Puutarhasta

Muutimme tänne kaksi ja puoli vuotta sitten. Ja koska on oma piha, on myös intoa laittaa sitä. Ensimmäisenä rakensin kivikkopuutarhan ja kaivoin ison kiven juureen kukkapenkin. Ja tarkoitan tosiaan heti ensimmäisenä kun lumet suli. Kun kukkapenkki oli tehty ja sinne jotain survottu tajusin että siinähän nousee vierestä iso kasa valkovuokkoja... Mitä tästä opimme? Kun muutat uuteen paikkaan ODOTA JA TUTUSTU eläkä tuhoa heti kauniita luonnonkukkia.

Tämä odottaa soraa ja laajenemista, mutta on kuitenkin ihan mukava yksityiskohta. Valkovuokot eritoten.

Aloitin kivikkopuutarhan teon latomalla kiviä riviin, hypyyttämällä vahvan uroon raahaamaan yhden ison kiven toiseen päähän ja toisesta kukkapenkistä kaivetulla savella muurasin kivet paikoilleen. Päälle on tarkoitus tehdä betonista ja kivistä muotoiltu kukkaruukkurivistö johon voin istuttaa köynnöskasveja roikkumaan muurin päältä. Matalahan tuo on mutta kaunis.

Tässä on ainut kukkapenkki joka oli valmiina (ja villiintyneenä). Täynnä kurjenpolvea, ja on kaunis. Lisäksi olen istuttanut penkkiin liljoja, tulppaaneja, kultapalloa ja paljon kasveja joiden nimeä en tiedä mutta nättejä ovat. Vaatii kuitenkin jatkuvaa kitkentää ja hienovaraista lannoitusta ja kattamista jotta saisin penkin kukoistamaan ja kurjenpolvet edes hiukan piiloon, paljas juurikko kun kiemurtelee kuin kuolleen raajat penkissä.

Nyt kolmantena keväänä alkoi olla jo kaunis.

Mukavia yllätyksiä puutarhasta on löytynyt; sisiliskoja! Rakastan niitä! Valitettavasti myös kookit rakastaa niitä ja niiden jahtaamista ja niiden syömistä.

Uusin kukkapenkkini tulee jätekaivojen viereen, aukonkaivuuta ja vuohenputkien ja lupiinien poistoa ja ikuista kitkemistä tiedossa, vaikka laitan kyllä... välimatto, eristematto, maamatto... sana katosi, se joka estää rikkaruohojen tulon mutta laskee veden läpi. sellanen matto.