Rooma, päivä 2, osa 2

Kirkosta jatkoimme katsomaan Vittorio Emmanuelle aukiota joka on hyvin suosittu kohde taiteilijoille ja kuvaajille. Matkalla kuitenkin yritin löytää erästä tiettyä Jack Danielsia ja siten pistäydyttiin tällaisissa pikku supermarketeissa. Näitä oli jokapaikassa. Tässä ostin pullon viskiä 6e:a halvemmalla kuin alkuperäinen hinta vaikka yritin vain olla ostamatta sitä niin vahingossa tingin hinnan alas. Hyvin naisellinen jatko päivälle siis.

Kuinka yksinkertaisissa ja tylsissä taloissa normaalit ihmiset asuvat.

Minusta oli kiehtovaa katsoa miten koko hemmetin kaupunki oli raunioina. Oikeasti, niitä oli kaikkialla. Ja ne oli vain napattu mukaan nykyaikaisiin taloihin ja asumuksiin, mikä oli pystyssä niin sitä vain jatkettiin. Ja tyylit saattoivat oikeasti olla näin kauniista, vanhasta tornista tylsään betoniseinään aivan yhtäkkiä. Vaikka monta vanhaa karttaa katsottiinkin niin silti on mielenkiintoista miettiä mistä tämä pala on? Millainen asumus tai funktio siinä on ollut? 

Äiti halusi minusta kauniin kuvan kukkien keskellä. Kuljin siis tämän -tai pahemmankin- näköisenä miltei koko loman ja sanotaanko että erotuin massasta. Toki paikallisissa näkyi yksi gootti ja yksi punkkari ja turisteissa oli enemmän vaihtelua mutta mikä yllätti oli että miehet vaan huuteli perään ja PITI tästä. Myöhemmin tajusin että niitit ja nahka on tämän kevään IN juttu joten olin vain hyvin muodikas. Paitsi lävistyksiä, varsinkaan isoja, ei ihmisillä ollut ja sekös näitä kummastutti kun miulla olikin.

Giargiani Piazza Vittorio (tai Emmanuelle ku ne on iha vierekkäin) ja siellä oleva raunio. Karttaan ei ole merkitty MIKÄ raunio ja fiksuna en ole edes kattonut ja kirjottanut mikä se oli mutta kappaleina. Tämä puoli on tämmönen, toinen puoli oli tylsempi mutta siellä oli marmoripaasin kappaleita maassa. Siellä oli kissa, sen mie muistan.

Palmu. PALMU! Ollaanko etelässä vai etelässä? Oikeassa kuvassa on sama raunio ku ylhäällä ja punaisella on merkitty tuo pätkä jossa oli oviaukko ja kaksi patsasta vahtimassa sitä. Jälleen kerran, ei hajua mikä se oli mut jännä. Mikä miusta on myös hassua että raunion kappaleita oli jätetty aitojen ulkopuolelle ja ihmiset vaan istu niillä kuin ei mitään. "Tämä on vuodelta 200 oleva palanen mutta mie istun ja juon frappuzinoani tässä ja selaan puhelintani.". Totta kai asioihin tottuu ja historiaan kyllästyy ku asut siellä mut silti.

Mitä saat kun syötät puluja?
Lihavia puluja.

Mie yritin saada ne lentämään tuon puun ohi mutta ne vaan käveli jaloissa. Sitten joku mies vislasi ja ne lehahti lentoon. Äiti oli onneksi valmiina kameran kanssa.

Täällä ekan kerran naiset kattoi minua ja sanoi "What a bitch.". Otin sen kohteliaisuutena. ^^

Puistossa oli patsas. Jos oikein kovasti keskittyy siinä näkee miehiä dramaattisissa asennoissa. Niitä oli kolme ja mie en oo ihan varma onko siinä kaksi vuohtakin ja...
Sen verta kyseenalainen kappale oli että oli pakko kuvata. Joskus tämä on ilmiselvästi ollut suihkulähde.
Puistossa oli myös corgi <3 ja muita koiran ulkoiluttajia, ihmisiä paistattelemassa päivää sekä yksi kuvausryhmä joka teki joko pienfilmiä tai haastattelua.
Sit tämä olikin nähty ja lähdettiin karttaetelään seuraavaan merkittyyn kohteeseen.

En ole varma onko tämä pala palatsia vai aquaductusta (sijainti sopisi) mutta näin luonnollisesti rauniot yhdistyivät katukuvaan. Ihmiset käveli ohi ja keskusteli keskenään sen kuuloisena kuin ne kohta kävisivät toistensa kurkkuun kiinni. Tosin tais se pari kyllä ihan oikeesti ehkä kiistelläkin. Ota nyt noista selvä.

Egyptiläinen pötikkä. Oltiin menossa katsomaan San Giovanni Laterno kirkkoa mut siinä oli iso armeijavahti jonkun oven eessä ni äiti kävi kurkistamassa mitä siellä oli. Ihmisiä kuulema ryömi polvillaan rappusia ylös alttaritaulua päin. Varmaan pyhiinvaeltajia.
Mie kattelin pötikkää, kirkkoa ja sen eessä olevaa puistoa sillä aikaa. Tää aukio on sen kirkon takana, hieman. Silleen kaartaen. Kuitenkin oikeella takana oli ne omituiset.

Istahettiin hetkeksi kirkon eteen juomaan ja lepuuttamaan jalkoja, Ja minä tietysti päivitin päiväkirjaa. Olen huomannut et jos sitä ei tee jokainen mahdollinen hetki se alkaa jätättää. Vähän kuin miun pää.
Ja hiukset on valeltu auringolta suojaavalla öljyllä, minä pesen kyllä hiuksiani. Mutta tämä väri pysyy vähän huonosti niin viimeinen asia mitä kaipaan on aurinko haalistamaan sitä. </nainen>

Myö mentiin siis tuohon valkoiseen rakennukseen. Mikä tuo keltainen kaistale ja oranssi talo on, ei hajua. Kirkkoon oli taas turvatarkastus ja mie jäin kiinni koska lasipullot ei ole sallittuja. Jätin sen sitten niille ja jatkoimme matkaa. Mikä oli huvittavaa, kun tultiin kirkosta ja mentiin ottamaan sitä miun viskiä siitä niin siinä oli suomalainen pariskunta joka otti juuri oluttaan heiltä myös. Kyllä, me suomalaiset olemme kuuluisia jostain asiasta...

Jälleen pieni muistutus että asiat ei ole ihan siinä pienimmässä mittakaavassa tehtyjä. Tämä on yksinkertainen ovi kirkkoon joka on toiselta puolen koristeltu tähdillä. (Tämä on siis sisäpuolella.)
Lattia on tehty jälleen eri kivilajeista ja siihen oli tehty niistä kuvia, kuten rauhankyyhky. (Kuva tulee kollaasiin.) Jälleen kivistä kiinnostuneina katseltiin mitä kaikkia lajeja osataan tunnistaa. Mie vähän epäilen että moni ei ole yhtä kiinnostunut lattiasta...

Pääkäytävän päässä oleva kupoli, kuvat ja istuin marmoriportaiden päässä. Seiniin on käytetty jälleen niitä pieni marmoriklikkejä joista on tehty valtavia pinta-aloja. Lehtikullan ja yksityiskohtien määrä oli valtava, kuten tämä nainen osoittaa, siellä oli tuijotettavaa hetkeksi. Molemmin puolin on puupenkit.
Kirkossa oli paljon muistaakseni nunnia, oletettavasti takana on jokin koulu/paikka/asumus niille. Ainakin kun kierrettiin sinne näytti siltä.

Tämä on sivukäytävä (tai pääkäytävä, en muista enää). Näissä oli synnintunnustuskoppeja monille eri kielille, muttei suomelle. Äiti sanoi että jos sellainen löytyy hän käy ripillä. Eipä päässyt syntejään tunnustamaan.
Skaala jälleen ei ollut siitä pienimmästä päästä ja käytävässä oli kupolit katossa mutta ne oli vain reunoilta koristeltu yksinkertaisesti ja niissä oli eri ilmeillä olevia enkeleitä. Oli vihaisia, iloisia, neutraaleja ja krapulaisen näkösiä. En oikeasti tiedä mitä muuta se ilme voisi tarkoittaa.

Siellä oli paljon patsaita pyhimyksistä, en muista kuka tämä oli. En kyllä muista kuka kukaan oli. :/ Mutta huomatkaa että tämä on hakattu kivestä, koko patsas, jokainen kutri, simäluomet, parran yksityiskohdat, laskokset, skalpeerattu pää naamoineen joka roikkuu täydellisestä laskoksesta. Pelkkää kiveä, yhtä palaa kaikki.
Miusta se on aika hieno teos.

Ja muut pyhimykset, ne ei ollut yhtään sen huonommin tehtyjä kuin tuo yläpuolellakin ja en mitenkään halua olla epäkunnioittava mutta niillä oli oikeasti aivan mahtavia ilmeitä tai asentoja. Teki oikeasti mieli kiivetä ylös ja katsoa mikä on niin shokeeraavaa jota tämä luki. Tai näki.
Haluaisin nähdä herran ilmeen kun hänelle esiteltäisiin internet...

Uskottavasti tämä pyhimys on ollut aktiivinen puhuja tai oppinut mutta patsas näytti siltä että se kutsui tarjoilijaa. Tai huusi törkeyksiä ihmisten perään. Miun aligment sai +1 towards evil varmasti tällä kirkkoreissulla, sen verta hupia mie näistä patsaista sain sen jälkeen kun olin ihastellut taidokasta työtä.
Mut niiden sijainti oli hienosti myös laitettu että oikeaan aikaan päivästä aurinko osuisi niihin todella hyvin ja varmasti toisi uutta eloa.

Jälleen, huomatkaa kivien käyttö niin aiempien patsaiden kuin tämänkin kanssa. Patsaat olivat syvennyksissä joiden taustassa oli eri kivilajeista tehtyjä koristeellisia laattoja tai kaiverruksia. Sivuilla oli aina pyöreät pylväät. Pyhimyksillä pylväät oli yläkoristeineen samanlaiset, jotta ne nitoutuisivat yhteen. Taisi taustakin olla aika pitkkälle sama, ellei jopa sama.
Tässä upeaa ei ole pelkästään asettelu vaan tuo alusta, miten siitä nousee noita koristeellisia, aaltomaisia juttuja. Ja tämä näyttää siltä että olisi myös hakattu yhdestä palasta mutten ole varma. Miten kivi jaksaa pidellä esim. kokonaisen siiven painoa all these years? 

Klikkaa suuremmaksi!