Rooma, päivä 2, osa 2

Kirkosta jatkoimme katsomaan Vittorio Emmanuelle aukiota joka on hyvin suosittu kohde taiteilijoille ja kuvaajille. Matkalla kuitenkin yritin löytää erästä tiettyä Jack Danielsia ja siten pistäydyttiin tällaisissa pikku supermarketeissa. Näitä oli jokapaikassa. Tässä ostin pullon viskiä 6e:a halvemmalla kuin alkuperäinen hinta vaikka yritin vain olla ostamatta sitä niin vahingossa tingin hinnan alas. Hyvin naisellinen jatko päivälle siis.

Kuinka yksinkertaisissa ja tylsissä taloissa normaalit ihmiset asuvat.

Minusta oli kiehtovaa katsoa miten koko hemmetin kaupunki oli raunioina. Oikeasti, niitä oli kaikkialla. Ja ne oli vain napattu mukaan nykyaikaisiin taloihin ja asumuksiin, mikä oli pystyssä niin sitä vain jatkettiin. Ja tyylit saattoivat oikeasti olla näin kauniista, vanhasta tornista tylsään betoniseinään aivan yhtäkkiä. Vaikka monta vanhaa karttaa katsottiinkin niin silti on mielenkiintoista miettiä mistä tämä pala on? Millainen asumus tai funktio siinä on ollut? 

Äiti halusi minusta kauniin kuvan kukkien keskellä. Kuljin siis tämän -tai pahemmankin- näköisenä miltei koko loman ja sanotaanko että erotuin massasta. Toki paikallisissa näkyi yksi gootti ja yksi punkkari ja turisteissa oli enemmän vaihtelua mutta mikä yllätti oli että miehet vaan huuteli perään ja PITI tästä. Myöhemmin tajusin että niitit ja nahka on tämän kevään IN juttu joten olin vain hyvin muodikas. Paitsi lävistyksiä, varsinkaan isoja, ei ihmisillä ollut ja sekös näitä kummastutti kun miulla olikin.

Giargiani Piazza Vittorio (tai Emmanuelle ku ne on iha vierekkäin) ja siellä oleva raunio. Karttaan ei ole merkitty MIKÄ raunio ja fiksuna en ole edes kattonut ja kirjottanut mikä se oli mutta kappaleina. Tämä puoli on tämmönen, toinen puoli oli tylsempi mutta siellä oli marmoripaasin kappaleita maassa. Siellä oli kissa, sen mie muistan.

Palmu. PALMU! Ollaanko etelässä vai etelässä? Oikeassa kuvassa on sama raunio ku ylhäällä ja punaisella on merkitty tuo pätkä jossa oli oviaukko ja kaksi patsasta vahtimassa sitä. Jälleen kerran, ei hajua mikä se oli mut jännä. Mikä miusta on myös hassua että raunion kappaleita oli jätetty aitojen ulkopuolelle ja ihmiset vaan istu niillä kuin ei mitään. "Tämä on vuodelta 200 oleva palanen mutta mie istun ja juon frappuzinoani tässä ja selaan puhelintani.". Totta kai asioihin tottuu ja historiaan kyllästyy ku asut siellä mut silti.

Mitä saat kun syötät puluja?
Lihavia puluja.

Mie yritin saada ne lentämään tuon puun ohi mutta ne vaan käveli jaloissa. Sitten joku mies vislasi ja ne lehahti lentoon. Äiti oli onneksi valmiina kameran kanssa.

Täällä ekan kerran naiset kattoi minua ja sanoi "What a bitch.". Otin sen kohteliaisuutena. ^^

Puistossa oli patsas. Jos oikein kovasti keskittyy siinä näkee miehiä dramaattisissa asennoissa. Niitä oli kolme ja mie en oo ihan varma onko siinä kaksi vuohtakin ja...
Sen verta kyseenalainen kappale oli että oli pakko kuvata. Joskus tämä on ilmiselvästi ollut suihkulähde.
Puistossa oli myös corgi <3 ja muita koiran ulkoiluttajia, ihmisiä paistattelemassa päivää sekä yksi kuvausryhmä joka teki joko pienfilmiä tai haastattelua.
Sit tämä olikin nähty ja lähdettiin karttaetelään seuraavaan merkittyyn kohteeseen.

En ole varma onko tämä pala palatsia vai aquaductusta (sijainti sopisi) mutta näin luonnollisesti rauniot yhdistyivät katukuvaan. Ihmiset käveli ohi ja keskusteli keskenään sen kuuloisena kuin ne kohta kävisivät toistensa kurkkuun kiinni. Tosin tais se pari kyllä ihan oikeesti ehkä kiistelläkin. Ota nyt noista selvä.

Egyptiläinen pötikkä. Oltiin menossa katsomaan San Giovanni Laterno kirkkoa mut siinä oli iso armeijavahti jonkun oven eessä ni äiti kävi kurkistamassa mitä siellä oli. Ihmisiä kuulema ryömi polvillaan rappusia ylös alttaritaulua päin. Varmaan pyhiinvaeltajia.
Mie kattelin pötikkää, kirkkoa ja sen eessä olevaa puistoa sillä aikaa. Tää aukio on sen kirkon takana, hieman. Silleen kaartaen. Kuitenkin oikeella takana oli ne omituiset.

Istahettiin hetkeksi kirkon eteen juomaan ja lepuuttamaan jalkoja, Ja minä tietysti päivitin päiväkirjaa. Olen huomannut et jos sitä ei tee jokainen mahdollinen hetki se alkaa jätättää. Vähän kuin miun pää.
Ja hiukset on valeltu auringolta suojaavalla öljyllä, minä pesen kyllä hiuksiani. Mutta tämä väri pysyy vähän huonosti niin viimeinen asia mitä kaipaan on aurinko haalistamaan sitä. </nainen>

Myö mentiin siis tuohon valkoiseen rakennukseen. Mikä tuo keltainen kaistale ja oranssi talo on, ei hajua. Kirkkoon oli taas turvatarkastus ja mie jäin kiinni koska lasipullot ei ole sallittuja. Jätin sen sitten niille ja jatkoimme matkaa. Mikä oli huvittavaa, kun tultiin kirkosta ja mentiin ottamaan sitä miun viskiä siitä niin siinä oli suomalainen pariskunta joka otti juuri oluttaan heiltä myös. Kyllä, me suomalaiset olemme kuuluisia jostain asiasta...

Jälleen pieni muistutus että asiat ei ole ihan siinä pienimmässä mittakaavassa tehtyjä. Tämä on yksinkertainen ovi kirkkoon joka on toiselta puolen koristeltu tähdillä. (Tämä on siis sisäpuolella.)
Lattia on tehty jälleen eri kivilajeista ja siihen oli tehty niistä kuvia, kuten rauhankyyhky. (Kuva tulee kollaasiin.) Jälleen kivistä kiinnostuneina katseltiin mitä kaikkia lajeja osataan tunnistaa. Mie vähän epäilen että moni ei ole yhtä kiinnostunut lattiasta...

Pääkäytävän päässä oleva kupoli, kuvat ja istuin marmoriportaiden päässä. Seiniin on käytetty jälleen niitä pieni marmoriklikkejä joista on tehty valtavia pinta-aloja. Lehtikullan ja yksityiskohtien määrä oli valtava, kuten tämä nainen osoittaa, siellä oli tuijotettavaa hetkeksi. Molemmin puolin on puupenkit.
Kirkossa oli paljon muistaakseni nunnia, oletettavasti takana on jokin koulu/paikka/asumus niille. Ainakin kun kierrettiin sinne näytti siltä.

Tämä on sivukäytävä (tai pääkäytävä, en muista enää). Näissä oli synnintunnustuskoppeja monille eri kielille, muttei suomelle. Äiti sanoi että jos sellainen löytyy hän käy ripillä. Eipä päässyt syntejään tunnustamaan.
Skaala jälleen ei ollut siitä pienimmästä päästä ja käytävässä oli kupolit katossa mutta ne oli vain reunoilta koristeltu yksinkertaisesti ja niissä oli eri ilmeillä olevia enkeleitä. Oli vihaisia, iloisia, neutraaleja ja krapulaisen näkösiä. En oikeasti tiedä mitä muuta se ilme voisi tarkoittaa.

Siellä oli paljon patsaita pyhimyksistä, en muista kuka tämä oli. En kyllä muista kuka kukaan oli. :/ Mutta huomatkaa että tämä on hakattu kivestä, koko patsas, jokainen kutri, simäluomet, parran yksityiskohdat, laskokset, skalpeerattu pää naamoineen joka roikkuu täydellisestä laskoksesta. Pelkkää kiveä, yhtä palaa kaikki.
Miusta se on aika hieno teos.

Ja muut pyhimykset, ne ei ollut yhtään sen huonommin tehtyjä kuin tuo yläpuolellakin ja en mitenkään halua olla epäkunnioittava mutta niillä oli oikeasti aivan mahtavia ilmeitä tai asentoja. Teki oikeasti mieli kiivetä ylös ja katsoa mikä on niin shokeeraavaa jota tämä luki. Tai näki.
Haluaisin nähdä herran ilmeen kun hänelle esiteltäisiin internet...

Uskottavasti tämä pyhimys on ollut aktiivinen puhuja tai oppinut mutta patsas näytti siltä että se kutsui tarjoilijaa. Tai huusi törkeyksiä ihmisten perään. Miun aligment sai +1 towards evil varmasti tällä kirkkoreissulla, sen verta hupia mie näistä patsaista sain sen jälkeen kun olin ihastellut taidokasta työtä.
Mut niiden sijainti oli hienosti myös laitettu että oikeaan aikaan päivästä aurinko osuisi niihin todella hyvin ja varmasti toisi uutta eloa.

Jälleen, huomatkaa kivien käyttö niin aiempien patsaiden kuin tämänkin kanssa. Patsaat olivat syvennyksissä joiden taustassa oli eri kivilajeista tehtyjä koristeellisia laattoja tai kaiverruksia. Sivuilla oli aina pyöreät pylväät. Pyhimyksillä pylväät oli yläkoristeineen samanlaiset, jotta ne nitoutuisivat yhteen. Taisi taustakin olla aika pitkkälle sama, ellei jopa sama.
Tässä upeaa ei ole pelkästään asettelu vaan tuo alusta, miten siitä nousee noita koristeellisia, aaltomaisia juttuja. Ja tämä näyttää siltä että olisi myös hakattu yhdestä palasta mutten ole varma. Miten kivi jaksaa pidellä esim. kokonaisen siiven painoa all these years? 

Klikkaa suuremmaksi!

Rooma, päivät 1 ja 2/aamu

Äiti tässä yli puoli vuotta sitten kysyi että lähtisinkö hänen kanssaan jonnekin. Joku paikka jonne löytyy halvat lennot ja joka on etelässä. Rantamatkat ei minua kiinnosta joten aloin heti käydä läpi paikkoja joista löytyisi historiaa, kulttuuria, taidetta ja mieluiten vielä kiviä. Rooma it is! Ja bonuksena on tietenkin kaikki siellä kuvatut elokuvat kuten Audrey Hepburnin "Loma Roomassa". Ei sitä että olisin googlettanut kuvauspaikat...

Mutta noh, ajaksi valikoitui maaliskuun alku että pystyin jättämään miehen hyvillä mielin räntäsateeseen. (Oli kuulema ollut kuitenkin suht aurinkoinen viikko.) Siitä sitten alkoi pitkä päivä kohti Roomaa. Koska lennoilla ruoka on maksullista ja lentokenttähinnat on naurettavat, olin tyytyväinen että löysin kupposen nuudeleita joihin sai veden kaupan päälle! (What-a-deal!)
Tietysti matkan ajan pidin taas päiväkirjaa joka on lentopäivän ajan hyvin graafinen ja sen jälkeen vaan vähentyvissä määrin olevaa tekstiä kun aika ja voimat hupenee.

Kamerana minulla oli mukana ärsyttävä Nikon mikälie jolla sai ihan hyvää kuvaa silloin tällöin mutta kuvausvalikkoa oisi saanut olla koko ajan rämpläämässä jos olisi halunnut hyviä kuvia ja luovutin aika nopeaa.

Olemme siis vielä Helsingissä. Olikohan meillä 3 tuntia tjsp aikaa odotella lentoa. Minä editoin fanfictiota ja kuuntelin musiikkia samalla kun latasin vanhaa puhelintani että voisin kuunnella musiikkia lentomatkan. Äiti kävi vähän väliä katsomassa miten suomalaiset pärjäsivät urheilussa. Nuo puupölkyt ja pallot oli pultattu lattiaan. Sinänsä ymmärrettävää mutta väli oli sen verran pitkä ettei niitä voinut fiksusti tai ergonomisesti käyttää pöytänä ja tuolina.

Lentokoneeseen menoa vahti 5 poliisia jotka katto hieman perään kun siinä oli iso, punainen nappula joka oikein huusi "PAINA MINUA!" ja mie miltei kuola valuen kävelen äitin työntämänä ohi.

Äitillä oli hyvin vähän uskoa minuun kun aloitin tehdä villasukkia varpaasta ylöspäin. Vain koska en ole lukenut miten se tehdään ja en ole koskaan tehnyt niin ei tarkoita ettenkö voisi onnistua siinä. Tässä kirjoitan ylös ohjetta ja sumplin aloitusta. Ja kyllä, istuin koko lentomatkan Roomaan samassa rivissä vauvan kanssa.
Koin myös elämäni ensimmäisen kunnon lentokuopan joten pääsin huutamaan "Whee! Kädet ilmaan Yzma!". (Oikeasti.)

Roomassa! Löydetty tiemme lentokentältä junaan joka vei meidät keskustaan. Äiti ei osannut leimata korttiaan oikein ja oli varma että joutuu vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Kukaan ei katsonut lippuja. Tässä olemme "Termini"ssä, eli keskusrautatieasemalla josta myös bussit lähtee ja kaiken alapuolella on metro. Ja myöhemmin opimme että myös ostoskeskus.
Äiti oli katsonut että meidän tarvitsee  vain lähteä suoraan Terminin päästä tangentin suuntaan ja löydetään hotellille helposti. Ensin kävelimme väärään suuntaan (my bad), sitten ei tiedetty missä mikäkin suunta on ja koska ei ollut edes karttaa äiti otti navigaattorin esiin.
Naiset matkalla osa 1...

Portieeri oli hyvin puhelias ja puhui sujuvaa englantia joten pärjäsimme hyvin sisäänpääsyssä. Huoneemme on viidennessä kerroksessa eli rappusia oli kivuttavana enemmän kuin tarpeeksi. Päädyimme jättämään matkalaukut alas ja kysymään ruokapaikkaa että saisimme ruokaa, suihkun ja sitten unta.
Huone oli aluksi hieman shokki koska siellä oli sähköjohdot seinän sisässä paljaana, lampuissa ei ollut lamppuja ja ei ollut lainkaan kuumaa vettä.

Mutta nämä yllätykset opimme vasta ruokailun jälkeen. Paikka oli mukava mutta sain tarjoilijasta ja omistajasta sellaisen olon että en ollut kovin tervetullut sinne...
Kuitenkin tämä pasta jollain ihmejuustolla ja mustapippurilla oli parasta pastaa mitä söin koko matkan aikana. Se juusto.... Oh man, drool!
Hieman matkaväsymystä ehkä oli kyllä molemmissa havaittavissa. Onneksi löysimme vielä auki olevan kioskin, saimme vettä, energiajuoman aamulle ja painuttiin sänkyyn joka oli erittäin mukava. Oli vain vähän vaikea nukkua kaiken sen metelin keskellä kun on tottunut korkeintaan Tupin haukuntaan.

Edessä oli kaunis, aurinkoinen päivä. Koska olimme niin korkealla näimme nätisti kattojen yli ja yöllä tähdetkin näkyi kun suurin osa valosaasteesta oli toisella puolen tai alapuolella. Tässä olemme ikkunassa ja avanneet ikkunaluukut (hieman näkyy vasemmalla luukkua) ja katsomme vasemmalle.
Kun ei ole tottunut matkailuun ja näin lähekkäin elämiseen nuo ikkunat tuossa vastapäätä ja parveke alapuolella olisi voinut olla varsin mielenkiintoinen sarjakuvien kohde...

Sitten käännetään päätä oikealle ja nähdäänkin vaan vastakkaisia taloja oikeastaan. Ja paljon pyykkiä. Molemmat parvekkeet oli aina täynnä paljon pyykkiä. Paitsi silloin kun satoi.
Ei, edelleenkään ei ollut kuumaa vettä. Siellä oli putkirikko jota ne korjasi. Varmaan johtui yläkerrassa olevasta remontista tai jostain koska ne hakkas, moukaroi ja piikkas sieltä kiveä irti koko viikon. Sitten ne kantoi niitä kiviä pienissä pusseissa sieltä katonrajasta alas. Honestly!
Enkä edes yhtä kertaa nähnyt komeaa, lihaksikasta työmiestä. Itseasiassa en tainnut edes nähdä yhtään työmiestä siellä kertaakaan...
Ellei ne ollut valepuvuissa.

Aamiainen oli hyvin perusaamiainen. Leipää, makeaa, muroja, jugurttia, juustoa, marmeladia, kahvia tai teetä.
Mie en ole herännyt ja mie en todellakaan tiedä mitä äitin päässä liikkuu.
Onneksi sillä on vain leipä ja juusto kädessä.

Matkalla viidenteen kerrokseen kerkeät näkemään kaikenlaista! Hotelli on muistaakseni 1600 -luvulla rakennetussa talossa jota sitten on restauroitu mutta aika vähän asioita oli tuotu 2000-luvulle. Tässä on mm. invalideille tarkoitettu istuin että he pääsevät neljänteen kerrokseen asti. En kertaakaan nähnyt että se olisi liikahtanutkaan enkä tiedä onko se edes toiminnassa mutta nuo raa'at hampaat ketjustossa ja hankausjäljet putkissa tuo enemmän mieleen vanhoja mielisairaaloita ja niiden kidutuskeinoja kuin lempeän tavan tuoda ihmisiä ylös...
Mie haluun tällaisen kotiin.

Lisää hassuja juttuja joita voit oppia. Kuten kuinka monta avainta voit tarvita että pääset omaan huoneeseesi kun ulko-ovi on aina auki? No, vastaus on neljä!
Täysin loogista! Yksi huoneen oveen ja yksi siihen oveen ja yksi siihen joka pitää olla aina lukossa tai hälytys soi ja yksi sitten siihen turvaoveen jota äiti ei oppinut avamaan. Mutta jonka sai toiselta puolen kyllä auki koska se on turvallista?

Meidän hotelli oli ihan St. Marian kirkon vieressä joten luonnollisesti se oli ensimmäinen kohde jossa käydä. Kirkon edessä oli suuri aukio jonne ihmiset kookontui viettämään aikaa. Siinä oli myös suuri pötikkä (korkea tolppa jonka päässä on patsas. Kutsuin niitä pötiköiksi.) jossa oli suihkulähde samassa korokkeessa. Äiti kuvaa pötikkää. Mikä yllätti oli se että armeija oli oikeasti ihan kaikkialla. Poliiseja ja sotilaita oli joka pötikän ja kirkon ja kulman kohassa.

Tietenkin miun piti saada kuva kirkosta mutta mikään kuvakulma ei miellyttänyt joten kiipesin sitten siihen suihkulähteen reunalle ja perse pitkällä keskiosaan nojaten otin sitten minua miellyttävän kuvan. Sotilaat katteli vaan toisia et pitääkö meidän nyt mennä tuohon väliin vai antaako hullun vaan heilua?
Koska en tehnyt muuta kuin otin pari kuvaa ja hyppäsin alas ne antoi miun olla. Mutta tässä on siis vain keskiosa kirkosta, se oli todella massiivinen laitos. Olisi pitänyt mennä varmaan koko sen aukion toiselle puolen ja kiivetä jonkun auton katolle että oisi saanut koko kirkosta kuvan. Oon aika varma et siihen ne ois puuttunut...

Tämä oli siis haarojen välissä ja tuohon takana olevaan nojailin. Mutta tästäkin piti ottaa kuva koska lohikäärme! Ja nämä suihkulähteet ja pienet veden lorina altaat oli todella kauniita kaikkialla. Ja hyvin yleisiä että ihmiset sai juoda ohimennessään tai täyttää vesipullonsa.

Kirkkoon oli turvatarkastus kuin lentokentillä joka oli aika yllätys mutta sisäänmeno oli ilmaista kyllä. Tässä ollaan päästy sisään, ha! Kyllä ne on ennen jaksanut ja osannut tehdä massiivisia ja näyttäviä tolppia ja veistoksia. Ei tällaista sisäänmenoa enä nykyään mihinkään tehdä. :/

Pääkäytävä. Jotenkin tuntui hieman kornilta astua sisään kaiken sen lehtikullan, paitsaiden ja pylväiden luokse kun edessä on riveittäin halpoja, punaisia muovituoleja. Katto on uskomaton taidonnäytös kuten näkyy, ja takana oli muistaakseni jonkun paavin tai Paavalin hauta. Tuo korkea pytinki tuolla takana. Molemmilla puolilla oli käytävät täynnä maalauksia, pieniä alttareita ja rukoushuoneita. Lattia oli muistaakseni pienistä marmoriklikeistä tehty. Että kun puhuttiin siitä viitsimisestä...

Tämä oli jommankumman käytävän päässä. Tai sitten jokin pieni huone reunustalla, en muista. Mutta jokainen huone oli suunnilleen tällainen. Koristeellinen, kaunis, jokin suuri yksityiskohta ja nuo kattokupolit maalauksineen... wow.
Täytyy vain ihmetellä että oliko silloin oikeasti kaikki niin paljon rikkaampia, arkkitehdit kunnianhimosempia vai onko nykyajassa jotain joka saa meidät haluamaan vain Glorian kodin valkoista minimalistisuutta.
Minä en ole uskonnollinen ihminen mutta kauneutta, taidetta ja hyvää arkkitehtuuria arvostan korkealle. Ja uskoisin että perususkovaiset jotka ovat vain koska ovat olisivat huomattavasti nöyrempiä jos kirkot olisivat tällaisia nykyäänkin. Ei tällaisen suureellisuuden edessä voi kuin tuumata että köyhä maan matonen sitä ollaan.

Katto sivukäytävällä. Rakastan kupolikattoja. Ja vaikka tämä on periaatteessa hyvin yksinkertainen koristelu tällainen käytävä on kyllä hyvin näyttävä.
Eri kivilajien käyttö seinissä ja patsaisissa oli uskomatonta. Kuinka on valittu kohta jolla saadaan elävä pinta tai värillinen kaapu patsaalle. Ja näitä kivilajeja on kerätty ympäri Eurooppaa että saadaan yksi yksityiskohta seinään.

Tämä oli joku paavi tai pyhimys taas jonka patsas oli keskuskäytävän päässä alemmalla tasolla. Vaikka käytiin jättimäinen määrä kirkkoja ja patsaita läpi en kyllä kertaakaan lopettanut ihmettelemistä sitä yksityiskohtien ja realistisuuden määrää mikä näissä patsaissa on.
Tässä koko alempi taso on tehty eri kivilajeja yhdistämällä koristeellisiksi laatoiksi. Vaikka niitä pyrittiin tietysti tekemään samannäköisiksi jokainen laatta on uniikki taideteos jo sinänsä. Ja ajatella kuinka kauan kaikki tuo on kestänyt miljoonia askelia. Miljardeja. Siinä on jo ajateltu myös mitä mitäkin kivi kestää.

Yksi sivuhuoneista ja sen alttareista. Tuo lasi-ikkuna kiinnitti vain huomioni. Illuminati on toiminut jo tuolta asti? Well done! ;)
Kaikissa huoneissa ei ollut korkeaa kupolikattoa mutta koristeellisuudessa ne ei silti hävinnyt.

Löytyi toinen pääkallo joka ei ollut minun paidassa. <3 Vaikka nämä oli kyllä vain veistettyjä versioita. Mutta saa sitä silti innostua.
Kyltit jotka kertoivat haudoista tai pyhimyksistä seinissä olivat myös hienommin tehtyjä kuin vain pultattu laatta seinään. Kun jotain on hakattu kiveen yritäpä siinä alkaa kiskomaan muovitarraa irti tehdäksesi hauskoja sanoja kylttiin.
Alla lisää yksityiskohtia kirkosta, klikkaa se täysikokoiseksi. Tekstuurien käyttö vaatteisiin patsaissa oli uskomatonta, ovet olivat koristeltuja, tuo käsityön tarkkuus... I'm ranting.