Simons cat finger

Poltin tosiaan vähän sormeani siinä risujenpoltossa ja nyt vesirakkulan rakkula irtosi jättäen ihan suun muotoisen arven sormeen. Sitä aikani mutruiltuani huomasin että suu on tutun muotoinen ja surkeilla piirustustaidoillani yritin tehdä siihen...;

Hymähtäkää nyt edes säälistä.MJAU!

Samalla kun yritin tuota ahnetta kissaa saada selvemmäksi niin tein huomion miltä kädet oikeastaan näyttävätkään... Hui. Pitäisiköhän näitä joskus hoitaakin?

Niin kamala ikuva

On alkanut pikkuhiljaa saada asioita viime kuulta järjestykseen ja alkaa ymmärtää tapahtumia. Ja sitten iskee se kamala ikävä. Ja jossittelu. Ja kahta kauhiampi ikuva. 

Tämmöinen pikku rimpula oli meillä kesän. Enpä tiennyt että oisin allerginen hevosille, koskaan ole oireita niistä tullut. Ja oisihan sitä kestänyt kovemmalla lääkityksellä ja rasvannut vaan itteesä enemmän tervarasvalla.  Mutta ei kai sitä pidä omaa terveyttään riskeerata.

Rose oli kyllä harvinaisen hieno heppa. En ole koskaan hirveämmin lämppäreistä pitänyt, ovat niin sekaisin päästään aina ja tiukkapiposia. Rose oli kyllä eri maata. Olihan hällähin omat oikkunsa ja kun oli ensin saanut yksinäisemmästä elosta nauttia alkoi selvästi kaivata takaisin lauman pariin ja osasi olla välillä hyvinhin läheisyysriippuvainen. Onneksi oli aikaa että istuksin ja neuloin/luin/lauleskelin tarhassa tai sen vierellä niin pysyi mamma tyytyväisenä. Olen tavannut kilttejä hevosia, mutta ne ovat aina olleet myös laiskoja. Rose oli kiltti mutta menohaluinen. Ratsastaessa ei tarvinnut paljoa kannustaa kun jo ravattiin iloisesti. Ja lenkille oli mamma aina valmis lähtemään. Vapaanakin sai kuleksia mukana karkaamatta, ne karkureissut tuli aina joko tarhasta karkaamalla tai säikähtämällä. Ehkäpä senkin takia että ensimmäisellä reissullamme suuntaan jossa Rose sai vapaana kuleksia miulta petti lonkka alta ja käytin Rosea kainalosauvana että pääsin kotiin. (Ei, en pääse noin korkean hevosen selkään ilman jalustaa tai apuja.) Seuraavat kerrat Rose palasi aina viereen kävelemään niillä kohdin ja kun en kainalosauvaa tarvinnut alkoi oppia että sai pyrähdellä eteenkinpäin vapaasti. Ja sitten pysähdyttiin ja odotettiin kiltisti että mami pääsee luokse. Oli se mukavaa että oli lenkkikaveri joka halusi pitää huolta ja varmistaa että pääsen myös metsästä kotiin. Toisin kuin eräät pienikokoiset karvaturrit jotka yrittää kampittaa joka kivikossa... ;)

Ylempi ja alempi ovat viimeiset yhteiset kuvat. Rose taisi aavistaa että ero tulee vaikka yritin pysyä pirteänä ja normaalina ettei toiselle tulisi turhaa stressiä. Rose ei hirveästi halailusta pitänyt mutta nyt toinen tuli halaamaan miut. Ihan kuin sanoakseen "Kiitos ja hei hei". Kuten sanoin, se oli hieno ja fiksu heppa. <3 Yritän siedättää itseni että voin palata hevosten pariin ja ehkä joskus ottaa uuden. Loistava oli elämä Rosen kanssa. Rankkaa työtähän se oli ja välillä puudutti eikä missään päässyt käymään mutta hitot siitä, meillä oli hauskaa. 

Do not remember the end, remember the journey. 

one two three FIRE!!! tididididiidiitidididiidii dii dii dii dii dii dii...

(Viittaus Scootterin Fire kappaleeseen jos ette ymmärtäneet...)

Eli tänään risusavotan tulos tuikattiin tuleen ja raahattiin ruohikosta lisää puuta kasaan. Kiitos sytytysruusujen, sytytysnesteen ja sytytyspalojen, saimme pienen nuotion joka uhkasi sammua heti. Sitten raahasin navetasta veljen ylijäämälautoja ja mies puhdisti rasvakeittimen. Rasvapalo ei todellakaan ole leikin asia, mutta sillä kyllä litimärät puut lähti palamaan ja iloisesti.

Nyt 6 tuntia myöhemmin voin istahtaa koneelle ja kuukahtaa. Mutta onpahan lahot puut kaadettu myös, ojat siistitty, risukasat poistettu ja osa leikkimökkiäkin poltettu. Samoin kuin kaksi länttiä ihossa, silmäkulma ja kasa hiuksia, mutta ei se ole niin justiinsa.
Tältä se kuitenkin tuntuu, saada palanen palavaa materiaalia niskaansa kun yrität nappasta kuvan.

Silencio!

Jos se loppuisi nyh?
On tässä ollut hulinaa ja peiton alla körisemistä. Nokka vuotaa edelleen siihen tahtiin että saisi pienen voimalaitoksen pyöritettyä tällä tippumisvoimalla. Oh well.
Toissapäivänä olin kummityttöä ja tämän siskoa vahtimassa, meillä oli kivaa. Vaikka veli muuttikin lähemmäks niin tulee vähän turhan vähän tyttöjä nähtyä. Mutta nytpä saatiin viettää ihan kunnolla aikaa yhdessä. Risuja on pitänyt polttaa mutta risunpolttoiltama päätyi siihen että ostin kaksi humalaa ja kitkin ja laitoin paikan jo toiselle ja samalla kitkin kumpua paljaaksi. Jos sitä saisi tänään kasan palamaan ja samalla sitten kitkisi tuon toisen puolen ja siirtelisi hieman kukkia toisaalle että saisi tuon toisenkin humalan istutettua. Ne saa nyt tehdä koivuihin ja tukiin verkostonsa ja taidan laittaa ulkovuorirempan jälkeen eteläseinälle rypäleitä ja villiviiniä.

Mutta niin, hengissä ollaan vaikka hiljasena olenkin ollut. Kyllä tässä vielä joku päivä ehtii ihan oikeasti jotain muutakin, tuntuu vain että on nyt ihan liian paljon töitä ja ihan liian vähän voimia tehdä kaikki. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Niin, tämmösiä istutin ensi kevättä varten myös sekaisin ja pinoon;

Nuo mustat tulppaanit (Ikeasta!) on erityisen ihania, toivottavasti nousevat... Varmasti ihanan näkösiä vaaleanpunaisten tulppaanien keskellä.

Oho hups.

Kävin sitten Modassa muotinäytösiltamassa. Ei olisi ollut varaa oikeestaan mut ostin sitten ihanan shaalihuivin. Jos kerran mies ostelee satoja euroja maksavia autoja infoomatta minnuu mie ostan sit kolmenkympin shaalin infoomatta sitä. Että there, hah!

Tää on lämmin <3

Pyhät on marjat pihlajan...

...sanoi emäntä kun oksasaksien kanssa riehui puun kimpussa. Eli kranssia opetellaan taas. Olisi kiva jos olisi joka vuodenaika kranssi tuossa koivujen ovessa, mutta en ole tässä kranssin teossa oikeen petraantunut enkä paavoontunut.

Pohjalle kiedoin pajua ja pihlajaa rautalangalla suunilleen ympyää muistuttavaksi muodoksi, päälle sammalta ja puolukanvarpuja ja alas pihlajanmarjoja ja lehtiä. Olisi ehkä ollut parempi jos olisi laittanut vain marjat... Ja enemmän varpuja. Mutten nyt hirvittävästi viittinyt niitä verottaa kun ei niitä liioiksi tontilla ole.

Miusta on kiva kun keijunmekko edelleen kasvaa ja jos se sitten kasvaisi tuohon kranssiin kesäiseksi lisäykseksi. <3

Toisen keijunmekon laitoin kiipeilemään ovea ja tikkaita pitkin ja toisen rautalangoilla ohjastin kohti koivunoksia että olisi kukkaseinämän tehnyt. No eihän se ihan niin mennyt mutta nätti silti.

Vanhoja näperryksiä

Löytyi noita edellisessä blogissa olleita vanhojen käsitöiden kuvia joten laitetaanpa ne tänne tilaa viemään. Pahoittelen jos on paljon kirjoitusvirheitä, nyt on pää pehmeenä ja kynnet pitkinä ja en osaa elää oikein pitkien kynsien kanssa. Eikä osaa näppäimistökään.

Ensimmäiseksi vanhoja joululahjoja; Tädeilleni neuloin pitsihuivit. Sininen on ullaneuleen Fifi -ohje ja punainen on samasta paikasta Henkäys. Sininen oli Tico Ticoa, punaisesta ei mitään mielikuvaa. Alustana on vierassänky jonka päällä on suosikkipäiväpeitteeni; lehmäpeitto! <3 Äiti oli joskus löytänyt tuota kangaskaupasta ja osti peittoa varten palan, olen jatkanut sitä mustalla kaitaleella ja toisella pienellä palalla. Aivan ihana ihana lehmäkangas! <3

Seuraavana esittelyssä virkattu lätsä jonka ystäväni pyysi minua tekemään. Ensimmäisiä virkkaustöitäni ja sen oli näkönenkin. Kelpasihan tuo kuitenkin. Ohje oli englanninkielinen josta en paljoa tajunnut joten tein tekemällä ja purkamalla ja kuvaa tuijottamalla hatun.

Tällaisia ruusuja olen virkkaillut myös Simssiä pelatessani. Eri lankalaaduista saa todella ihania ja romanttisiakin. Ohje oli entisellä koneella tallessa, eräästä blogista bongattua. Pitää yrittää löytää blogi jakoon.

Tällaisen huivin tein -Henkäyksen ohjeella jälleen, paitsi reunapitsit olen löytänyt jostain. Lankana Rowanin fine lace. Mukana myös yksi samasta langasta tehty ruusu. Hieman epämuodostuneesti lätkitty oveen. :D

Yrityksiä opetella virkkaamaan jälleen, jättimäinen kukkahuivi neliönmuotoisista ja kolmionmallisista paloista, joku suuren käsityön ohje oli tässä takana muuteltuna sellaiseksi että ymmärsin ja osasin tehdä.

Anopille pinkki pörröpipo leteillä, tilaustyö. Miehellä on samanlainen mutta ilman lettejä ja pienemmillä ommelluilla korvilla.

Suuren käsityön ohje jälleen, vasemmalla millainen pitäisi olla, oikealla ennen napitusta. Hieman epämuodostunuthan tuosta tuli ja kaipaa vyötä, muuten tykkään kyllä ja pidossa ollut.

Kommentoinnista

Miulle on sanottu ettei pysty kommentoimaan tätä blogia... Ja tässä yritin katsella että onko asetuksissa vikkoo mut kyllä sieltä näyttää että kaikki voisi kommentoida. :S
Että jos joku viisaampi voisi kommentoida (har har) tai pistää sähköpostia että miten saa mahdolliseksi kaikille kommentoinnin?

Tässä nyt yritän vielä havannoida että jos ei ole google tiliä tai muuta vastaavaa niin pitäisi voida kommentoida nimettömänä valitsemalla tuolta valikosta Nimetön kuten kuvassa.
Jos sinulla on jossain blogi niin ole ihana ja valitse Nimi/URL-osoite johon laitat nimesi ja blogisi tai sivustosi osoitteen etä voin tulla tutkimaan millainen ihminen sieltä huutelee.

Oletteko muuten huomanneet että kyttääminen on nykyään helppoa kun vain seuraa blogeja. ;)

ELUKOITA!

Joensuun markkinoilla

Aina välistä tulee vastaan mielenkiintoisia asioita. Kuten perjantaina kun Joensuussa oli markkinat.

Hyi hyi, te lainsuojattomat!