Kesähousut

Kiertelinpä tässä aikoinani kirpputorilla ja löytyi sieltä pari kangaspalaa puoleen hintaan poistoissa sitten. Toinen kangas oli söpö nalle Puh kangas josta ajattelin tehdä kesähameen, toinen oli ohutta, kauniisti laskeutuvaa harmaata kangasta josta tuli äiti heti ensimmäisenä mieleen. Äiti on katsellut suoria, leveitä housuja jo jonkin aikaa ja tämä kangas huusi että minusta sellaiset housut! Joten kun lopulta pääsin äitin luona käymään koneen ja kaavojen kanssa (ja älyttömän flunssan) lähti nämä tekoseen. Ajatuksena oli tehdä rennot, mutta tyylikkäät kesähousut jotka sopivat kaikkeen (muuhun paitsi kasvimaalla möyrisimeen).

 Kaavat muokkasin Moda 6/2009 lehdestä (Marlene Dietrich -housut) vastaamaan omaa ideaa ja mikä sopii äitille ja käyttöön paremmin. Käytännössä siis kavennettiin aivan älyttömästi, poistettiin laskokset ja muokattiin pieniä yksityiskohtia. Housuissa on hakaset vyötärökaistaleessa ja vetoketju, sekä perinteiset taskut. Aikaa kului 2 päivää (kymmenittäin nenäliinoja, buranaa, marjoja, litroittan mehua ja teetä ja pitkä saunominen). 

Ja apurina toimi tietysti kissat, tässä toinen paistattelemassa päivää. 

XL-keskustelu

Luinpa iltalehdestä taas uutisen xl-malleista/naisista. Nyt on pakko jo ärähtää mielipide ilmoille.

Miusta koko xl-mitotus alkaa naurettavasta kohdin. Koko 40-42 EI ole xl. Normaalikooksi katsotaan myös se paha paha koko 44. Menepä minne tahansa kauppaan niin normaalikoot on 38-44. Siitä ali on erikoismitotusta ja siitä yli on xl -vaatteita. 

"- Muodikkuus ei ole kokokysymys. Jokaiselle löytyy kivaa päällepantavaa, Klemola muistuttaa.
Kokoa 44 käyttävä Klemola ei ole koskaan kokenut paineita laihduttaa" (Ote uutisesta)

Ja tämä... No ei varmasti ole pula kivoista vaatteista koossa 44 mut muodikkuus ON koko kysymys. Yritäpä löytää oikeasti istuvia, muodikkaita vaatteita koossa 50+ ilman että maksat niistä satasia/kpl. Yeah, sitähän minäkin.

Ja sitten se miksi olen tätä mieltä; en ole KOSKAAN mahtunut alle 40 vaatteisiin. (Ei, en ole katkera asiasta) Nekin puristivat mutta mahtuivat. Olen 172cm ja alimmillaan painanut 68kg. Nuorena liikuin sairaalloisesti ja minulla oli syömishäiriö, kiitos terveydenhoitajien ja lääkärien jotka katsoi pituus/painokäyrää eikä minua ja sanoivat laihduta. Sanoivatpa sitten minut ilman löysiä vaatteita nähneet et näytän jo alipainoiselta (no omasta mielestä en ikinä näyttänyt kuitenkaan, miulla oli lihasta paljon ja kuitenkin rasvaa vielä lihasten päällä). Olin normaalipainoinen, mutta olen iso. Miulla on leveä perse ja leveät hartiat ja isot tissit ja megalomaaliset reidet. Olin kuinka laiha tahansa. Ja tätähän ei oteta huomioon vaan muutenkin heikkouskosia teinejä tuumitaan vaan xl-kokosiksi. Ihmisen ruumiinrakennetta ei oteta huomioon, rankataan vaan juurikin pituus/painokäyrällä ja vaatekoolla (joka voi olla mitä tahansa) että sinä olet tuota ja sinä tuota.

Kun parannuin syömishäiriöstä aloin tietysti lihoa. 75 kilosena näytin tosi hyvältä mut olo oli silti surkea. Sitten kun lihoin 10 kiloa ja painoin 85kg niin BAM! SUPERHOTSEKSIPETO! Ikinä en ole niin seksikkääksi ja upeaksi itteäni tuntenut. Nyt painan sen 95kg ja olen jo yli vuoden käynyt ravintoterapeutilla että oppisin syömään ja pääsisin takas siihen 85 kiloon, mut hidasta on oppiminen. Ja vaikka vaatekoko on 50-52 ja jenkkakahvat venyy 10 senttiä sivuun niin mie olen silti vaan nainen. Läski, muodokas nainen. Ja inhoan sitä jos sanotaan "rakasta kurvejasi!". No kyllähän ne kivat on mutta en hitto vie rakasta. Miulla on sisuskalujen ympärille kertynyt rasvaa ja se ei oo hyvästä.

Mitäkö mie sanosin? "Pitäkää itestänne, jos läskinne on epäterveellisiä pitäkää eelleen itsestänne mut läskejänne saa vihata." En minä kaipaa mitään "Uhkea, muodokas xl-nainen" leimaa otsaani.

Kiitos ja hei.