Ukolle pipo

Kun ne gay rainbow lapaset jo tein miehelle ja esittelin aiemmissa postauksissa niin nyt kahden illan aikana nakutin miehelle samaan sarjaan pipon. Ja mies tykkää.

Lankana on siis Novitan seitsemän veljestä papukaija (?). Koska olen surkea kokomittauksissa ja yleensä ohjeiden koot on miehelle liian pieniä ten virkkaamalla ketjusilmukkaketjun miehen pään ympäri ja laskin silmukat siitä. Niitä oli 140, Novitan sivujen ohjeessa oli 112, joten otin jotain siitä väliltä, sekosin laskuissa, mutta vähän päälle 120 niitä oli. Sitten kun aloitin kaventelemaan niitä oli 110... Jonnekin matkan varrella onnistuin hävittämään osan. 3n, 3o pintaa ja sitten jokaisella kierroksella 6s pois jotta pysyy päänmyötäsenä ja sitten rajummalla kädellä välillä sovitellen että eihän mene liian tiukaksi ja hyvä tuli. Tupsu vielä päälle ni on SÖPÖ.

KABUM

Pelaan Big Kahuna Reef 3:sta, eli yhdistellään kolme tai useampi samaa kuviota. Ja kun saa enemmän niitä kuvioita saa erilaisia pommeja. Ja sitten tulee hetkiä kun saat parit doomsday devicet ja sitten lopputulos onkin tämä parin kentän räjäyttämisen jälkeen;

Pum.

Piti siivota

Mie inhoan siivoomista. Mutta kyllä mie miun helmilaatikkoa kaivelin ja siivoilin! Löysin sieltä alumiinilankaa ja mietin että viskaisin sen pois mutta kun ei voi hyvää heittää... Joskus ostin että opettelen sormusten yms. taivuttelua. Itse koruksi se on aivan liian pehmeää. Siinä sitten aloin sitä pyöritellä ja siitä sitten alkoi tulla pallo kun sen palloksi halusin. Sitten oli roskarautalankaa ja puhumattomia helmiä... Noh, näyttävät paremmalta kauempaa. Hyvät joulukoristeet sai. :)

Syksy ja talven tulo

Syksyllä kun perennat kuihtuu ja ruskistuu meillä on aika ankeaa koska en hirveästi lyhyen aikaa eläviä kukkia osta. Mutta mies huomasi miten katselin kanervia pitkään huulta pureksien ja se sitten osti meille niitä että saatiin kauniit kukkivat ovenpielukset <3  Ja lyhdyt kuuluvat ehdottomasti syksyyn ja talveen. Tällä hetkellä olen saanut kasattua jo 14 lyhtyä pihaa koristamaan sekä yhden valoportin.

Kun olin Marjovaarassa tässä pari viikkoa sitten kävin kuvailemassa puronvieruksia lenkillä ollessa. Siellä oli jo lumet tullut ja pysynyt, en tiedä onko nyt enää kun ei ennen joulukuuta ainakaan ole kylmää tiedossa. Mutta kaunista oli puroilla kun vesi solisee lumivallien välistä.

Käsityöpäivityksiä

Noh, jos sitä nyt vähän päivittäisi mitä tässä on tullut tehtyä valmiiksi asti.
Ensinnäkin tämä kirotun neulemekko jota olen vuoden väkertänyt, se valmistui viimein. Olo oli kuin lottovoittajalla siinä vaiheessa kun sen sai ensimmäisen kerran päälle. Tosin helmapitsissä loppui usko jo kesken ja niin loppui pitsikin lyhyeen :D

En osaa poseerata tällasii kuviin mut ei nyt vaan voimat riitä raahata nukkea pihalle että saisi paremman kuvan. Vesisateessa... eli ei sais muutenkaan. Tämä on kyllä varsin mukava päällä alusmekon kanssa ja tullut jo paljon pidettyä. Käsin en ala enää ikinä näin idioottimaiseen hommaan. Siksipä ostin itselleni neulekoneen! Kunha saisi työhuoneen uuteen uskoon ja toisen pöydän hiottua ja maalattua niin saisi sen ja ompelukoneen tulille.
Mutta siis mekosta; aloitin tällä ohjeella jota noudatin helmassa n. 10 senttiä ja loput helmasta säveltelin ja tein aikasta lailla enemmän levennyksiä että helma on todella a-linjainen. Myös nauhakujat tein eritavalla ja nostin kaarrokesauman ihan rintojen alapuolelle. Kun tuo helmaosa venähti muutenkin pitkäksi. Nauhakujat tein suoraan helmaan että randomaalisin välein tein silmukankierron ja kaksi yhteen 2 silmukan päässä yläreunasta. Toisen nauhakujan tein kun poimin hiukan vajaata jokaisen silmukan reunasta ja tein muutaman kerroksen sileää ja siihen sitten suunilleen samoihin kohtiin kuin helmaosassakin silmukankierto ja kaksi yhteen. Tosin ihan hyvin pärjää yhdelläkin nauhakujalla, halusin vain kaksi eriväristä nauhaa tuohon...
Kaarrokkeessa otin taas ohjeesta mallia mu7tta etuosaan tein reilusti levennyksiä että tisseilä on tilaa ja selässä kaventein, olisi saanut enemmänkin kavennella koska se vieläkin vähän pussittaa. Tai sitten olisi pitänyt säätää käsiaukot enemmän taaksepäin eikä sivuille. Käsiaukkojen ohje oli minusta epäselvä joten tein ne vain poimimalla käsiaukon alaosasta silmukoita ja sitten loin harmaalla lisää silmukoita ja niillä tein sileää ja ainaoikeaa ja sitten kun jatkoin kaarroketta poimin silmukat siihen mukaan. Kauluksessa on harmaata sileää ja virkattua nyppyneuletta joka on kyllä aika sileänä. Helmaan tein sitten sovellettua pitsiä jonka jätin kesken kun en jaksanut enää tehdä. Huomasin että pingotuksessa höyrypesuri on äärimmäisen kätevä. Saa nopeasti hyvän ja pysyvän pingotustuloksen.


Sitten en ole tainnut tätä laukkua esitellä; Valmistui varmaan keväällä tai kesällä. Novitan kevät 2012 -lehdessä on samantapainen laukku tehty hanko-langasta, ja ystävälläni oli tällainen kassi. Ihastuin siihen ja kuvasin sen kännykkäkamerallani muistiin ja sitten aloin sepittää ohjetta. Lankana käytin Hankoa, mutta mesmeroitu puuvilla sopisi kyllä paremmin koska kassi on nopeasti nukkaantuneen ja nuhjautuneen näköinen.

Koska rakastan palmikoita en halunnut pelkästään nyppyläpintaa kuten Novitan kassissa oli, joten näiden sekoitus it is! Nyppylä- ja palmikkokuvio on oma erillinen palasensa, takana on myös neulottu sileää johon on upotettu säälittävän epäonnistunut palmikkokuvio. Reunat ja pohja on virkattu (ensimmäinen kerta kun olen saanut sileää virkattua!) ja neuleiden yläosaan on poimimalla jatkettu oikein-nurin pintaa. Jätin aukkoja jotta saisin kiristyshihnan tähän mutta ukkojen määrä on väärä ja tuo hihna ei muutenkaan oikein tomimi joten taidan vain ommella ne vielä umpeen. Renkaiksi löysin Motonetistä kiinteitä o-renkaita (2e/kpl auts) ja niihin virkkasin sitten olkaimet. Käsittääkseni Novitan laukku on täysin virkattu, ja muistaakseni kaksinkertaisesta langasta joten se on paljon tukevampi kuin tämä laukku, mutta toisaalta tämä myös antaa periksi enemmän. Tänne on kylpyviitta, alushousut, t-paita, kalsarit ja pesuaineet menneet lompakon, kännykän ja kalenterin seuraksi. Että suhteellisen pienestä koostaan tilava on. Ja kovassa käytössä.


Kun on oma talo niin olen alkanut kiinnostua sisustamisesta ja söpöilystä ja mikä yhdistää molemmat? Kranssi! Pohjana on tiimarin risukranssipohja, punaista organza -nauhaa ja pitsinauhaa. Puusydämet on liimattu kuumaliimalla toisiinsa ja ripustettu rusetin nauhaan kiinni. Yksinkertainen on kaunista sanoi mieskin kun minut näki...

Takaa näkee kuinka kovaluminen talvi täällä jo on...

Panoraama-avustajan testaus

Ostin tässä jokin aikaa sitten itselleni uuden pokkarin huimalla alennuksella (maksoi 35 euroa) ja tässä on selainen panoraama-avustaja mode jota sitten piti kokeilla. Ihan... ok. Keksin paljon asioita joita liittäisin siihen mutta ei se ehkä pikku pokkarissa ole tarkoituksenmukaista. Tässäpä testailukuva. Ja kyllä, kuvan reunat huomaa, en jaksanut niin paljon käyttää vaivaa eri kuvien saattamiseksi samaan värimaailmaan.

Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana.

Nostalgy!

Koska ei ole vielä vähään aikaan luvassa uuta niin tungetaan teille tuutin täydeltä VANHAA! Tai no, ei tuutin täydeltä koska suuressa osassa ei ollut c/ merkintöjä ja kaikkia kuvia en halua että joku törppö menee omimaan. Koska näinkin on käynyt. And I fucking kill them.

Aloittakaamme harvinaisella työllä; minä olen PIIRTÄNYT. Ensin paperille, sitten skannannut ja tehnyt päälle tietokoneella. Opettelua enimmäkseen koska ihailen kaikkia jotka osaa tehdä mielettömän kauniita kuvia. Tämä on vuodelta 2008, millainen poni minä olisin (kompastunut). Koska olen tunnetusti ollut älytön My Little Pony fani aina. (Tulip <3)

Sitten siirtykäämme käsitöiden ja ompeleiden pariin. Löysin hienon historiallisen mekon kaavan netistä, en tosin kuollaksenikaan muista mistä. Samalla opettelin juuttinarulla vahvistetun korsetin tekoa. Se on uskomattoman mukava ja loistava tapa saada tiukka, liikkuva, mukava ja aluksi haiseva korsetti. Sen teko sensijaan on TÄYTTÄ TUSKAA. Joten on ollut ensimmäinen ja viimeinen korsetti ja hieman epäonnistunutkin vielä. Mutta ehkä vielä joskus. Asuun kuuluu siis korsettivahvisteinen päällismekko sekä suuri aluspaita. Boobielisicious.

Sitten siirrytäänkin ammatin puolelle eli valokuvaukseen. Aloitetaan vanhimmasta. Olin Saksassa kolme kuukautta koulun kautta kuvaamassa ja taittotöitä tekemässä toisen opiskelijan kanssa. Päivät olivat pitkiä ja jäätelöntäytteisiä. Kuljimme paljon ympäri Berliiniä kuvaamassa ja siellä on joutsenia KAIKKIALLA. Ja ne on kesyjä. ja äksyjä. Oli säälittävää vaappuvaa joutsenta jolla oli tarttunut vessapaperia (!?) jalkapohjaan kiinni kun se vaappui pitkin kanavan rantaa, oli lasten kädestä syöviä joutsenia ja oli hulluja joutsenia jotka hyökkäsi kimppuun. Minulla on joutsenen kitarisoista kuva koska puolustauduin kameralla. Elekkee kertoko koululle. ;)  Ja sitten siellä oli ällösöpöjä herttasia rakkauden joutsenia. Joita piti hieman photoshopissa muokata että saisi romanttisen kuvan aikaiseksi.

Sitten kilpailutyö eräälle fantasiasivustolle. Jatkamme tällä romanttisella linjalla. Ei mitään muistikuvaa mistä oli kyse mutta aika ällösöpö kuva silti. Jännä miten paljon saa aikaan yöpöydällä, työmaavalaisimella, tekstuuritapetilla ja piirrosnukeilla.

And last but not least yksi suosikkikuvistani. Ei nyt mikään WAAAAAU kuva, mutta se että sain tuon otoksen siinä tilanteessa ja siitä taivaasta ja että siitä tuli tuollainen... Se on wau. Olimme tuutorikoulujtuksessa Vaiviossa ja kun oli aika iltajuhlien katsoin että minun on aia häipyä. En paljon piitta juomisesta ja juhlimisesta kun oli upea, syksyinen, kovatuulinen yö ja uusi mielenkiintoinen paikka. Löysin sitten laiturin joka huojui ja heilui, mutta taivaalle tuli mielenkiintoinen kuvio kuoopiontien heijastuvista valoista. ja yritin kuvata sitä. Pitkä valotusaika käsille ja sitten yritetään löytää paikka käsivaralla jossa kamera voisi olla tärähtämättä puoli minuuttia. Jalusta? Kellä sellanen muka on?! Ekan kuvan jälkeen tajusin että tuon taivaan saa räjähtämään väreihin ja liekkeihin ja sitähän oli pakko yrittää. Meni varmaan n. puoli tuntia että onnistuin saamaan suht tärähtämättömän kuvan. Nojasin kameraa sen huojuvan ja heiluvan laiturin kaiteeseen. Lampikin näyttää niin ihanan usvaiselta ja tyyneltä vaikka se aallokko oli aika komea. Joten kyllä, olen pirun iloinen tästä kuvasta!

Että siinä odotusajaksi.
Jos haluat nähdä vielä lisää niin selaile deviantart -tiliäni. Siellä on kuvia pitkältä aikaa. Jaksan vain harvakseltaan sitä päivittää koska ei oikein riitä paukuja monen paikan ylläpitämiseen aj yritän enemmän keskittyä nyt tähän blogiin. Mutta minut siis löytää deviantartista;
http://misluck.deviantart.com/

Onko asiaa..

No ei. Tai on.
Mut päivityksiä en jassa tehä kun en oo jaksana kotona ollessa purkaa kuvia ja sitten alkaa päivittää niitä. Ja kukaan kuitenkaan lue jos ei ole kuvia.
Mutta vielä ainakin viikko hiljaisuutta ellen osaa paintilla tehä haluamani kuvakokomuutoksia ja leveleitä kuviin. Olen nyt tässä ajellut Ilomantsin ja kodin väliä kun lupasin hoidella porukoiden kissat. Tuolla ne hännistään roikkuu pihakuusessa mwahaahahahha... eikun siis kehräävät kauniisti sohvalla massut täynnä pahanhajuista kissanruokaa. Stresaavaa ollut tämä edestakas ajelu kun tuntuu ettei ehdi täällä tehdä mitään (neulomista ja ompelu- ja kotihommia riittää) eikä kerkeä kotonakaan kun pakolliset piha-, puu- ja kodinhoitohommat. Ja siinäkin vaan rikon asioita ja mokailen aj saan enemmän haittaa kuin hyötyä aikaan. Täällä itäidäsä on jo tosi kivasti lunta. Niin kivasti että aloin kolaamaan pihaa. Ennen kolasin koko pihan ja ajoväylät kerralla tauotta, siihen meni pari tuntia tai enemmän. Nyt sain takapihan kolattua ja henki vinkui kuin oisi hiiren niellyt ja läähätin pää liiteriä vasten kun ihanainen traktori asapui ja veti perälaudalla ajoväylät selviksi. Jesh! Helpotti hommaa niin reilusti. Nyt pitäisi jaksaa kokata ruokaa mutta tuntuu hirveeltä vaivalta vain että asisi syödä. Mokoma läski. Liiku eläkä syö.