä, vaihtokopit ja likaiset vessat. Oli paljon aurinkotuoleja, auringonottajia, pelaajia, erilaisia terasseja ja paljon paljasta pintaa.

Missä saa olla rauhassa? No ainakin keskellä merta!

Minäkin uin. Olo oli kuin Michael Jacksonilla kun vedin mustat hansikkaat käteen ennen uimista. (Kun leikkasin aiemmin sormenpään irti niin en voinut kastella kättä kun tikkien oton jälkeen reunat repesi auki uudestaan.) Aallokko oli kyllä loistava. Ja ensi puraisun jälkeen lämmintä se vesi oli. 

Kun rannalla on luuhattu tarpeeksi voi lähteä syömään "jotain pientä". Vaikka oli huutava nälkä. Niin se pieni sushilautanen laajeni koko ajan. :D Ruoka tuli hitaasti joten tylsistyneimmät lapset alkoivat leikkiä. Miekkailua syömäpuikoilla. 

Hieman on jo napsittu mutta tällainen lautanen sushia tuotiin. Ja kumma miten nopeasti se tyhjenikin verrattuna aikaan joka odotettiin. Mutta herkkua oli. 

Sitten jatkettiin shoppailua vai alotettiinkohan se vasta tässä vaiheessa... Minä kävin kangaskaupassa jossa oli universumin hitain palvelu. 

Sitten piti ostella jääkaappimagneetteja Rigasta ja jurvalasta. Katos kun miulla on ystävä joka kierteli hirveästi maailmaa yhdessä vaiheessa niin hän toi magneetteja paikoista joissa hän oli käynyt. Miusta on hirmu kiva sit kattoo missä kaikkialla hän on ollutkaan, joten ajattelin että sitähän voisi tehdä itsekin. Sitten niistä katsella missä on ollut. Ja onpahan ainakin lapuissa tarpeeksi kiinnikettä. Kun äiti ja Hannu katosi niin minä kurvasin kondiktoriaan ja kuolasin kaikelle upeuksille mitä siellä oli. Lopulta otin erilaisia marjoja täynnä olevan viinerin meille jälkiruuaksi. 

Ja sitten alettiinkin jo tuumata että voisi hotellin kautta kurvata tutkimaan lisää vanhaa kaupunkia Riikaan ja ettiä iltaruokapaikka.Tällä kertaa kierrettiin hieman pidemmälle puiston kautta. Joen varressa riitti puistoa katseltavaksi. Sieltä löytyi kaunis kukkula jossa oli puro, vanha tammi ja mäen päällä hippejä jotka soitti Taru Sormusten Herrasta elokuvan musiikkia kitaralla ja huilulla.  Kauempana näkyi neuvostoaikainen(?) muistomerkki.

Patsaissa oli naiseutta sen moninaisissa muodoissa. Jostain syystä tuo discopallonainen on minusta niin loistava että voisin tuon ottaa omalle pihalle. Tai jos olisi tarpeeksi iso ja korkea talo niin kattoon roikkumaan ja pyörimään balettia valojen vilkkuessa.

Rrrruokaa! Erilaisia varrasruokia tilattiin. Tämä oli hyvin HAUSKA paikka. Ainakin meitä nauratti kaikki mahdollinen hyvin paljon. Siellä oli poika soittamassa kitaraa ja laulamassa ja sekin oli hyvin hassua. Meidän viereisille paikoille moni yritti tulla mutta jostain syystä aina lähtivät siitä vaikka ihan sivistyneesti käyttäydyttiin. Tosin mitä useampi siihen tuli sitä vaikeampi alkoi olla pidätellä naurua että kauanko ne siinä pysyy. Piti käydä istumassa että käykö siihen jotenkin viima vai onko se likainen paikka enkä kyllä keksinyt mikä siinä vikana oli. 

 Sitten kiertelimme hiukan ja kävimme vielä eräällä terassilla jossa soitti erinomainen sambabändi. Joilla oli hyvin erikoinen esiintyjä. Tää mummo tanssi koko keikan ajan ja jalat nousi kumman korkealle potkuissa ja helmat vaan heilui. Laulaja oli minusta todella hyvä, hyvä-ääninen ja lavakarismaakin löytyi. 

 Sitten tutun vesilähteen ohi takaisin hotellille. Tämä oli upea näky pimenevässä illassa. Olin vain niin väsy jo etten jaksanut jäädä kuvaamaan muuten kuin pokkarilla. 

Tämä pitää myös jakaa. Tämä on meidän vessanvetonuppi. Tai se mistä huuhdellaan. Ja aina kun astuin vessaan minulle tuli mieleen eräs punaisena hohtava samannäköinen laitos. "Hello, Dave. Are you going to take a bath, Dave? Are you sure that's a wise idea, Dave?" 

It creeped the hell out of me.