Hyyyyyyvin myöhäinen vuosikatsaus vuoteen 2015. 1-4.

Ja vähän puolihuolimattomasti tehty koska olen nykyään vain niin loputtoman väsynyt.

Tammikuu

Ei mitään hajua. Tämä oli ainut kuva. :/

Helmikuu

Ei yhtikäs mitään. 

Maaliskuu

 Tämä sitten ei ole kenenkään meidän auto.

 Vanha nelikko yhdessä jälleen, Tallinnassa etsimässä HÄÄMEKKOA. Kyllä, mekin kasvamme.

 Tai siis toiset meistä kasvaa, toiset ei. 

 Kuvauksia vanhassa kaupungissa. 

Ja ehkä pari salanapattua?

Selfie of a selfie. Going out to parteh!

 Ehkä jo hieman väsymys painaa...

Käytii tällasessa paikassa syömässä. Siellä oli söpö tarjoilija. 

Tällasia söpöliinejä kävin katsomassa ja haluan omat. 

 Niin se kevät etenee hitaasti ja epävarmasti.

Huhtikuu

Se soi kauniisti.

Tikulla silmään joka vanhoja muistelee -vuosi 2014 1-3

(Kyllä, jo nyt, minulla on tylsää kun ranne on kipeä ettei kärsi neuloa noita viimeisiä hiukan myöhässä olevia joululahjoja eikä huvita pelata)

Tammikuu

Tammikuun taivas on ollut kirkas ja kaunis ja onhan meillä luntakin ollut!

Se on Superman, ei lentokone. 

Ja vanhaa rakasta Karriakin on tullut tapailtua vaikka joulukin vietettiin yhessä. 

Helmikuu

Meillä oli joulukuusi... Joka törrötti oven pielessä niin kauan kun neulasia riitti. Aurinkokennolla toimivat valot on jo tullut lumen alta esiin. Päivä on 11.2. 

Tuppi ottanut vaikutteita Rorasta ja on välillä se joka pureksii. Rakastan tuota Roran ilmettä "Nappaapa niskasta niin karva pöllyää."

Iltalenkkiä iltaleikillä. Eiku toisinpäin.

Ystävänpäivänä nappasin vastakuolleen roadkillin mukaani ja nyljin sen ja tässä on supikoira kaavinnassa. Se supikoira on muuten edelleen naulattuna entisen pihaton seinään... :D

Sitten olen ottanut jokaisesta perheenjäsenestä kuvan muistoksi. Töppänä Tuppi, Uskollinen Rora, Duckface mami ja... isi.

25. helmikuuta pihalla on liljat alkaneet jo nousta ja lumet suli etelän puolelta aika tehokkaasti. 

Maaliskuu

Kun käytiin jäällä ajelemassa isolla autolla

Sekä pikkuautolla

Tässäpä pesty ja kaavittu supikoiran raato

Ja tässä se on naulattu seinään. Näkee että on reunoista lähtenyt paloja ja jalkojen avausviillot ei ole ihan ollut kohdallaan enkä jaksanut venyttää tätä siististi, venytin vaan niin että siitä saa suurimman pinta-alan koska turkkihan tstä käytetään eikä koristeeksi oteta. 

Sulaa... 16. Maaliskuuta...kait.

Koska nämä on myöhemmin otettu mutta kamera väittää että nämäkin on otettu 16. Maaliskuuta... Tässä vaiheessa pihassa ei ollut enää lunta lainkaan ja routa alkoi jo sulaa jopa meidän täysin tiiviistä savimaasta. 

Possukin nauttii auringosta.

Näin isoja silmuja oli jo puissa.

Ja grillikausi tietysti piti aloittaa suurilla herkuilla.

 Hyvät tuoksut ja minulle anneta mitään! Tuppi was not amused.

Okay, he was.

"Metän" harvennus alotettiin.

Aloitin helmikuun lopulla kuntoutuksen Kotikartanolla. Kun ahdistus kävi liian isoksi lähdin ympäristöön kävelemään ja kuvaamaan. 

Tämä oli myös Tuijan viimeinen kuukausi.

In a year 2000... and 13 part 3

SYYSKUU

ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN DAALIA. I did it! Sain sen kukkimaan ja kasvamaan! Toivottavasti ei ole nyt tuossa rappusissa paleltunut talven aikana. Ihastuin daalioihin yhtä paljon kuin tulppaaneihin. 

Sitten olin häävalokuvaajana. Omapotretti juhlista; 

Ja virallinen hääkuva; Minun mieleinen pariskunta! 

Juhlapaikka oli uskomaton. Metsän keskellä, järven rannalla. Sai vetäytyä aina välissä omiin oloihinsa rauhottumaan ihmisvilinästä. 

LOKAKUU

 Time to hit the pot! Äiti halusi kirkkaankeltaista lankaa, puhdasta, kirkasta keltaista. Sellaista ei tahdo vain löytyä. Joten ostin keltaista väriä ja valkoista lankaa ja ajattelin koittaa tehdä sen itse. Hiukan mokasin kuitenkin; laitoin veden, suolan ja värin kattilaan, sekoittelin, sitten heitin vyyhdin sinne. Sehän peittyi vain puoliksi koska olin unohtanut loput vedet. Mutta kaunis liukuvärjäys tuli kuitenkin. 

Ajattelin sitten testata erilaisia värjäystapoja. Tässä yksi. Mukavan laikukas lanka tuli. 

 Kanttarelleja kävin keräämässä. KYLLÄ se on kanttarelli, senkin pervo!

Sitten tein 50 kuppikakkua koska... synttärit.

Hän on kolmekymppinen. 

Kotona taas pikkutuholainen metsästää edelleen lintuja ikkunasta. Onneksi tällä kertaa vain lyö päätänsä ikkunaan. 

Minä taas neuloin ja neuloin ja neuloin ja maalasin. 

Ja ensilumi tuli pumpuffwhee!

MARRASKUU

Ihana kun lumi tuli, mutta sitten alkaa tulla myös näitä lumen ongelmia; lattiat aina märkinä.

 

Tädin kanssa käytiin Heurekassa kattelemassa hulluusnäyttely. Ei ollut kovin kummonen loppujenlopuksi. Paljon historiaa ja äärettömän varovainen ote. 

Tää oli ihan hauska; sai oman naamansa huutoon. 

Perinteeksi muodostunut perheillallinen pidetään marraskuussa. Enemmän ruokablogissani. 

Sitten olikin minun vuoroni pitää synttärit. Teemana Come as your favourite pony. Minä olin Pinkie Pie (Ylläni replika coronation dress:stä)

Porukka oli pieni, mutta laadukas. 

Kani on alkanut taas kissaa kiusata. Piti jo kanaverkko kanin juoksentelualueen ympäriltä purkaa että kissa pääsee nopeasti karkuun kiipeilemättä. Voitte arvata mitä tapahtui pari sekuntia kuvan oton jälkeen.

JOULUKUU

 Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kukatkin jäätyy muotoonsa. 

Mutta ei voi kyllä maisemista valittaa pihalla. 

Mutta sitten kun tulee JOULU niin nämä kaksi jää kahdestaan kotiin ja minä lähden Tupin kanssa äitin luokse. Perinteet kunniaan!

Ja mistä minun joulu koostuu? 

Tulesta ja jäästä...

Kuusen koristelusta...

 Perheestä, suvusta ja mässäilystä...

Tonttuilusta...

Lahjoista...

ja peleistä.

Serkulle neuloin kissakaverin opiskelijakämppään. (Ohje Dropsilta)

Opetin (pistin) tädin ja serkun tekemään kynsilakkakoruja. Ihana oli taas kattoa miten tulee uusia ideoita kun toiset alkaa taiteilemaan.