Tikulla silmään joka 10-12 kuukausia muistelee

Lokakuu

Syksy tuli ihan virallisesti. Lämpimästi suorastaan. 

Minä vielä työnjohtajan kanssa rakentelin kukkapenkkiä ja istuttelin kevään sipuleita. 

Rakentelin vielä yhden kukkapenkin lisää että saisin loput sipulit jonnekin ja kaverin äidiltä saadun köynnöksen kasvamaan. 

Loppukuusta kylmeni tarpeeksi että lampi jäätyi.

Marraskuu

Halloween!

Minä pukeuduin ja yritin käyttäytyä kuin nukke Halloween juhlissa. 

Lenkillä kissan ja koirien kanssa. Kissa istui niin kauniisti kasan päällä että oli saatava kuva mutta oli työn takana pitää koirat poissa siitä ja saada kissa pysymään paikoillaan ja katsomaan edes vähänkään kameran suuntaan. 

Sitten tulikin lumi. Azura ei innostunut.

Rora innostui. Näin hyvin jo Roran perä piti tyttöä pystyssä. Kaatuilua oli ja on edelleen mutta nelivedolla mentiin jo. 

Aikaansaannoksina oli syntymäpäivälahja ystävälleni. Ensimmäinen itsesuunnittelema pitsihuivi. Lankana on ohut villalanka jonka satuin löytämään anoppini ullakolta ja ilmoitin että tämä on nyt minun. Paljoa ei kerästä jäljelle jäänyt.

Joulukuu

Tiijättäkötyö sen ankkatohtorin? Se o miun kamu <3 Se o hirmu viksu ja se iha oikkeesti kirjotti tohtoriks ku se o nii viksu. Sitten meilloli karonkka. Sellanen pönötysjuhla, tiijättähäntyö. 

Mie pukeuduin sinne Ariettyks. 

 Sittenpä ei tapahtunukkaa muuta ku joulu.

 Ja jonkinlainen pukkikin.

Kauniit upetot

 Joululle tuli myös ilveleijät

 Paljon ruokaa...

 Trivial pursuittia! <3

Toiset voitti, toiset ei.

Sit se joulupukki kävi.

Saatiin me lahjojakin. Minä vein veljentytön lahjan.

Toiset iloihti iha omistaan

Käytiin serkun kanssa kuvaamassa ja löydettiin tirppoja. Ne pörähti yhtäkkiä ja viserteli ihan kuin meijjän ois pitänyt seurata niitä. Jos oltas disney leffassa oltas seurattu niitä seikkailuun mutta kuten serkku totes "Jos myö seurataan noita saahaan vaan kengät täyteen lunta ja flunssa."

Onneksi oli muutakin kuvattavaa.

Käsilaukku

Olen kuntoutuksessa Kotikartanolla ja siellä sain ajatuksen tietynlaisesta käsilaukusta. Ensin suunnittelin sitä, sitten aloin vääntämään protoa. Nyt olen jo kasausvaiheessa kohtaamassa ongelmat.

Vuori väliseinineen on valmis. Ja tässä valmistuu ulkokuori. Kuoren kaikki osat ovat kaksinkertaista ja kovitettua kanasta, pohjassa vielä erillinen vahviste. Oikeassa versiossa tämä olisi joko paksua ja napakkaa kangasta tai vahvasti kovitettua, tarkoitus on että muoto on pehmeä mutta materiaali "kova" ja muodon pitävä.

Kasattuna, ongelmana on tässä että väliseinä on liian suuri. Kokeilin saisiko siihen pystytaskua tehtyä tietylle funktiolle (jonka paljastan kun laukku on valmis) mutta silloin se vetää laukkua liikaa kasaan auki ollessa. Pitännee leikata vain kahtia ja ommella hieman päällekkäin uusiksi. Protohan tämä on, oppii nyt (kantapään kautta) miten mikäkin toimii.

Niin ja kyllähän minä yksi päivä kävin huovuttamassa korvakorutkin;

Kesähousut

Kiertelinpä tässä aikoinani kirpputorilla ja löytyi sieltä pari kangaspalaa puoleen hintaan poistoissa sitten. Toinen kangas oli söpö nalle Puh kangas josta ajattelin tehdä kesähameen, toinen oli ohutta, kauniisti laskeutuvaa harmaata kangasta josta tuli äiti heti ensimmäisenä mieleen. Äiti on katsellut suoria, leveitä housuja jo jonkin aikaa ja tämä kangas huusi että minusta sellaiset housut! Joten kun lopulta pääsin äitin luona käymään koneen ja kaavojen kanssa (ja älyttömän flunssan) lähti nämä tekoseen. Ajatuksena oli tehdä rennot, mutta tyylikkäät kesähousut jotka sopivat kaikkeen (muuhun paitsi kasvimaalla möyrisimeen).

 Kaavat muokkasin Moda 6/2009 lehdestä (Marlene Dietrich -housut) vastaamaan omaa ideaa ja mikä sopii äitille ja käyttöön paremmin. Käytännössä siis kavennettiin aivan älyttömästi, poistettiin laskokset ja muokattiin pieniä yksityiskohtia. Housuissa on hakaset vyötärökaistaleessa ja vetoketju, sekä perinteiset taskut. Aikaa kului 2 päivää (kymmenittäin nenäliinoja, buranaa, marjoja, litroittan mehua ja teetä ja pitkä saunominen). 

Ja apurina toimi tietysti kissat, tässä toinen paistattelemassa päivää. 

Kesä -13

Miten siis on kesä mennyt? Ohi. Tuntuu että mitään en ole saanut aikaan tai mitään tehnyt mutten myöskään saanut levätä. Tietoa mitä oikeasti on tapahtunut olisi vanhassa kalenterissa ja heinäkuu on sitten piennossa kun ei ollut kalenteria.
Mutta sen tiijän että naapuriin tuli uusi koiranpentu jonka luona on tullut käytyä usein.

 Äitiltä sain hirven leukoja joista sitten irroteltiin hampaita koruihin.

Corgit on corgeja ja corgittavat edelleen. Aika vähän tullut heitä kuvattua nyt. 

Sitten piti kokeilla betonitöitä. Otetaan kaikki tarpeet esille. Ja seuraavan kerran tehdään hommat varjossa eikä auringonpaahteessa. Tarkoitus oli tehdä maitotölkkeihin tiiliä ja vanhoista, rikkinäisistä kumppareista betonisaappaat (ei halutuille vieraille). Turve on sitä varten että tiilejä varten lisään sitä sementtiin ja kuivuttuaan harjaan pinnan saadakseni kuluneen ja luonnollisen ilmeen tiileille. (Tuli liikaa turvetta sekaan.)

Kuivumista odotellessa. (Oli muovilla peitetty. Olisi ollut vain tylsä kuva kun ei sen muovin läpi paljoa näy)

Käsitöitä; 2 viimeistä UWAA

 Ensimmäisenä on takki Rose Mohairista. Ohje on SK 1/13 40. Tein testipalan ja muutin ohjeen vastaamaan testipalan tiheyttä ja olin ylpeä et kerrankin jaksoin nähä vaivaa ett tulisi oikean kokoinen. Noh, kasauksessa sitten ilmeni että tämä menee ympäri miltei pari kertaa. Että TESTITILKUT MY ASS. Siksi en huppua tähän tehnyt enkä olkalinjaa viimeistellyt. Itseasiassa ihastuin tuohon olkalinjaan että pitää tehdä venekaula-aukkoinen paita jossa on tuollaine viimeistelemätön, rullautuva reuna. Mutta uusiksihan tuo vartalo on tehtävä. Takakappaletta aloitin ja teen n. 10 senttiä pienemmäksi. Sitten voisi ehkä purkaa ja kattoa auttasko se jo ettei etuosia tarviisi purkaa... Sen näkee sitten.

Alunperin piti tehdä brittilippu intarsianeuleena, neuletyyny siis. Ensin yritin intarsiaa, sitten kirjoneuletta, sitten intarsiaa ja sitten hakkasin päätä seinään ja tuskailin ja nielin kyyneleitä ja tuumasin että fuck this, jos kerran saa vaihtaa niin teen isoäidinneliötyynyn kun sellaista ajatellut kuitenkin kesätyynyksi. Enää pitäisi saada se pöytä että voi ommella sen tyynyn tuonne sisään. Lankana on seiskaveikka, ne jämät mitkä jäi siksak hameesta yli. 

Käsitöitä

UWA -töitä valmistunut, jee!

Ensimmäisenä on toppi Novitan Miami langasta. En muista mistä keksin että tuosta langasta pitää toppi tehdä, ehkä nähnyt kuvan jossain ja sitten löytänyt halvalla langat niin päätös on syntynyt. Neuletopit ovat itseasiassa ihania, mutta koska olen muodokas ne on ongelmallisia. Ne ei ikinä istu eikä ole imartelevia. Sama ongelma on kyllä kaikissa yläosaneuleissa itseasiassa, ne on suunniteltu pienirintaisille. Joten ajattelin et nyt teen sitten omille muodoille sopivan topin, ja koska en langanmenekistä tietänyt se piti aloittaa ylhäältä että pituus määräytyy langan riittävyyden mukaan. Aloitus oli oikeastaan helppo, nelosen puikoilla 11s ja olkaimia tekemään yhtä aikaa. Lisäykset oli sitten vaikeampia, rintaa kohdin tein vain tasaisesti mutta että saisi kainaloaukon sopivaksi sitä piti purkaa pari kertaa. On se itseasiassa vieläkin hiukan outo mutta tarpeeksi hyvä. voihan sitä kiristää ompelemalla silmukoita kireämmäksi jälkikäteen jos käytössä alkaa häiritä tosissaan. Rinnoille tein tilaa lisäämällä silmukoita aika reippaasti kaula-aukon alla, ja kun oltiin yli rinnan puolivälin aloin kutistaa neuletta taas. Aika summamutikassa ja mallailemalla kaikki menee ja parasta toivomalla. Takakappaleen aloitin sitten, ensin olkaimet ja sitten tasaisemmaksi tulevaa suurta selkäaukkoa ja taas niitä kirotun kainalo-aukkoja arpomaan. Selän muodot jätin paljon lievemmeksi, vain hieman kaventelin vyötärön kohdilla. Alareunaan tein ensin 2o, 2n -helmineuletta koristeeksi, sitten reikäkerroksen (lk, kavennus) ja lopuksi perinteistä helmineuletta koristeeksi taas. Mallailulla pituuskin tuli, ja hieman liian lyhyeksi jäi että visuaalisesti lyhentää muutenkin lyttänää yläosaani. Lankaa jäi n. 20g yli, kunnes löysin vielä yhden kerän ja ties miten monta on piiloteltuna myös... että oisi sitä pituutta saanut mutta ajattelin etten pura, jätetään tuohon ja uusi onni uuden työn kanssa! Lankaa meni vajaa 200g, koko on isorintaisen 50.

Topissa roikkuu kaksi suurta peruslapasta, lankana Pallaksen teetee. Loppui kesken kuten vihreästä jatkosta huomaa. Lankaa meni 54 grammaa, onneksi oli niin isot että meni yli sen 50 gramman rajan, toisaalta hieman pienempi niin olisi riittänyt tuo sininen lanka...

Alimpana Novitan Kelosta tehty... hame. Tai siis on se hame mutta enemmän se on suuri oodi ihmisen epäonnistumiselle, typeryydelle ja osaamattomuudelle. Näin Viron käsityölehdessä ihanan mekon jossa oli tuonkaltainen hameosa. Sen pituus koossa xs oli muistaakseni 2 metriä? Se oli ihanan muhkea ja rypytetty vyötärölle ja miehän halusin samanlaisen! Lankaa oli 700 grammaa, joten aloitin tehdä hametta omilla kuvioilla ja 500 gramman jälkeen pistin putkeksi että riittää reunapitsiinkin. Ongelmahan on vain että tuo on 120cm pitkä. Kuten miun persekin. Asia jonka jotenkin tajusin vasta kun vedin tuota päälle... Ja kirosin ja mitin puranko ja ajtkan sen 200g enkä tee reunapitsiä. Mie sanoi et se on parempi tuollasena istuvana ja päivien pähkäilyn ja kiroamisen jälkeen se jäi tuohon. Tein sitten siihen reunapitsiä useampaakin yritelmää mut ei tunnu mikän sopivan. Joten olkoon tuommonen. Jotain tuohon reunaan pitää keksiä ettei kurttuunu noin mutta nyt saa olla kun koko hame ottaa päähän. Muuten se on ihan kiva. Paitsi että muistuttaa kuinka tyhmä (ja köyhä) ihminen on. Tuota vihreää keloa kun ei tuntunut koko Suomesta löytyvän, Pielaveden K-Marketista lopulta löysin ja ostin sieltä langat. Ja kalliiksi tuli. Jotta saisin oikeasti sen ihanan puff! hameen pitäisi varata pari kiloa keloa tälle perseelle. Pahintahan tässä on se vaikka laihuttasin itseni tikuksi miulle jää silti leveä perä kun on nämä hienot synnyttäjän lanteet. Kalliiksi käy tämä keho.

Kirja-arvostelu; Isoäidin pitsejä

En minä kirjoja rakasta mutta RAKASTAN!

Joten ajattelin kirjoittaa vinkkejä mitä kirjoja kannattaa hankkia. Eli kirja-arvostelujen aika.
Ensimmäinen kirja-arvostelussa on myös viimeisin hankinnoista; (kiitos äiti ja Hannu)

ISOÄIDIN PITSEJÄ -150 virkkausmallia, Otava 2011
Barbara ja Marlies Müller, toimittanut Laila Kemppinen

Ensivaikutelma; loistava.
Jos olet jo tehnyt käsitöitä. Etkä pelkää katsoa kaavioita, koska tässä on ihaniin pitsimalleihin pelkät kaaviot. Ei sivutolkulla sanallisia ohjeita, vain kuva pitsistä ja kaavio. Esimerkki;

Ja koska olen virkkuukoukun kanssa "käsi", "surkea", "aloittelija" ja "turhautunut raivopäinen kiroilukone" luulisi että tämä kirja ei ole minunkaltaisille. MUTTA nuo kaikki ihanat pitsit! Kapeita pitsejä, keskileveitä pitsejä, koristeellisia pitsejä, vaatimattomia pitsejä, reunapitsejä, kulmapitsejä, verhopitsejä, isoja pitsikuvioita, pieniä kuvioita, nauhoja, ketjuja... 150 mallia perinnettä, helppoja ja vaikeita, yksinkertaisia ja monimutkaisen näköisiä. Ja jotta minunkaltainenkin osaa tehdä näitä alussa on lyhennyksien selitykset, merkkien selityksen ja kuvalliset ohjeet kuinka teet ketjusilmukan, piilosilmukan, pylvään yms. perusasiat. Ja asiat joihin en ole tutustunut kuten nirkot, haarapylväät ja isommat pylväät. Tämän jälkeen on pari sivua käytännön työskentelyneuvoja, sitten käyttöideoita ja 131 sivua pitsimalleja. Ja vielä kerran muistutukseksi yhteenveto merkkien selityksistä. En kerro kirjan syntytarinaa koska sen voi kaikki arvata.

Entäpä toimiiko kirja käytännössä? Minulla on Kelosta valmistettu hame johon haluan reunapitsin. Eli selaan kirjaa (kuola valuen) ja langan paksuuden huomioon ottaen otan yksinkertaisen mallin nro 10. Tuijotan kaaviota ja mietin että mitä ihmettä, tuossa on punanen nuoli joka varmaan on aloituskohta mutta mihinkä suuntaan tätä kaaviota luetaan?! Alkuohjeessa neuvotaan et alota punasen nuolen kohdalta sen osoittamaan suuntaan. Se osoittaa suoraan ylöspäin, eli yksi ks ja sitten pylväitä... Ja en tiedä virkkauksesta mutta sen tiijän että tuo on mahotonta. Joten teen kuten luulen ja luen ohjetta ensin vasemmalta oikealle ja sitten oikealta vasemmalle ja näin alhaalta ylöspäin välillä tehden voltteja takaisinpäin. Ja tämä toimi. Että jos olet täysi ummikko edes helpoimmat ohjeet ei olekaan helppoja. Onnkesi purkaminen on mahdollista.
Mutta kunhan tajusin hetken tutkinnan jälkeen kuinka tuossa kaaviossa kierrellään ohje on helppo ja tulos on jopa kuvan mukainen. Tätä voitonriemua! I did it! Osasin! Jos minä osaan aivovammanen aasikin pystyy kunhan kokeilee!

Eli; tämä on oikeasti pätevä kirja rohkeasta ummikosta osaaville. Osaaville nautinnollisempaa. 9/10 !

(Ok, mie tein tätä pätkää n. 20 cm, testasin sitä hameeseen ja tuumasin että ehkä se ei tarviikkaan helmapitsiä. Ei pitsi tunnu sopivalta noin muhkeeseen ilmestykseen. Mutta kirjan testaukseen sopiva pätkä silti.)

Aikaansaatuja

Nyt kun joulu on häthätää ohi (köh köh) niin voi paljastaa mitä kaikkea neuloin joululahjoiksi. Jos nyt kuvat enää löytyy. Samalla voidaankin tutkia mitä muuta aikaansaannoksia on tullut tehtyä.

Serkku pyysi muhkeaa beesiä kauluria. Koska tylsiä kaulureita löytyy kyllä niin halusin tehdä jotain erilaista. Eli neuloin kolme pitkää putkea jotka sitten letitin ja ompelin putkeksi. Lankana käytin kolmea lankavarastosta löytynyttä sekalankaa. Se on muhkea ja minusta sen verran kiva että itselleni aion samanlaisen tehdä myös, hieman erivärisenä tosin. En tiedä mitä serkku piti mutta toivottavasti piti.

Tädit ovat välillä vaikeita kun minulla ei varaa ole ostaa hienouksia mutta jotain erityistä silti haluaisin heille tehdä. Mutta lapasethan on aina ajankohtaiset talvella? Toiselle tädille tein teetee pallaksesta nuo sinikuvioidut lapaset joita voi käyttää joko sellaisenaan tai työrukkasten alla lisälämmikkeenä.
Toiselle tädille tein Puron aamuruskosta lapaset. Nämä ovat hieman paksummat ja täyttä villaa jotta lämmittäisi vahvemmin kovilla pakkasilla. Ehkä olisi hieman pitänyt huovuttaa koska olivat ehkä liian löysät? Mutta lapaset ainakin itselläni huopuu kyllä käytössäkin.
Pallaksen lapasiin tein peukalokiilan ja muuten ohje on päästä revity ja valitettavasti toisessa peukalossa sen huomaa... (sorriiii!) Toiset tein sitten ihan aukkopeukalolla jotta edes niistä tulisi samanlaiset. No, eipä tullut mutta on niissä sentään peukalot... Mikäköhän siinä on etten vain osaa tehdä kahta samanlaista edes yhtäaikaa neulottuna?!

Muita en muista mitä olen tehnyt enkä kuvia löydä niin... :S

Mutta tässäpä on Novitan Silmu langasta tehty kauluri! En ole koskaan innostunut noista erikoislangoista, hieman liian erikoisia aina minun makuuni. Mutta tästä blogista löysin Silmulangasta tehdyn kaulurin ja se oli sen verran hyvännäköinen että pakkohan se oli kokeilla!
Tämä tosiaan venyy ja paukkuu käytössä joten kannattaa tehdä leveämpi ja lyhyempi mitä aikoo. Itse neuloin sen pituiseksi että menee kaksi kertaa kaulan ympäri ja käytössä virui nopeasti ohueksi ja menee nyt kolme kertaa jo ympäri. Onneksi lankaa jäi yli (2 kerää varasin) joten olen virkannut sitten lisää leveyttä myöhemmin. On todella lämmin eikä kutita kuin ensimmäisellä kerralla hetken.

Sitten tein varsin katastrofaalisen takin Jambosta. Siitä tuli ihan pikkuisen liian iso, ja koska se on 97% villaa aattelin että tämähän huovuttuu! Ja 30 astetta pesukoneeseen ja pari pyyhettä perään. Ei kutistunut. No kuudessakympissä sama käsittely! Ei pienentynyt... Yheksänkymppiä, on se nyt s****na! Ja mikä oli tulos? Tämä virui ja venyi entisestään ja o nyt varsinainen teltta. >.< Että jos tulee liian iso pura tai tee kutistelankoja sekaan, elä yritäkään mokomaa huovuttaa. Mutta on se lämmin silti.
Mukana kuvassa ensimmäinen UWA-työni! Hapsukaulahuivi Schchenmayrin Aventica -langasta. 40, 4n ja sitten keksitään pyörää uudestaan. Kun tein hapsuja ensin virkkuukoukulla vedin yksittäisiä lankoja ja solmin ne hapsuiksi. Sitten keksin että jos teen pidempiä lankoja voin laittaa pari yhteen, vetää silmukan läpi, päät silmukan läpi ja kiristää ja hapsu on valmis! (kuten hapsut tehdään) Sitten tunsin itseni todella typeräksi kun en tätä heti keksinyt... Lankaa meni hiukan päälle 2 kerää eli vähän päälle 100 grammaa.

Ukolle pipo

Kun ne gay rainbow lapaset jo tein miehelle ja esittelin aiemmissa postauksissa niin nyt kahden illan aikana nakutin miehelle samaan sarjaan pipon. Ja mies tykkää.

Lankana on siis Novitan seitsemän veljestä papukaija (?). Koska olen surkea kokomittauksissa ja yleensä ohjeiden koot on miehelle liian pieniä ten virkkaamalla ketjusilmukkaketjun miehen pään ympäri ja laskin silmukat siitä. Niitä oli 140, Novitan sivujen ohjeessa oli 112, joten otin jotain siitä väliltä, sekosin laskuissa, mutta vähän päälle 120 niitä oli. Sitten kun aloitin kaventelemaan niitä oli 110... Jonnekin matkan varrella onnistuin hävittämään osan. 3n, 3o pintaa ja sitten jokaisella kierroksella 6s pois jotta pysyy päänmyötäsenä ja sitten rajummalla kädellä välillä sovitellen että eihän mene liian tiukaksi ja hyvä tuli. Tupsu vielä päälle ni on SÖPÖ.

Piti siivota

Mie inhoan siivoomista. Mutta kyllä mie miun helmilaatikkoa kaivelin ja siivoilin! Löysin sieltä alumiinilankaa ja mietin että viskaisin sen pois mutta kun ei voi hyvää heittää... Joskus ostin että opettelen sormusten yms. taivuttelua. Itse koruksi se on aivan liian pehmeää. Siinä sitten aloin sitä pyöritellä ja siitä sitten alkoi tulla pallo kun sen palloksi halusin. Sitten oli roskarautalankaa ja puhumattomia helmiä... Noh, näyttävät paremmalta kauempaa. Hyvät joulukoristeet sai. :)

Käsityöpäivityksiä

Noh, jos sitä nyt vähän päivittäisi mitä tässä on tullut tehtyä valmiiksi asti.
Ensinnäkin tämä kirotun neulemekko jota olen vuoden väkertänyt, se valmistui viimein. Olo oli kuin lottovoittajalla siinä vaiheessa kun sen sai ensimmäisen kerran päälle. Tosin helmapitsissä loppui usko jo kesken ja niin loppui pitsikin lyhyeen :D

En osaa poseerata tällasii kuviin mut ei nyt vaan voimat riitä raahata nukkea pihalle että saisi paremman kuvan. Vesisateessa... eli ei sais muutenkaan. Tämä on kyllä varsin mukava päällä alusmekon kanssa ja tullut jo paljon pidettyä. Käsin en ala enää ikinä näin idioottimaiseen hommaan. Siksipä ostin itselleni neulekoneen! Kunha saisi työhuoneen uuteen uskoon ja toisen pöydän hiottua ja maalattua niin saisi sen ja ompelukoneen tulille.
Mutta siis mekosta; aloitin tällä ohjeella jota noudatin helmassa n. 10 senttiä ja loput helmasta säveltelin ja tein aikasta lailla enemmän levennyksiä että helma on todella a-linjainen. Myös nauhakujat tein eritavalla ja nostin kaarrokesauman ihan rintojen alapuolelle. Kun tuo helmaosa venähti muutenkin pitkäksi. Nauhakujat tein suoraan helmaan että randomaalisin välein tein silmukankierron ja kaksi yhteen 2 silmukan päässä yläreunasta. Toisen nauhakujan tein kun poimin hiukan vajaata jokaisen silmukan reunasta ja tein muutaman kerroksen sileää ja siihen sitten suunilleen samoihin kohtiin kuin helmaosassakin silmukankierto ja kaksi yhteen. Tosin ihan hyvin pärjää yhdelläkin nauhakujalla, halusin vain kaksi eriväristä nauhaa tuohon...
Kaarrokkeessa otin taas ohjeesta mallia mu7tta etuosaan tein reilusti levennyksiä että tisseilä on tilaa ja selässä kaventein, olisi saanut enemmänkin kavennella koska se vieläkin vähän pussittaa. Tai sitten olisi pitänyt säätää käsiaukot enemmän taaksepäin eikä sivuille. Käsiaukkojen ohje oli minusta epäselvä joten tein ne vain poimimalla käsiaukon alaosasta silmukoita ja sitten loin harmaalla lisää silmukoita ja niillä tein sileää ja ainaoikeaa ja sitten kun jatkoin kaarroketta poimin silmukat siihen mukaan. Kauluksessa on harmaata sileää ja virkattua nyppyneuletta joka on kyllä aika sileänä. Helmaan tein sitten sovellettua pitsiä jonka jätin kesken kun en jaksanut enää tehdä. Huomasin että pingotuksessa höyrypesuri on äärimmäisen kätevä. Saa nopeasti hyvän ja pysyvän pingotustuloksen.


Sitten en ole tainnut tätä laukkua esitellä; Valmistui varmaan keväällä tai kesällä. Novitan kevät 2012 -lehdessä on samantapainen laukku tehty hanko-langasta, ja ystävälläni oli tällainen kassi. Ihastuin siihen ja kuvasin sen kännykkäkamerallani muistiin ja sitten aloin sepittää ohjetta. Lankana käytin Hankoa, mutta mesmeroitu puuvilla sopisi kyllä paremmin koska kassi on nopeasti nukkaantuneen ja nuhjautuneen näköinen.

Koska rakastan palmikoita en halunnut pelkästään nyppyläpintaa kuten Novitan kassissa oli, joten näiden sekoitus it is! Nyppylä- ja palmikkokuvio on oma erillinen palasensa, takana on myös neulottu sileää johon on upotettu säälittävän epäonnistunut palmikkokuvio. Reunat ja pohja on virkattu (ensimmäinen kerta kun olen saanut sileää virkattua!) ja neuleiden yläosaan on poimimalla jatkettu oikein-nurin pintaa. Jätin aukkoja jotta saisin kiristyshihnan tähän mutta ukkojen määrä on väärä ja tuo hihna ei muutenkaan oikein tomimi joten taidan vain ommella ne vielä umpeen. Renkaiksi löysin Motonetistä kiinteitä o-renkaita (2e/kpl auts) ja niihin virkkasin sitten olkaimet. Käsittääkseni Novitan laukku on täysin virkattu, ja muistaakseni kaksinkertaisesta langasta joten se on paljon tukevampi kuin tämä laukku, mutta toisaalta tämä myös antaa periksi enemmän. Tänne on kylpyviitta, alushousut, t-paita, kalsarit ja pesuaineet menneet lompakon, kännykän ja kalenterin seuraksi. Että suhteellisen pienestä koostaan tilava on. Ja kovassa käytössä.


Kun on oma talo niin olen alkanut kiinnostua sisustamisesta ja söpöilystä ja mikä yhdistää molemmat? Kranssi! Pohjana on tiimarin risukranssipohja, punaista organza -nauhaa ja pitsinauhaa. Puusydämet on liimattu kuumaliimalla toisiinsa ja ripustettu rusetin nauhaan kiinni. Yksinkertainen on kaunista sanoi mieskin kun minut näki...

Takaa näkee kuinka kovaluminen talvi täällä jo on...