Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitsi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tikulla silmään joka 10-12 kuukausia muistelee

Lokakuu

Syksy tuli ihan virallisesti. Lämpimästi suorastaan. 

Minä vielä työnjohtajan kanssa rakentelin kukkapenkkiä ja istuttelin kevään sipuleita. 

Rakentelin vielä yhden kukkapenkin lisää että saisin loput sipulit jonnekin ja kaverin äidiltä saadun köynnöksen kasvamaan. 

Loppukuusta kylmeni tarpeeksi että lampi jäätyi.

Marraskuu

Halloween!

Minä pukeuduin ja yritin käyttäytyä kuin nukke Halloween juhlissa. 

Lenkillä kissan ja koirien kanssa. Kissa istui niin kauniisti kasan päällä että oli saatava kuva mutta oli työn takana pitää koirat poissa siitä ja saada kissa pysymään paikoillaan ja katsomaan edes vähänkään kameran suuntaan. 

Sitten tulikin lumi. Azura ei innostunut.

Rora innostui. Näin hyvin jo Roran perä piti tyttöä pystyssä. Kaatuilua oli ja on edelleen mutta nelivedolla mentiin jo. 

Aikaansaannoksina oli syntymäpäivälahja ystävälleni. Ensimmäinen itsesuunnittelema pitsihuivi. Lankana on ohut villalanka jonka satuin löytämään anoppini ullakolta ja ilmoitin että tämä on nyt minun. Paljoa ei kerästä jäljelle jäänyt.

Joulukuu

Tiijättäkötyö sen ankkatohtorin? Se o miun kamu <3 Se o hirmu viksu ja se iha oikkeesti kirjotti tohtoriks ku se o nii viksu. Sitten meilloli karonkka. Sellanen pönötysjuhla, tiijättähäntyö. 

Mie pukeuduin sinne Ariettyks. 

 Sittenpä ei tapahtunukkaa muuta ku joulu.

 Ja jonkinlainen pukkikin.

Kauniit upetot

 Joululle tuli myös ilveleijät

 Paljon ruokaa...

 Trivial pursuittia! <3

Toiset voitti, toiset ei.

Sit se joulupukki kävi.


Saatiin me lahjojakin. Minä vein veljentytön lahjan.

Toiset iloihti iha omistaan

Käytiin serkun kanssa kuvaamassa ja löydettiin tirppoja. Ne pörähti yhtäkkiä ja viserteli ihan kuin meijjän ois pitänyt seurata niitä. Jos oltas disney leffassa oltas seurattu niitä seikkailuun mutta kuten serkku totes "Jos myö seurataan noita saahaan vaan kengät täyteen lunta ja flunssa."

Onneksi oli muutakin kuvattavaa.





tiistai 1. heinäkuuta 2014

Aikaansaannoksia ja tulevia

Tatuoinneista, Juha hakkasi miulle tällaisen oikean käteen. Kiertää sitä hieman. Värien kanssa olen pulassa koska suunnitelmani väriyhistelmät ei toimi ja väen väkisin haluisin ulkolehdet tumman violeteiksi... 
Onneksi tässä on aikaa miettiä värejä vaikka kuinka kauan... jos vaan ite jaksaa oottaa ja katella sitä värittämättömänä. :D


Itse oon ollut aika vaisu tatuoimisessa, pitkään on pitänyt omaa jalkaa jatkaa ja harjotella häivytysiä ja vesivärityyliä mutta tällaisen sentään olen saanut hakatuksi. Tämä oli opettavainen kun lähempänä rannetta oli niin helppo vetää ja hyvä että koski kun väri jo tarttui ja lähempänä kyynärvartta väri ei tahtonut tarttua ei millään. Sitä kun harvemmin töitä tekee ei muista kuinka nopeasti iho muuttuu eri kohissa. :)



Neulepuolella olen saanut tämän shaalin aikaan. Kyseessä on siis Mysteryshawl/Kevätpäiväntasaushuivi. Koska olen taas huonontunut en pysty pitsiä neulomaan koska pääni ei pysy siinä perässä. Tämä huivi tuli seitsemänä vihjeenä eli lyhyinä kaavioina. Minun ei tarvinnut missään vaiheessa ymmärtää kokonaisuutta tai isoa kuvaa, piti vain keskittyä maksimissaan 25 silmukan kaavion osaan kerrallaan ja siihen mie pystyin. Olen tästä työstä aika turkasen ylpeä että oon kyennyt jotain näin suurta tekemään. Tuo on kuitenkin 140 x200cm kokonen sänky johon tuo on pingotettu joten koko ei ihan pieni ole.
Lankana on ohut 100% karstavillalanka (jonka ihana violetti sävy loppui kesken joten loppu on tehty punertavalla). Työ valmistui loppujenlopuksi aika nopeaa, en osaa tarkkaa aikaa sanoa mutta olettaisin että muutamassa kuukaudessa.


Sitten voikin alkaa seuraavaa projektia suunnitella. Ja se ei olekaan ihan pieni tai fiksu.  Tuulenpitävä kirjoneuletakki. Alusta loppuun suunniteltu itse, kolmosen puikoilla. Lankana on Pirtin kehräämön kolmisäikeinen karstavillalanka josta kilo on värjätty efektiväreillä ja loput tulee kasviväreillä. Tässä on lupiinilla värjätty lanka keräytymässä, takana vyyhtejä ja valmiita keriä. Laskin että lankaa menisi noin 2.9 kiloa projektiin, mutta minulla on vain  2.7 kiloa. Toisaalta laskin isoina neliöinä ja tarkoitus on saada hieman muotoa yritettyä torso-osaan ja hihathan kapenevat joten lanka voisikin riittää juuri ja juuri. Sitten kun vain osaisi arvioida kuinka paljon mitäkin lankaa tarvitsee että kuviot pysyisivät saman värisinä koko nauleen ajan!


Testitilkku neuleeseen. Alku on tehty nelosen puikoilla mutta siitä tuli liian löysää joten loppu on tehty 2.75 puikoilla. Close enough. Alussa pohjalla on efektivärjättyä lankaa ja kuvio tehty lupiinilangasta, seuraavana pohjalla punaiseksi värjätty efektilanka ja aiemman kuvion pohjalanka (eivät tomi yhessä, eikä toimi tuohon punaisee lupiinilankakaan),  Tuo punanen on miusta liian päällekäyvä, mutta sitä onkin vain parisataa grammaa joten siitä tulee kuvioihin tehosteväri.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ikuisuusurakka valmis; pitsihuivi


Tässäpä tämä, pingotettuna. Olisi ehkä pitänyt aloittaa laittamalla pitkäs ivu suoraan mutta laitoin ensin reunat ja vasta sitten yläosan niin tuli hiukan kaareva. Eipä tuo minua haittaa. Malli on superkaunis Zetor. En muista langan nimeä, mutta se on baby alpakkaa ja merinovillaa joten se on ohuudestaan huolimatta superlämmintä, pehmeää ja ihanaa neuloa. Huivi on n. metri x puolimetriä suuri ja lankaa on mennyt vajaa 50g.

Olen aloittanut tämän ehkä pari vuotta sitten ja kun taudin mukana keskittymiskyky ja hahmotuskyky ovat kadonneet on tämä jäänyt. Alussa näkyy myös kuvio kauniina ja sen jälkeen se on levinnyt totaaliseksi kaaokseksi. Mutta ajattelin että en pura, eihän sitä kuviota tuosta muutenkaan erota, kuhan on reikiä... Tuo reunan pitsikuvio on sentään pysynyt mallissaan muttei ole ihan onnistunut kuitenkaan. Nuo isot reiät on sitten tippuneita silmukoita... Halusin antaa tämän äitille matkalle mukaan koska tämä ei paina mitään mutta lämmittää mukavasti lentokoneessa kaulaa ja hartioita joten tuli kiirus saattaa tämä loppuun.

Suht ylpeä olen että sain sentään tehtyä. Ja nyt on monimutkaisemman pitsihuivin neitsyyskin mennyt mutta nuo muut pitsihuivilangat joutuu nyt odottamaan aikaa että kykenen tekemään pitkäjaksoisesti työtä ilman että ajatus hajoaa joka kuviokerralla. Mutta kovaan käyttöön tämä on aiottu, niin hyvä lanka on ja pidän koostakin vaikka pitäisi olla puolet suurempi. :D

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kirja-arvostelu; Isoäidin pitsejä

En minä kirjoja rakasta mutta RAKASTAN!

Joten ajattelin kirjoittaa vinkkejä mitä kirjoja kannattaa hankkia. Eli kirja-arvostelujen aika.
Ensimmäinen kirja-arvostelussa on myös viimeisin hankinnoista; (kiitos äiti ja Hannu)

ISOÄIDIN PITSEJÄ -150 virkkausmallia, Otava 2011
Barbara ja Marlies Müller, toimittanut Laila Kemppinen


Ensivaikutelma; loistava.
Jos olet jo tehnyt käsitöitä. Etkä pelkää katsoa kaavioita, koska tässä on ihaniin pitsimalleihin pelkät kaaviot. Ei sivutolkulla sanallisia ohjeita, vain kuva pitsistä ja kaavio. Esimerkki;
Ja koska olen virkkuukoukun kanssa "käsi", "surkea", "aloittelija" ja "turhautunut raivopäinen kiroilukone" luulisi että tämä kirja ei ole minunkaltaisille. MUTTA nuo kaikki ihanat pitsit! Kapeita pitsejä, keskileveitä pitsejä, koristeellisia pitsejä, vaatimattomia pitsejä, reunapitsejä, kulmapitsejä, verhopitsejä, isoja pitsikuvioita, pieniä kuvioita, nauhoja, ketjuja... 150 mallia perinnettä, helppoja ja vaikeita, yksinkertaisia ja monimutkaisen näköisiä. Ja jotta minunkaltainenkin osaa tehdä näitä alussa on lyhennyksien selitykset, merkkien selityksen ja kuvalliset ohjeet kuinka teet ketjusilmukan, piilosilmukan, pylvään yms. perusasiat. Ja asiat joihin en ole tutustunut kuten nirkot, haarapylväät ja isommat pylväät. Tämän jälkeen on pari sivua käytännön työskentelyneuvoja, sitten käyttöideoita ja 131 sivua pitsimalleja. Ja vielä kerran muistutukseksi yhteenveto merkkien selityksistä. En kerro kirjan syntytarinaa koska sen voi kaikki arvata.

Entäpä toimiiko kirja käytännössä? Minulla on Kelosta valmistettu hame johon haluan reunapitsin. Eli selaan kirjaa (kuola valuen) ja langan paksuuden huomioon ottaen otan yksinkertaisen mallin nro 10. Tuijotan kaaviota ja mietin että mitä ihmettä, tuossa on punanen nuoli joka varmaan on aloituskohta mutta mihinkä suuntaan tätä kaaviota luetaan?! Alkuohjeessa neuvotaan et alota punasen nuolen kohdalta sen osoittamaan suuntaan. Se osoittaa suoraan ylöspäin, eli yksi ks ja sitten pylväitä... Ja en tiedä virkkauksesta mutta sen tiijän että tuo on mahotonta. Joten teen kuten luulen ja luen ohjetta ensin vasemmalta oikealle ja sitten oikealta vasemmalle ja näin alhaalta ylöspäin välillä tehden voltteja takaisinpäin. Ja tämä toimi. Että jos olet täysi ummikko edes helpoimmat ohjeet ei olekaan helppoja. Onnkesi purkaminen on mahdollista.
Mutta kunhan tajusin hetken tutkinnan jälkeen kuinka tuossa kaaviossa kierrellään ohje on helppo ja tulos on jopa kuvan mukainen. Tätä voitonriemua! I did it! Osasin! Jos minä osaan aivovammanen aasikin pystyy kunhan kokeilee!

Eli; tämä on oikeasti pätevä kirja rohkeasta ummikosta osaaville. Osaaville nautinnollisempaa. 9/10 !

(Ok, mie tein tätä pätkää n. 20 cm, testasin sitä hameeseen ja tuumasin että ehkä se ei tarviikkaan helmapitsiä. Ei pitsi tunnu sopivalta noin muhkeeseen ilmestykseen. Mutta kirjan testaukseen sopiva pätkä silti.)



tiistai 20. marraskuuta 2012

Käsityöpäivityksiä

Noh, jos sitä nyt vähän päivittäisi mitä tässä on tullut tehtyä valmiiksi asti.
Ensinnäkin tämä kirotun neulemekko jota olen vuoden väkertänyt, se valmistui viimein. Olo oli kuin lottovoittajalla siinä vaiheessa kun sen sai ensimmäisen kerran päälle. Tosin helmapitsissä loppui usko jo kesken ja niin loppui pitsikin lyhyeen :D


En osaa poseerata tällasii kuviin mut ei nyt vaan voimat riitä raahata nukkea pihalle että saisi paremman kuvan. Vesisateessa... eli ei sais muutenkaan. Tämä on kyllä varsin mukava päällä alusmekon kanssa ja tullut jo paljon pidettyä. Käsin en ala enää ikinä näin idioottimaiseen hommaan. Siksipä ostin itselleni neulekoneen! Kunha saisi työhuoneen uuteen uskoon ja toisen pöydän hiottua ja maalattua niin saisi sen ja ompelukoneen tulille.
Mutta siis mekosta; aloitin tällä ohjeella jota noudatin helmassa n. 10 senttiä ja loput helmasta säveltelin ja tein aikasta lailla enemmän levennyksiä että helma on todella a-linjainen. Myös nauhakujat tein eritavalla ja nostin kaarrokesauman ihan rintojen alapuolelle. Kun tuo helmaosa venähti muutenkin pitkäksi. Nauhakujat tein suoraan helmaan että randomaalisin välein tein silmukankierron ja kaksi yhteen 2 silmukan päässä yläreunasta. Toisen nauhakujan tein kun poimin hiukan vajaata jokaisen silmukan reunasta ja tein muutaman kerroksen sileää ja siihen sitten suunilleen samoihin kohtiin kuin helmaosassakin silmukankierto ja kaksi yhteen. Tosin ihan hyvin pärjää yhdelläkin nauhakujalla, halusin vain kaksi eriväristä nauhaa tuohon...
Kaarrokkeessa otin taas ohjeesta mallia mu7tta etuosaan tein reilusti levennyksiä että tisseilä on tilaa ja selässä kaventein, olisi saanut enemmänkin kavennella koska se vieläkin vähän pussittaa. Tai sitten olisi pitänyt säätää käsiaukot enemmän taaksepäin eikä sivuille. Käsiaukkojen ohje oli minusta epäselvä joten tein ne vain poimimalla käsiaukon alaosasta silmukoita ja sitten loin harmaalla lisää silmukoita ja niillä tein sileää ja ainaoikeaa ja sitten kun jatkoin kaarroketta poimin silmukat siihen mukaan. Kauluksessa on harmaata sileää ja virkattua nyppyneuletta joka on kyllä aika sileänä. Helmaan tein sitten sovellettua pitsiä jonka jätin kesken kun en jaksanut enää tehdä. Huomasin että pingotuksessa höyrypesuri on äärimmäisen kätevä. Saa nopeasti hyvän ja pysyvän pingotustuloksen.


Sitten en ole tainnut tätä laukkua esitellä; Valmistui varmaan keväällä tai kesällä. Novitan kevät 2012 -lehdessä on samantapainen laukku tehty hanko-langasta, ja ystävälläni oli tällainen kassi. Ihastuin siihen ja kuvasin sen kännykkäkamerallani muistiin ja sitten aloin sepittää ohjetta. Lankana käytin Hankoa, mutta mesmeroitu puuvilla sopisi kyllä paremmin koska kassi on nopeasti nukkaantuneen ja nuhjautuneen näköinen.


Koska rakastan palmikoita en halunnut pelkästään nyppyläpintaa kuten Novitan kassissa oli, joten näiden sekoitus it is! Nyppylä- ja palmikkokuvio on oma erillinen palasensa, takana on myös neulottu sileää johon on upotettu säälittävän epäonnistunut palmikkokuvio. Reunat ja pohja on virkattu (ensimmäinen kerta kun olen saanut sileää virkattua!) ja neuleiden yläosaan on poimimalla jatkettu oikein-nurin pintaa. Jätin aukkoja jotta saisin kiristyshihnan tähän mutta ukkojen määrä on väärä ja tuo hihna ei muutenkaan oikein tomimi joten taidan vain ommella ne vielä umpeen. Renkaiksi löysin Motonetistä kiinteitä o-renkaita (2e/kpl auts) ja niihin virkkasin sitten olkaimet. Käsittääkseni Novitan laukku on täysin virkattu, ja muistaakseni kaksinkertaisesta langasta joten se on paljon tukevampi kuin tämä laukku, mutta toisaalta tämä myös antaa periksi enemmän. Tänne on kylpyviitta, alushousut, t-paita, kalsarit ja pesuaineet menneet lompakon, kännykän ja kalenterin seuraksi. Että suhteellisen pienestä koostaan tilava on. Ja kovassa käytössä.


Kun on oma talo niin olen alkanut kiinnostua sisustamisesta ja söpöilystä ja mikä yhdistää molemmat? Kranssi! Pohjana on tiimarin risukranssipohja, punaista organza -nauhaa ja pitsinauhaa. Puusydämet on liimattu kuumaliimalla toisiinsa ja ripustettu rusetin nauhaan kiinni. Yksinkertainen on kaunista sanoi mieskin kun minut näki...


Takaa näkee kuinka kovaluminen talvi täällä jo on...

maanantai 15. lokakuuta 2012

Jotain saatu aikaankin

Vaikka alkaa elämä painaa kuin lyijylasti ja uupumus vaivaa niin kuitenkin; miltei vuosi tähän meni mutta neulemekon helmaosa on neulottu!

Lanka on Novitan Nallea ja tuohon on mennyt muistaakseni päälle 500grammaa tähän mennessä. Helma on vähän liiankin vahvasti A-linjainen mutta mokailin ja sitten en jaksanut purkaa ja pidän leveistä helmoista niin anti mennä vaan, katsoo nyt miten se tasottuu ja asettuu. (Tasanne on remontissa, älkää kuvitelkokaan että tuollaista keltaista kodissani muuten sietäisin...)
Ohje on tämä. Siis suuntaa -antavana, en minä ikinä ole oppinut ohjetta noudattamaan. 

Uusimmassa Modassa oli ihana pitsisukkien ohje josta ajattelin että teksin sellaiset stay-up -sukat. Eli eikun ostamaan haarukkapitsivehe ja opettelemaan haarukkapitsilöintiä. Ensimmäinen erä oli todella kaunis ja tasainen mutta ei pysynyt kasassa. Eli luetaan ne ohjeet miten sitä oikeasti tehdään ja tehdään nyt enemmän sen mukaan. Tässä ensimmäinen pitsisuikale tehtynä, tämä taitellaan nelinkerroin ja virkataan yhteen. 


Hitaintahan tässä on tämä; jokaisen haarukkapitsin lenkin väliin tehdä 2 tai 3 silmukkaa (ohje on kolme mutta miulla tuntuu vaihtelevan)ja kun ensimmäisen pituus on jo lähes kolme metriä... Siihen mahtuu monta lenkkiä. Ja siistintä molemminpuolin. Ja minä tyhmä ajattelin että tämä olisi nopea osuus...