Loma ohi! Eiku pakkaudutaan takas autoon ja lähetään ajamaan kohti Suomea. Matkalla tietysti on maisemat. Metsiä, mainoksia, kyliä, kolhooseja, vanhoja puoliksi romahtaneita maatiloja jotka mie voisin ostaa ja perustaa sinne oman tilan...
Karttaa lukiessa katseltiin samalla minkälaisia nähtävyyksiä olisi matkalla ja siellä olikin monenlaista joten päätimme että lähdemme katsomaan yhtä majakkaa (jonka todella halusin nähdä) ja katsoimme että sinne menee rantaa pitkin tie joten menimme sille. Se oli... mielenkiintoinen reitti. Välillä se oli häthätää auton levyinen reitti risukossa vaikka siellä kyllä asui paljon ihmisiä, pihoja oli vähän väliä. Mutta yhden väärän risteyksen ja suunnan kysymisen jälkeen löysimme oikean tien.
Se johti tällaisen talon pihaan ja suuren niityn/suon keskelle joka oli laitumena. Sille majakalle olisi pitänyt kävellä laitumen läpi vielä pitkä matka joten luovutimme tähän. Vaikka ovi on laudattu umpeen tuolla sisällä oli joku.
Minä menin tekemään tuttavuutta lehmien kanssa. Tämä oli ainut joka tuli luo ja vain sen takia koska sen persettä kutitti. Se raaputti sitä niin voimallisesti aitaan että välillä tuntui että aita kaatuu vielä. Lopulta se taisi hermostua miun kuvaamiseen ja alkoi tuhista ja näyttää uhkaavalta joten jätin hänet vaivojensa kanssa rauhaan.
Tervetuloa katsomaan nähtävyyttä! (Mutta mikä se on?)
Matkalla pysähdyimme kylään jossa oli Positiiviset festarit. Siellä oli myös hassuja leluja kuten tämä polkupyörä. Siellä oli myös seinä täynnä pönttöjä joihin syttyi valo ja josta kuului eri lintujen ääniä.
Kuten taustalta näkyy paikka oli tupaten täynnä nuoria. Olemme matkalla kauppaan ostamaan evästä.
Kaupassaolon aikana festarisää yllätti. Oikein kunnon ukkosmyräkkä. Isäpuoleni ritarillisena lupasi juosta autolle ja hakea naisväen joka pojotti kaupan edessä pitämässä sadetta haisevien festariteinien kanssa... No ei ne kaikki haissut.
Tässä on Latvian ja Viron välinen raja-asema. Siis entinen raja-asema, eihän näin EU aikaan näitä enää tarvita. Mutta laitan tämän tähän koska siihen liittyy niin paljon muistoja. Kun olimme nuorina esiteineinä teatterin kanssa menossa minibussilla Vilnaan kuljimme mm. tämän vartioaseman ohi. Passitarkistuksen aikana tuolla kopissa oleva harvahampainen 60+ rouva/neiti huonoine permanentteineen ja kirkuvan sinisine luomiväreineen alkoi flirttailla teatterimme ainoalle poikajäsenelle (joka tosiaan oli jotain 13-14 vuotias tähän aikaan). Me muut huutonauroimme sympaattisesti. Hymyilytti leveästi ajaa ohi.
Pysähdyimme uudestaan Pärnussa ja kuljimme katselemassa ihania taloja ja vanhojen rakennusten seinien hyväksikäyttöä. I absolutely love those manboobs. :D
Tällaiset koristelut ovat äitin ja minun heikkouksia. Näitä on tullut näillä matkoilla kuvattua useampi tuhat kappaletta. Minä mielelläni tekisin meidän mökistä pitsitalon mutta mies ei suostu.
Ja sitten pysähdyimme JÄÄTELÖLLE. Pistaasijäätelöä ja kirsikkajäätelöä! All the ice cream of the world yeah!
En ole ainut joka tykkää leikkiä vesilähteissä.
Viimeisen yön vietimme Ruunaweressä hotellissa joka oli muistaakseni vanha postitalo. Joka tuhoutui mutta rakennettiin uudelleen.
Paikka oli todella hieno ja historian annettiin näkyä. Huoneet kuitenkin olivat siistit ja modernit, huomatkaa myös fiksu ikkuna josta voit nähdä onko vessa varattu!
Parvella oli poseeraustasanne. (Ja siellä oli kuuma nukkua mutta pakkohan se on parvella nukkua jos parvelle pääsee!)
Pihalla oli paljon patsaita ja koristeita.
Seinillä oli vanhoja raanuja. Olivat upeita.
Pihan perällä oli kota jossa oli vanha kirves että voi tehdä pienempää pilkettä jos haluaa.
Ruokailun ohessa aloitimme tehdä miehelleni villasukkia.
Paikalla oli livemusiikkiakin, omistajan kaverit olivat olleet keikalla meripäivillä ja tulivat käymään ja soittelivat ja lauloivat sitten huvikseen ja meidän iloksi. Tuli jopa Karjalan Heili -kappale! Sanoja ehkä vähän välistä keksittiin omasta päästä.
Isäpuoli tykkää näistä kiikuista mutta me hameväki ei niinkään koska a)pelottaa b)tulee huono olo. Mutta minä olen mennyt aina seuraksi ettei tarvitse yksin keinua. Onhan se ihan kivaa.
Seuraavana aamuna ajettiin sitten Tallinnaan ja kiistelyä oli missä ja mikä on d-terminaali kun sitä on autoille ja rekoille ja busseille ja henkilöautoille on miusta huonosti ohjattu. Mutta saatiin hävittäjähyvästit.
Tuulista kuten aina. Taiteilua ettei kastu kun kansi oli välistä kuin välimeri.
Heippa vaan Viro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti