Sienikakkupohja

Tällaista kummajaista kokeilin uuden vuoden kakkuun. Pohjan pitäisi olla kuohkeampi ja ilmavampi kuin tavallisen sokerikakkupohjan. Taikana tässä on että vaahtoon lisätään kiehuvaa vettä. Mitä siitä siis tulee?

Sienikakkupohja Do's and Don'ts and Do'h!s

Keskikokoiseen irtopohjakakkuvuokaan; 

4dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

5 kananmunaa huoneenlämpöisinä

2,5dl ruokosokeria

1,2 dl kiehuvaa vettä

Voitele ja korppujauhota vuoka. Itse laitan leivinpaperin pohjan suojaksi niin säästyn sen voitelulta ja pesulta. 

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

1. Ota iso kulho. Isompi mitä normaalisti käytät munien ja sokerin vaahdotukseen. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi, eli kun vaahto on vaaleaa ja pintaan tehty kuvio jää siihen hetkeksi. Tämä vei minulla n. 10 minuuttia joten kärsivällisyyttä! 

2. Jos keität veden kattilassa laita 3 dl vettä kiehumaan ennen vaahdotusta. Jos keität vedenkeittimellä keitä pari desiä kun vaahto on kovaa. Kaada kiehuva vesi desimittaan ja lisää vaahtoon PIENISSÄ ERISSÄ koko ajan vatkaten seosta. Vatkaimella voit käyttää täyttä tehoa. Kauhistele kun vaahto paisuu ja paisuu ja paisuu. 

Tähän mennessä kaikki hyvin? Hyvä. 

3. Lisää jauhot seokseen n. neljässä erässä. Sekoita nuolijalla varovasti käännellen sekaan. Vaahto pienenee tässä mutta kasvaa uunissa kyllä taas korkeutta!

4. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla n. 30 minuuttia. Kakku nousee nopeasti komeasti. Kokeile ajan loputtua tikulla varovasti onko kakku jo kypsä. 

Mitä sitten EI tehdä uunin edessä kun kakku on uunissa?

ÄLÄ avaa luukkua alkuvaiheessa. 

ÄLÄ räjäytä kiveä tai puuta keittiön seinän takana. 

ÄLÄ tanssi riverdancea uunin edessä. 

ÄLÄ leiki myöskään koirien kanssa uunin edessä. 

Arvaat varmaan miksi. 

Pohja on kyllä silti aika kuohkea ja maku on kohdillaan, mutta se korkeus jäi puuttumaan.

Leikkaa kakku kahtia ja kompensoi täytteessä mitä pohjan korkeudessa puuttuu. Älä syötä koiralle turhaan. 

Vaikka se sanoisi mitä.

Taatelikakku

Löysin netistä kerran tällaisen oudon kuuloisen herkun. Mutta kun kovin kehuttiin niin pitihän sitä kokeilla. Kahdesti. Ensimmäisen kerran tein tosiaan joulupöytään tätä, toisen kerran lahjaksi tädilleni.
Ja on niin hyvää kun on kehuttukin!

TAATELIKAKKU kuten löydetty Pumpkin Jamin blogista. Omilla muutoksilla tietenkin. :)

250g kivettömiä taateleita.
3dl    glögiä
2dl    ruokosokeria
200g voita (jos lisää suklaata 150g riittää myös)
2      kananmunaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl     vaniljasokeria  (voi myös jättää pois, ei näy paljon maussa)
2tl     leivinjauhetta
100g suklaata rouhittuna  (tulee minusta liian suklainen, 20-50g riittää)

1. Kuutioi taateli pienemmiksi paloiksi. Itse ostin Tokmannilta tällaisen taatelipalan. Iso, tukeva puukko on tarpeen pieniessä, tämä on tahmaista ja hieman kovaa.

2. Laita taatelikuutiot, glögi ja sokeri kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia, sekoittele välillä. Tarpeeksi usein ettei kärähdä pohjaan kuitenkaan. Sammuta liesi ja lisää voi. Sekoittele kunnes voi on sulanut. Nosta jäähtymään.

3. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Kun taateliglögiseos on jäähtynyt lisää munat ja sekoita huolellisesti ja yhdistä kuivat ja kostea aines keskenään, sekoita tasaiseksi. Maistele taikinaa jo nyt koska et malta kuitenkaan olla maistamatta, livo huuliasi ja lisää suklaata niin paljon kuinka suklaisen lopputuloksen haluat. Jälleen kerran, rakastan suklaata mutta 100g suklaarouhetta peittää muut maut minusta alleen ihan liikaa.

4. Jos et käytä silikonivuokaa, voitele ja korppujauhota vuoka, kaada seos vuokaan ja paista 175 asteisen uunin keskiosassa n.40 minuuttia. Laita päälle folio tässä vaiheessa jos päälliskerros näyttää paistuvan liikaa. Jatka paistoa n. 10 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on puhdas vaikka painoit keskelle asti, ota pois uunista, jos ei, paista vielä 10 minuuttia ja kokeile uudestaan. Tikun on oltava puhdas mutta älä paista liikaa jottei kakusta tule kuiva. Anna jäähtyä, koristele, jos tahdot.
Minusta ihan parhaimmillaan seuraavana päivänä jääkaappisäilytyksen jälkeen.



Kakku kestää pakastuksen ja vajaan viikon jääkaapissa. Tähän aikaan sen on syönyt huomaamattaan jo yksinkin.

Aikaansaatuja

Nyt kun joulu on häthätää ohi (köh köh) niin voi paljastaa mitä kaikkea neuloin joululahjoiksi. Jos nyt kuvat enää löytyy. Samalla voidaankin tutkia mitä muuta aikaansaannoksia on tullut tehtyä.

Serkku pyysi muhkeaa beesiä kauluria. Koska tylsiä kaulureita löytyy kyllä niin halusin tehdä jotain erilaista. Eli neuloin kolme pitkää putkea jotka sitten letitin ja ompelin putkeksi. Lankana käytin kolmea lankavarastosta löytynyttä sekalankaa. Se on muhkea ja minusta sen verran kiva että itselleni aion samanlaisen tehdä myös, hieman erivärisenä tosin. En tiedä mitä serkku piti mutta toivottavasti piti.

Tädit ovat välillä vaikeita kun minulla ei varaa ole ostaa hienouksia mutta jotain erityistä silti haluaisin heille tehdä. Mutta lapasethan on aina ajankohtaiset talvella? Toiselle tädille tein teetee pallaksesta nuo sinikuvioidut lapaset joita voi käyttää joko sellaisenaan tai työrukkasten alla lisälämmikkeenä.
Toiselle tädille tein Puron aamuruskosta lapaset. Nämä ovat hieman paksummat ja täyttä villaa jotta lämmittäisi vahvemmin kovilla pakkasilla. Ehkä olisi hieman pitänyt huovuttaa koska olivat ehkä liian löysät? Mutta lapaset ainakin itselläni huopuu kyllä käytössäkin.
Pallaksen lapasiin tein peukalokiilan ja muuten ohje on päästä revity ja valitettavasti toisessa peukalossa sen huomaa... (sorriiii!) Toiset tein sitten ihan aukkopeukalolla jotta edes niistä tulisi samanlaiset. No, eipä tullut mutta on niissä sentään peukalot... Mikäköhän siinä on etten vain osaa tehdä kahta samanlaista edes yhtäaikaa neulottuna?!

Muita en muista mitä olen tehnyt enkä kuvia löydä niin... :S

Mutta tässäpä on Novitan Silmu langasta tehty kauluri! En ole koskaan innostunut noista erikoislangoista, hieman liian erikoisia aina minun makuuni. Mutta tästä blogista löysin Silmulangasta tehdyn kaulurin ja se oli sen verran hyvännäköinen että pakkohan se oli kokeilla!
Tämä tosiaan venyy ja paukkuu käytössä joten kannattaa tehdä leveämpi ja lyhyempi mitä aikoo. Itse neuloin sen pituiseksi että menee kaksi kertaa kaulan ympäri ja käytössä virui nopeasti ohueksi ja menee nyt kolme kertaa jo ympäri. Onneksi lankaa jäi yli (2 kerää varasin) joten olen virkannut sitten lisää leveyttä myöhemmin. On todella lämmin eikä kutita kuin ensimmäisellä kerralla hetken.

Sitten tein varsin katastrofaalisen takin Jambosta. Siitä tuli ihan pikkuisen liian iso, ja koska se on 97% villaa aattelin että tämähän huovuttuu! Ja 30 astetta pesukoneeseen ja pari pyyhettä perään. Ei kutistunut. No kuudessakympissä sama käsittely! Ei pienentynyt... Yheksänkymppiä, on se nyt s****na! Ja mikä oli tulos? Tämä virui ja venyi entisestään ja o nyt varsinainen teltta. >.< Että jos tulee liian iso pura tai tee kutistelankoja sekaan, elä yritäkään mokomaa huovuttaa. Mutta on se lämmin silti.
Mukana kuvassa ensimmäinen UWA-työni! Hapsukaulahuivi Schchenmayrin Aventica -langasta. 40, 4n ja sitten keksitään pyörää uudestaan. Kun tein hapsuja ensin virkkuukoukulla vedin yksittäisiä lankoja ja solmin ne hapsuiksi. Sitten keksin että jos teen pidempiä lankoja voin laittaa pari yhteen, vetää silmukan läpi, päät silmukan läpi ja kiristää ja hapsu on valmis! (kuten hapsut tehdään) Sitten tunsin itseni todella typeräksi kun en tätä heti keksinyt... Lankaa meni hiukan päälle 2 kerää eli vähän päälle 100 grammaa.

2012 7-12

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli hurjat ukkosmyrskyt. Ihan päällä. Menin Rosen luokse varmistamaan että toinen on kunnossa, toinen oli ihan vauhkona eikä tiennyt seisoako paikoillaan sateessa, tulla karsinaan vai juosta ympyrää. Ehkei se että nauroin kaatosateessa kippurassa ollut sitä avuliainta mutta kyllä se rentoutti selvästi toista. Pahimman ajan sitten seisoskelin karsinan ovella juttelemassa pollelle. Mieskin jo juoksi perään katsomaan ollaanko me saatu salamasta ja kuoltu sinne kun kummastakaan mitään kuulu. 

Myrskyn jälkeen tulee vaaleanpunainen valo ja sateenkaaret. Se valo oli ihan jostain toisesta maailmasta. Katsokaa noita valkeita pyöröpaaleja, maailma oli tuon pinkki. Kamera ei vaan kuvaa sitä samoin kuin silmä näkee. Silmä valehtelee.

ELOKUU

Perseidit, ensimmäiset kylmät, ensimmäiset kuumat kaakaot, aika jolloin maailma vain alkaa kaunistua ja kaunistua. Rakastan syksyä ja sen väripalettia. Tähtitaivasta, huurretta, pakkasta, corgeja. 

What Rora has seen, it cannot be unseen.

Elokuu oli myös hyvästien aika. 

SYYSKUU

Ei mitään mitä ette olisi jo nähneet. Sairastelua ja selkä antoi periksi. Kalenterin mukaan kun pääsi ojanpohjalle risusavottaa tekemään oli kuin lottovoitto, pystyin liikkumaan kuin ihminen!

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa. Koska emme vieläkään saneet koko takapihaa poltettua meillä ei vieläkään ole kasvimaata. Marjapensaat piti tyhjentää. Linnut auttoivat ja mihin ne ei uskaltautuneet, söivät koirat. 

LOKAKUU

Olin kaksi viikkoa äitin luona, ja ensilumi tuli silloin. Sitten palasin kotiin ja lumi oli poissa. Itseasiassa Ilomantsissa lumi pysyi vielä silloinkin, tuli toiset lumet ja sitten sli sielläkin kaikki. Mutta rakastan tätä vuodenaikaa kun heräät ja kaikki on kuurassa, mutta kuitenkin vielä elossa. Se kirpakka muistutus mitä on tulossa. ah <3

 

Miksikö kuvaan Roraa enemmän? Koska Rora on kuvauksellisempi ja hirvittävä linssilude. Tuppi mieluummin juoksee naamalle ja syliin kuin pysyy kameran edessä. Kisu on äitin Sindi. Uskomaton hellyydenkipeä narttu sekin, kun yrität nukkua on hänen kynnet hiusnahassa ja kehräys kuuluu kilometrin päähän.

 

MARRASKUU

MOVEMBER! (Ja annos arkea Tupin kanssa)

Koverossa oli kauniita jäämuodostelmia. Suurentakaa ja katsokaa jääpuikkoja keskellä ylhäällä.

ISORY:n pikkujouluajoissa olin Jannen kanssa.

 Ja meillä oli  vanhempien ja veljen perheen kanssa hieno 7:n ruokalajin illallinen. 

JOULUKUU

Joulukuu, pysyvät lumet. erinteisesti kookien kanssa juostaan peltotiellä. Kookit juoksee myös pellolla myyrien ja hiirien perässä ja hyppää (uppoaa) ojaan ja yrittää sieltä ylös mamin nauraessa hillittömästi ja osoittaessa sormella. 

And due this, Good bye 2012, tervehdys 2013.

Ja mitä sinulta odotan? Tervehtymistä, edistymistä, taudin taittamista ja voittoa. (Ja lehmiä)

2012 1-6

Uusi vuosi, vanha vuosi.
Ajattelin selata vanhan vuoden kuvat ja katsoa mitä kuluneeseen vuoteen on kuulunut. Kuvat suurentuvat klikkaamalla (silloin niitä voi myös yksittäisinä selata).


Tapahtumaköyhä TAMMIKUU

Ei ollut viime talvikaan kovaluminen, mutta pakkaset olivat pahempia. Kauniita päiviä ollut ja tammikuun lisääntyvä valo luo metsään kauniita vingentointeja.

Hiljaisempi HELMIKUU

Mitään muuta en löytänyt kuin todisteita pintaremontin jatkumiseta. Lattian uusintapinnoitus. 

MAALISKUU

Oli planeettojen seuraamisen aikaa. 

Ja arkea, ilmiselvästi.

HUHTIKUU

Ja jåhan alkaa tapahtua! Ensin vaihetaan renkaat kuten keväällä on tapana... no ei kyllä kesärenkaisiin. Sitten mennään metsään, rikotaan auto sinne ja etsitään se ergonomisin korjausasento. (Auto jäi metsään)

Sitten rouva hurjasteli urista ojaan. Sen verran muistan että tuolloin oli jalka kipeänä tai rikki sillä kenkkasin kävelysauvan kanssa. Ensireaktio ojassa oli räjähtää nauruun, soitta isännälle että tuleevat hinaamaan miut ylös, sitten kenkkasin kotiin hakemaan kameran ja kuvaamaan. Autolle eikä rouvalle käynyt mitään. 

 Sitten vuoden ihanimpia asioita, saimme perheenlisäystä!

Rose oli 13 -vuotias silmänsä satuttanut amerikkalainen. Pomppu oli Rosen seuraneiti. Rose on lähtenyt laajemmille laidunmaille, Pomppu on edelleen näykkimässä minua varpaasta. Ja inhoaa kuvattavana oloa. 

TOUKOKUU

Kun kesä sarastaa jo ja lumet on levitelty että ne sulaa nopeasti pois. Rose pääsi viimein laitumelle koska lumeen mamma ei suostunut kahlaamaan. Aitanauhat piti vetää uudelleen metrin alemmaks ettei toinen pääse kulkemaan niistä miltei pystypäin. 

Maanviljelijät aloittivat toukotyöt ja ajelivat pellolla traktoreilla. Aina kun traktori tuli lähemmäs Rose karautti karkuun ja kun traktri lähti kauemmas Rose palasi laitumelle. Ja tämä toistui...

 Keväisin on ihana seurata kaiken kasvuun lähtöä. Miten katteiden alta sitkeästi puskee vihreää. Kuollut nurmikko rapsutetaan uuden tieltä pois. Ja tietysti mamin pikku paulaiset auttaa nurmiroskan levityksessä... Ja grillikausi alkaa, eli eikun V8 tulille!

KESÄKUU

Jos ette mitään muuta kesäkuuna tee, käykää Botaniassa! Kaikki kasvaa, kukkii ja on parhaimmillaan. Perhoset hyrrää ympärillä, kukat tuoksuu ja aurinko siivilöityy kukkien lomasta maalaten ihmeellisiä värejä kaikkialle, kaunista. 

 Kesään kuuluu tietysti juhannus. Perinteisesti käymme Kuoringalla katsomassa kokkoa. Ja illalla on tehtävä taikoja, vaikka naimisissa onkin jo.

Ja jottei tulisi hillitöntä maratonpostausta katkaisen tähän, ja boottaan koneen koska alkaa esiintyä pätkimistä ja sekavuutta. Eikä pelkästään minulla.