Nimi kyllä osui nappiin tälle; Azura on daedric prinsessa (Elder scrolls pelissä) joka hallitsee aamua ja iltaa. Ihan kuten tämäkin huimapää. Joka aamu ja ilta juostaan katossa asti ja roikutaan milloin missäkin ja purraan ja raavitaan KAIKKI mikä tulee eteen. Tuntuu ettei ole leluja tai paperitolloja tarpeeksi että saisi huomion kielletyistä paikoista pois ja kynnet johonkin sallittuun. (Juuri nyt kissa kiipesi miun soppalautaselle. Märkiä ja mausteisia tassunjälkiä tiedossa vaatteisiin.)
Koirien kanssa on tutustuttu hitaasti ja varovasti. Roran kanssa menee hyvin; eilen vaihtoivat neniä ja tänään Azura jo hyväksyi Roran lähelle ja Rora alkoi ensimmäisenä nuolla sitä läpikotasin (Rora nuolee kaikkia jos vaan ihonpalan löytää mitä nuolla). Kissa katsoi hetken mutta sitten antoi olla ja tuijotti vain Tuppia joka ei vain osaa käyttäytyä. Aina kun pääsisi tarpeeksi lähelle Tuppi yrittää aloittaa ajojahdin tai napata kissan suuhun. En tiedä tuleeko nuo kaksi koskaan tottumaan toisiinsa kun Tupin metsästys- ja paimennusvietti on niin tuhottoman vahva. Aika näyttää.
Azura rakastaa auttamista oli kyse rappusten nousemisesta, pukeutumisesta tai neulonnasta. Azura haluaa osallistua kaikkeen. Mieluiten kynsillä ja hampailla ja mahdollisimman rajusti. Vaaterekki on loistava keksintö, mitkä kiipeilymahdollisuudet! Vaikka sitten säikäyttää kun jää hampaista neuleeseen kiinni. Tai jos rekki kaatuu. Mutta huomattavasti on vähentynyt tämäkin käytös suihkepullon tultua mukaan kuvioihin.
Narut ja lankakerät ja mamin neulepuikot. Onko ihanampaa. Varsinkin kun ne on käytössä. Ja pitäs alkaa jo joululahjoja tekemään. Että jos ne on nukkasia ja reikäsiä niin tiedätte ketä syyttää. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti