Kevättä

Kyllä täällä vielä ollaan. Sairastellut kamalasti, kun yhdestä taudista pääsee eroon jo iskee toinen ja vielä allergiat päälle.

Piha tekee mitä pihan kuuluu. Nämä nousi ennätysaikaisin huhtikuussa, kukkivat ihanan pitkään tämän kuun puolelle. (Lumipisarakohan tämän nimi oli)

Valkovuokot nuputtivat ja kukkineet nekin jo kohta kolmatta viikkoa.

Meidän perheeseen tuli uusi vaikeusaste; Vikke. 

Vikke täytti juuri vuoden ja huudattaa koiria pihalla. Herra on ihanan rohkea ja utelias veitikka ja nuoruuttaan varsin villi välillä... Kysyykää vaikka nukeilta jotka ovat herran kynsiin ja hampaisiin päätyneet. Tai verhoilta. Tai hiuspompuloilta!
Vikellä on ihme ponpulafetissi, mie oon ostanut ja ostanut ja hävittänyt ponpuloja ihan jatkuvaan ja Vikke kun tuli niin se löytää niitä ihan jatkuvaan. Hirmu kätevää. Pari oon antanut sille ihan leluiksi ja kun tulee uuden kanssa ni vaihdetaan vielä toistaiseksi suht yhtenä kappaleena oleva jo revittyyn niin ollaan sitten molemmat tyytyväisiä. Miulla oo varmaan koskaan ollut näin paljon ponpuloita. Ja juuri kun leikkasin kuolleet latvat ian reilulla kädellä pois. Niinkuin vyötärömitasta olkapäille leikkuu...
Mut Vikke on tämmönen Kawaii Hymypoika <3

 Vikke kun haettiin (Joensuun löytöeläimiltä) niin meni n. puoli tuntia ja herra oli jo talonsa valtias. Vikke on ihanan ihmisrakas, se makaa onnellisena jalassa kiinni ja nukkuu puristen, viettää yöt tyytyväisenä jos saa maata jommankumman jalkojen päällä. Ja sitten temppuilee kuten tässä, mie oon kolminkerroin ja yritän kirjottaa koneella kun kissa makaa selän päällä. Ergonomia = 0. Cuteness = overload. Shits given by cat = 0.

Sympatiat.

Vikke on kova kiipeilemään. Yllättävän sujuvasti myös alastulo onnistuu. Huomattavasti rohkeammin ja sujuvammin kuin esim. Azuralla jota piti tassusta pitäen opastaa puissa kiipeilyn ja alastulon saloihin.

Hieman välillä meinaa hirvittää kun kissa heiluu jonkun ohuen oksan latvassa mutta hyvin se siellä kyllä pysyy. Ja pysyy kynnet terävinä että voi sitten yöllä iskeä ne kylkeen kiinni. Tosin Vikke kyllä tykkää purra enemmän kuin raapia. Yöllä saattaa herätä siihen että ukkovarpaasta haukattiin tai nenää purraan. Ei Vikke hirmu kovaa pure, onneksi, mutta sen verta kuitenkin ettei sitä siihen kannusteta tai opeteta että saisi pureksia.

Human, plz.

Jaa miten koirat suhtautuu?

Roraa harmittaa että isi antaa huomiota muille ja Tuppi jahtaa uutta lelua. Taitaa kokea herra kovana kolauksena että tuli poikakissa koska ei akkojen kanssa ole noin kovasti ja usein turpiinsa ottana. Niin kauan kun Vikke on paikoillaan Tuppi vain katsoo uteliaana mutta jos se liikahtaa niin heti alkaa paimentaminen ja leikkiminen ja kissa katsoo silmät isoina että mikä tuo moukka on?! Also, tulips.

Toukokuuta.

Vappua vietin ystäväni vanhempien mökillä hänen sisarustensa kanssa. Jos kerran miun kakkos mamma kysyy minnuu jonnekin ni kyl se sit on piru vie lähettävä!

Ja olipahan hyvä tekosyy nähä ystävääni ja mökkiä taas vuosien jälkeen. (No ystävääni olen jopa tänä vuonna nähnyt aiemmin) Ja kun kerrankin saa tekosyyn käyttää taas haalareita! Lakkia en siivouksen jäliltä enää löytänyt.

Perinteisesti saunottiin, heitettiin talviturkki (kaksi heitti) ja syötiin hyvin. Tässä naurava tai itkevä synttäri(?)sankari sai tuollasen kehikon lahjaksi ja kolme aikuista mietti miten ihmeessä tuolla laitteella tehdään kuminauhakoruja. Oli ihan kuvalliset ohjeet valokuvina ja piirrettyinä ja kirjotettuina ja silti kolmella aikuisella meni aikansa ennenkuin ymmärrettiin että KAKSI!

Kotona aloitin uuden kukkapenkin. Tuo tukki lähti lopulta pois ja tein sen vain tiilistä ja kivistä. Tuolla se on suojattuna odottamassa edelleen että saisin haettua ruusut ja multaa siihen. 

Miehen (kuvassa) ystävä sai veneensä toimimaan joten lähdettiin sitten järvellä käymään kun päivä olisi ollut muuten tylsä. Eihän sitä kukaan halua rauhassa valmistautua ja laittautua toisen ylioppilasjuhliin... 

Veneellä pääsee paikkoihin joihin ei muualla muuten tulisi mentyäkään. Joki oli kiva paikka. 

Where will you be when the LSD will kick in?

Iha on kuin jokin turistiopas.

Ja sitten äkkiä meikit naamaan, vaatteidenvaihto, lahjan paketointi (koska kaiken sellaisen teko etukäteen olisi liian fiksua) ja onnittelemaan uutta ylioppilasta. (Onnee fiksu!)

Ja koska tuo peruukki on vain yli-ihana piti matkalla pysähtyä kuvaamaan itteesä.

Ja kun pääsee kotiin niin voipikin sitten juoksuttaa ja kuvata kookit. Rorasta yritin saaha kuvan kun se liikkui niin hyvin tänä päivänä mutta narttua nyt vaan kiinnosti enemmän tulla nuolemaan ja kellahtaa selälleen ja saada massurapsuja.

Tämä on kyllä eripäivältä, myönnetään. Käytiin Tupin kanssa hakkuaukealla katselemassa löytyisikö korvasieniä. Ei löytynyt. Tuppi löysi kyllä joka mutalikon ja öljyisen rapakon. Oli kaulasta alaspäin ruskeanmusta koko koira. (Look at that smile, so worth kaikki se pesu ja rimpuunti)

Tikulla silmään joka 2014 7-9 kuukausia muistelee

Koska tikut silmissä on kivoja.

Heinäkuu

Oli toinen superkuu

Ja minun puutarha kukki jo iloisesti ja kauniisti. 

Talven puut odottivat tekemistään ja tietysti minä silpasin sormenpään irti. Sauvasekottimella. (Tässä ennen tikkien poistoa)

Se oli myrskyinen päivä. Juuri kun pääsin naapuriin että he veisivät miut sairaalaan meni sähkötkin kylästä ja taskuvalon kanssa söhrättiin että saako sitä sekottimen päätä irti itse. (ei saanut) Sinä päivänä kaatui paljon puita. 

Onneksi ruotsalainen tuli piristämään vammaisen eloa. (Se on kumma miten yhden sormen satuttaminen oikeasti lamautti koko käden fiksun toiminnan)

Vuoden pakollinen käynti Botaniassa että ruotsalainenkin pääsisi siihen tutustumaan. 

Koska lupasin että ruotsalainen joutuu kävelemään ensin vaellutin sitä Outokummussa ja sitten käytiin oman kylän padolla -monen kiertoreitin kautta. (I'm a shitty scout)

Käytiin Riikassa. (Kuva Pärnusta)

Ja sitten savosta haettiin tällainen vempula. 

Elokuu

Kävin hautausmaalla pitkästä aikaa kuvaamassa.

Azura halusi auttaa minua mekon teossa.

Sekä villasukan neulomisessa. 

Azura pääsi ensimmäistä kertaa ulos!

Käytiin tutkimassa kuivuuden riivaamaa mustikkametsää. Paluumatkalla Rora halusi varmistaa ettei miun naamassa ole ötököitä.

Näin kuivaa meillä oli. Maakin halkeili. Tuppi ressu aavikolla eikä tippaakaan vettä näkyvissä!

Syyskuu

Aurinko laski

 Viimeinen superkuu nousi

ja maailma pimeni.

Rora halvaantui vyötäröstä alaspäin. 

Ainut jonka mieliala ei laskenut oli potilas itse. Otettiin tämä perhepotretti pahimman varalle. Onneksi vielä turhaan. Tyttö kävelee jo omin tassuin. 

Kävin vaeltamassa nuoruuteni maisemissa. 

Lumi laskeutui. 

Sen verran sain häämekkomallistoa eteenpäin että ensimmäisen prototyyppiä aloin tekemään. Valmis tuotos tulee muuttumaan tästä, protyyppi osoitti paaaaljon virheitä suunnittelussa ja ulkonäössä.