Kesä -13

Miten siis on kesä mennyt? Ohi. Tuntuu että mitään en ole saanut aikaan tai mitään tehnyt mutten myöskään saanut levätä. Tietoa mitä oikeasti on tapahtunut olisi vanhassa kalenterissa ja heinäkuu on sitten piennossa kun ei ollut kalenteria.
Mutta sen tiijän että naapuriin tuli uusi koiranpentu jonka luona on tullut käytyä usein.

 Äitiltä sain hirven leukoja joista sitten irroteltiin hampaita koruihin.

Corgit on corgeja ja corgittavat edelleen. Aika vähän tullut heitä kuvattua nyt. 

Sitten piti kokeilla betonitöitä. Otetaan kaikki tarpeet esille. Ja seuraavan kerran tehdään hommat varjossa eikä auringonpaahteessa. Tarkoitus oli tehdä maitotölkkeihin tiiliä ja vanhoista, rikkinäisistä kumppareista betonisaappaat (ei halutuille vieraille). Turve on sitä varten että tiilejä varten lisään sitä sementtiin ja kuivuttuaan harjaan pinnan saadakseni kuluneen ja luonnollisen ilmeen tiileille. (Tuli liikaa turvetta sekaan.)

Kuivumista odotellessa. (Oli muovilla peitetty. Olisi ollut vain tylsä kuva kun ei sen muovin läpi paljoa näy)

Piti siivota

Mie inhoan siivoomista. Mutta kyllä mie miun helmilaatikkoa kaivelin ja siivoilin! Löysin sieltä alumiinilankaa ja mietin että viskaisin sen pois mutta kun ei voi hyvää heittää... Joskus ostin että opettelen sormusten yms. taivuttelua. Itse koruksi se on aivan liian pehmeää. Siinä sitten aloin sitä pyöritellä ja siitä sitten alkoi tulla pallo kun sen palloksi halusin. Sitten oli roskarautalankaa ja puhumattomia helmiä... Noh, näyttävät paremmalta kauempaa. Hyvät joulukoristeet sai. :)

Käsityöpäivityksiä

Noh, jos sitä nyt vähän päivittäisi mitä tässä on tullut tehtyä valmiiksi asti.
Ensinnäkin tämä kirotun neulemekko jota olen vuoden väkertänyt, se valmistui viimein. Olo oli kuin lottovoittajalla siinä vaiheessa kun sen sai ensimmäisen kerran päälle. Tosin helmapitsissä loppui usko jo kesken ja niin loppui pitsikin lyhyeen :D

En osaa poseerata tällasii kuviin mut ei nyt vaan voimat riitä raahata nukkea pihalle että saisi paremman kuvan. Vesisateessa... eli ei sais muutenkaan. Tämä on kyllä varsin mukava päällä alusmekon kanssa ja tullut jo paljon pidettyä. Käsin en ala enää ikinä näin idioottimaiseen hommaan. Siksipä ostin itselleni neulekoneen! Kunha saisi työhuoneen uuteen uskoon ja toisen pöydän hiottua ja maalattua niin saisi sen ja ompelukoneen tulille.
Mutta siis mekosta; aloitin tällä ohjeella jota noudatin helmassa n. 10 senttiä ja loput helmasta säveltelin ja tein aikasta lailla enemmän levennyksiä että helma on todella a-linjainen. Myös nauhakujat tein eritavalla ja nostin kaarrokesauman ihan rintojen alapuolelle. Kun tuo helmaosa venähti muutenkin pitkäksi. Nauhakujat tein suoraan helmaan että randomaalisin välein tein silmukankierron ja kaksi yhteen 2 silmukan päässä yläreunasta. Toisen nauhakujan tein kun poimin hiukan vajaata jokaisen silmukan reunasta ja tein muutaman kerroksen sileää ja siihen sitten suunilleen samoihin kohtiin kuin helmaosassakin silmukankierto ja kaksi yhteen. Tosin ihan hyvin pärjää yhdelläkin nauhakujalla, halusin vain kaksi eriväristä nauhaa tuohon...
Kaarrokkeessa otin taas ohjeesta mallia mu7tta etuosaan tein reilusti levennyksiä että tisseilä on tilaa ja selässä kaventein, olisi saanut enemmänkin kavennella koska se vieläkin vähän pussittaa. Tai sitten olisi pitänyt säätää käsiaukot enemmän taaksepäin eikä sivuille. Käsiaukkojen ohje oli minusta epäselvä joten tein ne vain poimimalla käsiaukon alaosasta silmukoita ja sitten loin harmaalla lisää silmukoita ja niillä tein sileää ja ainaoikeaa ja sitten kun jatkoin kaarroketta poimin silmukat siihen mukaan. Kauluksessa on harmaata sileää ja virkattua nyppyneuletta joka on kyllä aika sileänä. Helmaan tein sitten sovellettua pitsiä jonka jätin kesken kun en jaksanut enää tehdä. Huomasin että pingotuksessa höyrypesuri on äärimmäisen kätevä. Saa nopeasti hyvän ja pysyvän pingotustuloksen.


Sitten en ole tainnut tätä laukkua esitellä; Valmistui varmaan keväällä tai kesällä. Novitan kevät 2012 -lehdessä on samantapainen laukku tehty hanko-langasta, ja ystävälläni oli tällainen kassi. Ihastuin siihen ja kuvasin sen kännykkäkamerallani muistiin ja sitten aloin sepittää ohjetta. Lankana käytin Hankoa, mutta mesmeroitu puuvilla sopisi kyllä paremmin koska kassi on nopeasti nukkaantuneen ja nuhjautuneen näköinen.

Koska rakastan palmikoita en halunnut pelkästään nyppyläpintaa kuten Novitan kassissa oli, joten näiden sekoitus it is! Nyppylä- ja palmikkokuvio on oma erillinen palasensa, takana on myös neulottu sileää johon on upotettu säälittävän epäonnistunut palmikkokuvio. Reunat ja pohja on virkattu (ensimmäinen kerta kun olen saanut sileää virkattua!) ja neuleiden yläosaan on poimimalla jatkettu oikein-nurin pintaa. Jätin aukkoja jotta saisin kiristyshihnan tähän mutta ukkojen määrä on väärä ja tuo hihna ei muutenkaan oikein tomimi joten taidan vain ommella ne vielä umpeen. Renkaiksi löysin Motonetistä kiinteitä o-renkaita (2e/kpl auts) ja niihin virkkasin sitten olkaimet. Käsittääkseni Novitan laukku on täysin virkattu, ja muistaakseni kaksinkertaisesta langasta joten se on paljon tukevampi kuin tämä laukku, mutta toisaalta tämä myös antaa periksi enemmän. Tänne on kylpyviitta, alushousut, t-paita, kalsarit ja pesuaineet menneet lompakon, kännykän ja kalenterin seuraksi. Että suhteellisen pienestä koostaan tilava on. Ja kovassa käytössä.


Kun on oma talo niin olen alkanut kiinnostua sisustamisesta ja söpöilystä ja mikä yhdistää molemmat? Kranssi! Pohjana on tiimarin risukranssipohja, punaista organza -nauhaa ja pitsinauhaa. Puusydämet on liimattu kuumaliimalla toisiinsa ja ripustettu rusetin nauhaan kiinni. Yksinkertainen on kaunista sanoi mieskin kun minut näki...

Takaa näkee kuinka kovaluminen talvi täällä jo on...

Pyhät on marjat pihlajan...

...sanoi emäntä kun oksasaksien kanssa riehui puun kimpussa. Eli kranssia opetellaan taas. Olisi kiva jos olisi joka vuodenaika kranssi tuossa koivujen ovessa, mutta en ole tässä kranssin teossa oikeen petraantunut enkä paavoontunut.

Pohjalle kiedoin pajua ja pihlajaa rautalangalla suunilleen ympyää muistuttavaksi muodoksi, päälle sammalta ja puolukanvarpuja ja alas pihlajanmarjoja ja lehtiä. Olisi ehkä ollut parempi jos olisi laittanut vain marjat... Ja enemmän varpuja. Mutten nyt hirvittävästi viittinyt niitä verottaa kun ei niitä liioiksi tontilla ole.

Miusta on kiva kun keijunmekko edelleen kasvaa ja jos se sitten kasvaisi tuohon kranssiin kesäiseksi lisäykseksi. <3

Toisen keijunmekon laitoin kiipeilemään ovea ja tikkaita pitkin ja toisen rautalangoilla ohjastin kohti koivunoksia että olisi kukkaseinämän tehnyt. No eihän se ihan niin mennyt mutta nätti silti.

Servettikukka

Anoppini 50-vuotispäivillä tapasin erään rouvan joka oli taiteillut tällaisen servettikukan ja pakkohan se oli pyytää että opettaisi minullekin moisen taidon. Tämä olikin yllättävän helppo tehdä mutta kuitenkin näyttävän näköinen. Ajattelin jakaa ohjeen kansanne, mutta ensin piti ostaa servettejä. Tänään sitten muistin tiimarista napata mukaan paketillisen silmää miellyttäviä servettejä ja yrittää muistella mitenkäs tämä oikein menikään...

Aloita levittämällä servetti auki ja taita kaikki kulmat kerran sisäänpäin.

Taita kulmat toisen kerran sisäänpäin. 

Taita kulmat kolmannen kerran sisäänpäin.

Käännä servetti toisinpäin, sileä puoli ylöspäin.

Taita kulmat tälläkin puolella kerran sisäänpäin.

Ota kiinni keskeltä taitetuista kulmista ja keskeltä kiinni pitäen käännä servetti.

Taita taitettuja kulmia ulospäin ja vedä ensimmäiset neljä hieman pidemmälle että ne lukkiutuu.

Vedä seuraavat neljä taitettua kulmaa ulospäin, ja vielä ne viimeisetkin.

Käännä työ, sipistele terälehtiä ja ihaile kättesi jälkeä.