Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Rooma, päivät 1 ja 2/aamu

Äiti tässä yli puoli vuotta sitten kysyi että lähtisinkö hänen kanssaan jonnekin. Joku paikka jonne löytyy halvat lennot ja joka on etelässä. Rantamatkat ei minua kiinnosta joten aloin heti käydä läpi paikkoja joista löytyisi historiaa, kulttuuria, taidetta ja mieluiten vielä kiviä. Rooma it is! Ja bonuksena on tietenkin kaikki siellä kuvatut elokuvat kuten Audrey Hepburnin "Loma Roomassa". Ei sitä että olisin googlettanut kuvauspaikat...

Mutta noh, ajaksi valikoitui maaliskuun alku että pystyin jättämään miehen hyvillä mielin räntäsateeseen. (Oli kuulema ollut kuitenkin suht aurinkoinen viikko.) Siitä sitten alkoi pitkä päivä kohti Roomaa. Koska lennoilla ruoka on maksullista ja lentokenttähinnat on naurettavat, olin tyytyväinen että löysin kupposen nuudeleita joihin sai veden kaupan päälle! (What-a-deal!)
Tietysti matkan ajan pidin taas päiväkirjaa joka on lentopäivän ajan hyvin graafinen ja sen jälkeen vaan vähentyvissä määrin olevaa tekstiä kun aika ja voimat hupenee.

Kamerana minulla oli mukana ärsyttävä Nikon mikälie jolla sai ihan hyvää kuvaa silloin tällöin mutta kuvausvalikkoa oisi saanut olla koko ajan rämpläämässä jos olisi halunnut hyviä kuvia ja luovutin aika nopeaa.


Olemme siis vielä Helsingissä. Olikohan meillä 3 tuntia tjsp aikaa odotella lentoa. Minä editoin fanfictiota ja kuuntelin musiikkia samalla kun latasin vanhaa puhelintani että voisin kuunnella musiikkia lentomatkan. Äiti kävi vähän väliä katsomassa miten suomalaiset pärjäsivät urheilussa. Nuo puupölkyt ja pallot oli pultattu lattiaan. Sinänsä ymmärrettävää mutta väli oli sen verran pitkä ettei niitä voinut fiksusti tai ergonomisesti käyttää pöytänä ja tuolina.

Lentokoneeseen menoa vahti 5 poliisia jotka katto hieman perään kun siinä oli iso, punainen nappula joka oikein huusi "PAINA MINUA!" ja mie miltei kuola valuen kävelen äitin työntämänä ohi.

Äitillä oli hyvin vähän uskoa minuun kun aloitin tehdä villasukkia varpaasta ylöspäin. Vain koska en ole lukenut miten se tehdään ja en ole koskaan tehnyt niin ei tarkoita ettenkö voisi onnistua siinä. Tässä kirjoitan ylös ohjetta ja sumplin aloitusta. Ja kyllä, istuin koko lentomatkan Roomaan samassa rivissä vauvan kanssa.
Koin myös elämäni ensimmäisen kunnon lentokuopan joten pääsin huutamaan "Whee! Kädet ilmaan Yzma!". (Oikeasti.)

Roomassa! Löydetty tiemme lentokentältä junaan joka vei meidät keskustaan. Äiti ei osannut leimata korttiaan oikein ja oli varma että joutuu vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Kukaan ei katsonut lippuja. Tässä olemme "Termini"ssä, eli keskusrautatieasemalla josta myös bussit lähtee ja kaiken alapuolella on metro. Ja myöhemmin opimme että myös ostoskeskus.
Äiti oli katsonut että meidän tarvitsee  vain lähteä suoraan Terminin päästä tangentin suuntaan ja löydetään hotellille helposti. Ensin kävelimme väärään suuntaan (my bad), sitten ei tiedetty missä mikäkin suunta on ja koska ei ollut edes karttaa äiti otti navigaattorin esiin.
Naiset matkalla osa 1...
Portieeri oli hyvin puhelias ja puhui sujuvaa englantia joten pärjäsimme hyvin sisäänpääsyssä. Huoneemme on viidennessä kerroksessa eli rappusia oli kivuttavana enemmän kuin tarpeeksi. Päädyimme jättämään matkalaukut alas ja kysymään ruokapaikkaa että saisimme ruokaa, suihkun ja sitten unta.
Huone oli aluksi hieman shokki koska siellä oli sähköjohdot seinän sisässä paljaana, lampuissa ei ollut lamppuja ja ei ollut lainkaan kuumaa vettä.


Mutta nämä yllätykset opimme vasta ruokailun jälkeen. Paikka oli mukava mutta sain tarjoilijasta ja omistajasta sellaisen olon että en ollut kovin tervetullut sinne...
Kuitenkin tämä pasta jollain ihmejuustolla ja mustapippurilla oli parasta pastaa mitä söin koko matkan aikana. Se juusto.... Oh man, drool!
Hieman matkaväsymystä ehkä oli kyllä molemmissa havaittavissa. Onneksi löysimme vielä auki olevan kioskin, saimme vettä, energiajuoman aamulle ja painuttiin sänkyyn joka oli erittäin mukava. Oli vain vähän vaikea nukkua kaiken sen metelin keskellä kun on tottunut korkeintaan Tupin haukuntaan.

Edessä oli kaunis, aurinkoinen päivä. Koska olimme niin korkealla näimme nätisti kattojen yli ja yöllä tähdetkin näkyi kun suurin osa valosaasteesta oli toisella puolen tai alapuolella. Tässä olemme ikkunassa ja avanneet ikkunaluukut (hieman näkyy vasemmalla luukkua) ja katsomme vasemmalle.
Kun ei ole tottunut matkailuun ja näin lähekkäin elämiseen nuo ikkunat tuossa vastapäätä ja parveke alapuolella olisi voinut olla varsin mielenkiintoinen sarjakuvien kohde...




Sitten käännetään päätä oikealle ja nähdäänkin vaan vastakkaisia taloja oikeastaan. Ja paljon pyykkiä. Molemmat parvekkeet oli aina täynnä paljon pyykkiä. Paitsi silloin kun satoi.
Ei, edelleenkään ei ollut kuumaa vettä. Siellä oli putkirikko jota ne korjasi. Varmaan johtui yläkerrassa olevasta remontista tai jostain koska ne hakkas, moukaroi ja piikkas sieltä kiveä irti koko viikon. Sitten ne kantoi niitä kiviä pienissä pusseissa sieltä katonrajasta alas. Honestly!
Enkä edes yhtä kertaa nähnyt komeaa, lihaksikasta työmiestä. Itseasiassa en tainnut edes nähdä yhtään työmiestä siellä kertaakaan...
Ellei ne ollut valepuvuissa.

Aamiainen oli hyvin perusaamiainen. Leipää, makeaa, muroja, jugurttia, juustoa, marmeladia, kahvia tai teetä.
Mie en ole herännyt ja mie en todellakaan tiedä mitä äitin päässä liikkuu.
Onneksi sillä on vain leipä ja juusto kädessä.

Matkalla viidenteen kerrokseen kerkeät näkemään kaikenlaista! Hotelli on muistaakseni 1600 -luvulla rakennetussa talossa jota sitten on restauroitu mutta aika vähän asioita oli tuotu 2000-luvulle. Tässä on mm. invalideille tarkoitettu istuin että he pääsevät neljänteen kerrokseen asti. En kertaakaan nähnyt että se olisi liikahtanutkaan enkä tiedä onko se edes toiminnassa mutta nuo raa'at hampaat ketjustossa ja hankausjäljet putkissa tuo enemmän mieleen vanhoja mielisairaaloita ja niiden kidutuskeinoja kuin lempeän tavan tuoda ihmisiä ylös...
Mie haluun tällaisen kotiin.


Lisää hassuja juttuja joita voit oppia. Kuten kuinka monta avainta voit tarvita että pääset omaan huoneeseesi kun ulko-ovi on aina auki? No, vastaus on neljä!
Täysin loogista! Yksi huoneen oveen ja yksi siihen oveen ja yksi siihen joka pitää olla aina lukossa tai hälytys soi ja yksi sitten siihen turvaoveen jota äiti ei oppinut avamaan. Mutta jonka sai toiselta puolen kyllä auki koska se on turvallista?


Meidän hotelli oli ihan St. Marian kirkon vieressä joten luonnollisesti se oli ensimmäinen kohde jossa käydä. Kirkon edessä oli suuri aukio jonne ihmiset kookontui viettämään aikaa. Siinä oli myös suuri pötikkä (korkea tolppa jonka päässä on patsas. Kutsuin niitä pötiköiksi.) jossa oli suihkulähde samassa korokkeessa. Äiti kuvaa pötikkää. Mikä yllätti oli se että armeija oli oikeasti ihan kaikkialla. Poliiseja ja sotilaita oli joka pötikän ja kirkon ja kulman kohassa.

Tietenkin miun piti saada kuva kirkosta mutta mikään kuvakulma ei miellyttänyt joten kiipesin sitten siihen suihkulähteen reunalle ja perse pitkällä keskiosaan nojaten otin sitten minua miellyttävän kuvan. Sotilaat katteli vaan toisia et pitääkö meidän nyt mennä tuohon väliin vai antaako hullun vaan heilua?
Koska en tehnyt muuta kuin otin pari kuvaa ja hyppäsin alas ne antoi miun olla. Mutta tässä on siis vain keskiosa kirkosta, se oli todella massiivinen laitos. Olisi pitänyt mennä varmaan koko sen aukion toiselle puolen ja kiivetä jonkun auton katolle että oisi saanut koko kirkosta kuvan. Oon aika varma et siihen ne ois puuttunut...

Tämä oli siis haarojen välissä ja tuohon takana olevaan nojailin. Mutta tästäkin piti ottaa kuva koska lohikäärme! Ja nämä suihkulähteet ja pienet veden lorina altaat oli todella kauniita kaikkialla. Ja hyvin yleisiä että ihmiset sai juoda ohimennessään tai täyttää vesipullonsa.

Kirkkoon oli turvatarkastus kuin lentokentillä joka oli aika yllätys mutta sisäänmeno oli ilmaista kyllä. Tässä ollaan päästy sisään, ha! Kyllä ne on ennen jaksanut ja osannut tehdä massiivisia ja näyttäviä tolppia ja veistoksia. Ei tällaista sisäänmenoa enä nykyään mihinkään tehdä. :/

Pääkäytävä. Jotenkin tuntui hieman kornilta astua sisään kaiken sen lehtikullan, paitsaiden ja pylväiden luokse kun edessä on riveittäin halpoja, punaisia muovituoleja. Katto on uskomaton taidonnäytös kuten näkyy, ja takana oli muistaakseni jonkun paavin tai Paavalin hauta. Tuo korkea pytinki tuolla takana. Molemmilla puolilla oli käytävät täynnä maalauksia, pieniä alttareita ja rukoushuoneita. Lattia oli muistaakseni pienistä marmoriklikeistä tehty. Että kun puhuttiin siitä viitsimisestä...

Tämä oli jommankumman käytävän päässä. Tai sitten jokin pieni huone reunustalla, en muista. Mutta jokainen huone oli suunnilleen tällainen. Koristeellinen, kaunis, jokin suuri yksityiskohta ja nuo kattokupolit maalauksineen... wow.
Täytyy vain ihmetellä että oliko silloin oikeasti kaikki niin paljon rikkaampia, arkkitehdit kunnianhimosempia vai onko nykyajassa jotain joka saa meidät haluamaan vain Glorian kodin valkoista minimalistisuutta.
Minä en ole uskonnollinen ihminen mutta kauneutta, taidetta ja hyvää arkkitehtuuria arvostan korkealle. Ja uskoisin että perususkovaiset jotka ovat vain koska ovat olisivat huomattavasti nöyrempiä jos kirkot olisivat tällaisia nykyäänkin. Ei tällaisen suureellisuuden edessä voi kuin tuumata että köyhä maan matonen sitä ollaan.
Katto sivukäytävällä. Rakastan kupolikattoja. Ja vaikka tämä on periaatteessa hyvin yksinkertainen koristelu tällainen käytävä on kyllä hyvin näyttävä.
Eri kivilajien käyttö seinissä ja patsaisissa oli uskomatonta. Kuinka on valittu kohta jolla saadaan elävä pinta tai värillinen kaapu patsaalle. Ja näitä kivilajeja on kerätty ympäri Eurooppaa että saadaan yksi yksityiskohta seinään.




Tämä oli joku paavi tai pyhimys taas jonka patsas oli keskuskäytävän päässä alemmalla tasolla. Vaikka käytiin jättimäinen määrä kirkkoja ja patsaita läpi en kyllä kertaakaan lopettanut ihmettelemistä sitä yksityiskohtien ja realistisuuden määrää mikä näissä patsaissa on.
Tässä koko alempi taso on tehty eri kivilajeja yhdistämällä koristeellisiksi laatoiksi. Vaikka niitä pyrittiin tietysti tekemään samannäköisiksi jokainen laatta on uniikki taideteos jo sinänsä. Ja ajatella kuinka kauan kaikki tuo on kestänyt miljoonia askelia. Miljardeja. Siinä on jo ajateltu myös mitä mitäkin kivi kestää.

Yksi sivuhuoneista ja sen alttareista. Tuo lasi-ikkuna kiinnitti vain huomioni. Illuminati on toiminut jo tuolta asti? Well done! ;)
Kaikissa huoneissa ei ollut korkeaa kupolikattoa mutta koristeellisuudessa ne ei silti hävinnyt.

Löytyi toinen pääkallo joka ei ollut minun paidassa. <3 Vaikka nämä oli kyllä vain veistettyjä versioita. Mutta saa sitä silti innostua.
Kyltit jotka kertoivat haudoista tai pyhimyksistä seinissä olivat myös hienommin tehtyjä kuin vain pultattu laatta seinään. Kun jotain on hakattu kiveen yritäpä siinä alkaa kiskomaan muovitarraa irti tehdäksesi hauskoja sanoja kylttiin.
Alla lisää yksityiskohtia kirkosta, klikkaa se täysikokoiseksi. Tekstuurien käyttö vaatteisiin patsaissa oli uskomatonta, ovet olivat koristeltuja, tuo käsityön tarkkuus... I'm ranting.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Tänään oli hyvä päivä

Vaikka normaalisti avaamme grillikauden kun v8 on noussut lumen alta niin helmikuu tuntui hiukan liian aikaiselta... Sekä tämän kuun alku. Ja muutenkin. Mutta nyt kun oli aurinkoista ja 7 astetta lämmintä (ja kylmä tuuli) ajateltiin et nyt avataan grillikausi!

Shangai kanaa, halloumia, pätkä broilerilenkkiä ja grillimakkaraa käärittynä pekoniin. Ja alkupalaksi tein meille salaatit ja juha teki kermaviilikastikkeen. Hyvä ruoka, loistava mieli.

Sitten oli hyvä makoilla hetki riippukeinussa. Tai juha lekotteli pitkään, mie kun kävin makaamaan Juha usutti corgit kimppuun. Onneksi ruuan tuoksu sekoittaa pienten päät ettei voinut kun pikasesti käydä naamaa nuolasemassa ja mennä nuuskimaan grillin ja pöydän ympäristöä uusiksi. Ja tietysti leikkiä ympäriinsä.

Tämä on uusin suosikkikuvani Rorasta. 

Käytiin myös hiukan kävelemässä pellolla ja suunniteltiin mitä puita kaadetaan ojasta ja koivikon harvennusta.

Illalla Juhan teki mieli ja mie en jaksanut tatuoida niin sovittiin että Juha sitten tekee miulle viimein miun Hell on heels -tatuoinnin. Oon suunnitellut sitä jotain vuoden mutten ole saanut aikaiseksi piirtää sitä. Korkokengän kuva oli löytynyt jo aikaa sitten mutta fontti ja tekstin sijoitus oli hakusessa. Onneksi tatuointilehdestä löytyi suht miellyttävä fontti jota muuttamalla sain mieleisen kokonaisuuden aikaiseksi. 

Pohkeeseen ei pitäisi sattua. Toki siitä menee suuria hermoratoja että jalka nykii mutta hyvänen aika kun se oli KIPEÄ! Värittäessä huusin jo suoraa huutoa eikä ihan valmiiksi asti voitu tehdä koska mie en yksinkertaisesti enää kestänyt. Mutta hieno siitä tulee. Parasta jälkeä mitä Juha on koskaan tehnyt <3



sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Muutoksia

Ajattelin että hiukan kavennan tämän blogin sisältöä ja ruoka- ja leivontajutut siirtäisin uuteen blogiin. Tähän blogiin jäisi silloin elukat, käsityöt, tatuoinnit, valokuvaukset ja puutarha.

Mitä mieltä olette?
Miinuksena on etten tässä ole maailman aktiivisin bloggaaja ja ruoka/leivontapuolella menee enemmän kausittain sitten postaukset. Mutta toisaalta voisi olla helpompi lukijoita ajatellen että olisi kapeampi range aiheista, ja kun leivonta on "so hot" voisi se olla omassa blogissaan että siitä kiinnostuneet voisi seurata vain sitä.

Olkaa kilttejä ja kommentoikaa onko hyvä idea. Teen jo testipohjalle uuden blogin, voitte tutustua täältä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hieno päivällinen

Vietimme perheen kanssa viime joulukuussa hienon usean ruokalajin päivällisen. Jokainen teki jotain. Idea oli minusta todella hyvä, siinä sai kokeilla kaikenlaista ja istua perheen kanssa tuntikausia ilman keskeytyksiä. Hieman voi muisti heittää joissain ohjeissa mutta mahdollisimman lähelle yritän ohjeet muistaa ja saada.

ALKUPALAT


Alkupaloina meillä oli vaaleaan sekä täysjyväpaahtoleipään tehtyjä suupaloja. Päälle tehtiin kahdelaista täytettä, molemmat olivat tuorejuustopohjaisia. Toinen tehtiin muistaakseni pippurituorejuustoon (joka oli hiukan liian pippurista, sopii paremmin ruuanlaittoon kuin leivälle) ja toinen yrttituorejuustoon. Toiseen sekoitimme lohta, toiseen muistaakseni sieniä. Päälle silppusimme punaista ja keltaista paprikaa. Sitruunamelissa sopisi tähän myös todella hyvin. Alkumaljoina oli alkoholitonta kuohuviiniä, kuohuviiniä sekä lapsille mehua.

CAPPUCINOKEITTO


jolla ei ole mitään tekemistä kahvin kanssa. Kälyni teki tällaisen herkullisen ja uuden ruoan. Se vaikutti vähintäänkin mielenkiintoiselta mutta oli todella hyvää. Mausteista ja lämmintä, muttei liian tulista eikä tuhtia. Varsin tasapainoista. Nuudelit ja rucola antoivat mukavasti jotain pureksittavaakin.

1 chilipalko
n. 2-3 cm pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
30 g voita

Paista nämä hetki pannulla pyöritellen.
Lisää litra vettä ja 4 rkl kasvisfondueta. Hauduta n. 20 minuuttia.

riisinuudeleita
rucolaa
hieman voita

Keitä nuudelit. Lisää hieman voita liemeen ja sekoita sauvasekoittimella kuohkeaksi. Lisää riisinuudelit. Kaada mukeihin, lisää rucolaa. Tarjoile paahtoleipäsuikaleiden kanssa.

KUHA-LOHIRULLAT KERMAVIILIKASTIKKEELLA JA BATAATTIPERUNAMUUSILLA



Ensimmäinen pääruokamme. Äiti oli tämän takana. Lohifile ja kuhafile laitetaan päällekkäin, maustetaan suolalla, pippurilla ja timjamilla, rullataan ja suljetaan rulla hammastikulla. Paistetaan uunissa hetki kunnes kypsää ja pinta saanut hieman väriä. Tarjoillaan bataattiperunasoseen kanssa, koristellaan rucolalla. Kastikkeeksi erilleen kermaviiliin valmistettu kastike josta en muista yhtään mitä siinä oli. Jos haluaa vahvan ja suolaisen kastikkeen voi silputa kermaviilin sekaan silliä, miedomman voi maustaa vain yrteillä tai notkistetulla tuorejuustolla.


TAPAS


Sitten on hyvä hetki antaa mahan vähän laskeutua ja pullistella rauhassa ja napostella tapaksia. Isäpuoleni laittoi tarjolle loppuja alkupaloja, hunajamelonipaloja sekä ilmakuivattua kinkkua. Juomana oli sangriaa heille jotka sitä joivat. Servettiruusujen ohje löytyy aiemmasta postauksestani. 


PIHVIT RANSKALAISILLA JA PUNAVIINIKASTIKKEELLA


Ranskalaisilla, koska lapset olivat tätä NIIN toivoneet ja puhuivat asiasta koko päivän että hepä saavat ranskalaisia! Veli loihti esiin tämä ruokalajin. 
Liha on jotain hienompaa lihaa, en ymmärrä punaisesta lihasta mitään joten huono kertomaan mutta jokin hienompi liha josta tulee hyvät pihvit ja jossa on valmis pippuripinnoite. Liha ruskistetaan nopeasti kuumalla pannulla ja tämän jälkeen käytetään 7 minuuttia 200 asteisessa uunissa ja annetaan vetäytyä foliossa 10 minuuttia. Punaviinikastike taisi tulla pussista?  Pihvien teko-ohje oli jokin hyvin vanha, jonka viimeinen käsky kuului "nautitaan hywän seuran kanssa". 

PAAHTOVANUKAS


Minä olin vastuussa jälkiruokaosastosta. Tein paahtovanukasta Jaelin ohjeella, ja epäonnistuin sokerikuorrutteessa aivan kuten hänkin. Maku oli kyllä silti kohillaan. Tämä on varsin täyteläinen ja tuhti jälkiruoka, joten tein seuraksi sitruunan ja limen mehusta sekä -kuoriraasteesta (ja liivatteesta) hyydykettä päälle. Koristeeksi puolukka lehtineen. Lapsille oli jäätelöt.



KEVYT KARPALOVAAHTO


Tämä oli sitten ihan viimeinen kahvin kanssa nautittava helpotus. Tarkkaa reseptiä en muista mutta olettaisin että tässä on purkki kevyttä laktoositonta vispikermaa, purkki maustamatonta rasvatonta rahkaa, kevyttuorejuustoa, karpaloita ja liivatetta. Kaikki kaadetaan kelmutettuun kulhoon ja annetaan hyytyä. 

perjantai 19. lokakuuta 2012

8. Kolme viimeisintä ostostani..

Sinänsä vaikea koska kävin Tokmannilla ja Jäätelöautolla ja ostin monta asiaa yhtä aikaa.


Viimeisin käynti oli Jäätelöautolla josta ostin Jäätelöpaketit ja sain kaupanpäällisiksi after eightia.
Tokmannilta taas ostin lyhtykynttilöitä, munia ja nalle-lankaa mekkoa varten. Tylsää.

Jos taas puhutaan joistain kivasta ostoksista.... niin JOULUSUKLAA ON TULLUT KAUPPOIHIN!


 Ja kirppikseltä löysin Terry Pratchettia halvalla alkuperäiskielellä. Tämä oli paras löytö pitkiin aikoihin <3


torstai 11. lokakuuta 2012

Kokeellinen(ko) keittiö -kurpitsapasta

Kaverini jostain lehdestä luin että kesäkurpitsaa oli käytetty pastan sijasta. Säästää kaloreita ja kelpaa karppaajillekin. Tätähän piti kokeilla, tosin aioin laittaa kurkkua kaveriksi ettei olisi niin kuivaa. Noh, kurkku unohtui. Mutta tällainen vegaaneille, karppaajille ja laihduttajille sopiva ruoka syntyi;


Tarvikkeet;
1 kesäkurpitsa
1 paprika
1 purkki ananasviipaleita tai -paloja
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 kourallista punaisia linssejä
hieman kurpitsan siemeniä

Pese kurpitsa ja siivuta se juustohöylällä. Loppupala jota on vaikea siivuta pilko kastikkeeseen. Laita kurpitsoille hieman vettä ja lorauta soijakastiketta sekaan. Kiehuta kunnes Kurpitsasiivut ovat hieman läpinäkyviä. Säästä keitinvesi!

Kastike; (Tämä syntyi sellaisella "Mitä kaapista löytyy" mentaliteetilla)
Laita pilkotut kurpitsanpalat ja silputtu sipuli kuumalle pannulle ja lorauta öljyä sekaan. Itse käytän valkosipulioliiviöljyä. Paistele hetki, ja viskaa pari kourallista linssejä sekaan. Kaada ananaksesta mehu ja juo se, nannaa. Kaada ananakset pannulle. Viskaa perään kurpitsansiemeniä ja pari pilkottua valkosipulin kynttä. Kaada pienissä erissä keitinvettä pannulle ja sekoittele varovasti. Anna keitinveden imeytyä/haihtua ennen kuin lisäät seuraavan erän. Jätä joka kerta enemmän ja enemmän keitinvettä pannulle ennen seuraavaa erää ja viskaa pilkotut paprikat sekaan. Kastikkeen ei tarvitse  olla kovin vetistä kuitenkaan joten paistele kunnes koostumus on mielestäsi sopivaa. Tuhti tujaus mustapippuria, inkivääriä ja paprikaa ja kastike on valmis!

Jos haluat tuhdimman kastikkeen lisää jauhelihaa, kanaa tai liotettua soijaa/soijapaloja tms.

Koska en ole karppaaja enkä vegaani nautin annoksen juustosämpylän kera. Ja vettä kyytipojaksi. Kurpitsa pastan sijaan on... kevyttä. Soijavedessä keitosta huolimatta aika mautonta itsessään mutta kastikkeen kanssa herkullista koska vaimea maku täydentää ihanaa sipulisuutta. Loppujenlopuksi mukavan nopea ja helppo tehdä jopa minunlaisen laiskimuksenkin. Tästä riittää kahdelle isoksi ruuaksi tai neljälle jos on lisuketta. Pähkinät seassa toimisivat myös.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kasvissosekeitto

Kasvissosekeitto kuuluu ehdottomasti syksyyn. Vieläkin perinteisempi on ollut kurpitsakeitto mutta koska en vieläkään pysty itse kasvattamaan ja äiti ei ole ylimääräisiä kurpitsoja tyrkyttänyt minulle on kasvissosekeitto seuraava vaihtoehto. Ihanaa, helppoa ja nopeaa. Ota niitä kasviksia ja juureksia mitä haluat, pilko, viskaa veteen, keitä, mausta, soseuta, valmis! Tarkempaa? Ok.

KASVISSOSEKEITTO - OHJE


VIHREÄ KEITTO:
3 keskikokoista porkkanaa
1 pieni kukkakaali
kourallinen (tai kaksi) pitkiä papuja
puolikas kiinankaali, hyvä heittää kaikki kasvisten jämät mitä kaapista löytyy
1 keskikokoinen kesäkurpitsa

VÄRIKÄS KEITTO:
3 keskikokoista porkkanaa
1 pieni kukkakaali
1 keskikokoinen bataatti
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 punajuuri

kasvisliemikuutio tai suolaa maun mukaan
teelusikallinen jauhettua inkivääriä tai rasteena tuoretta
tujaus currya
tujaus chilijauhetta
pippuria ja paprikajauhetta
2dl kermaa tai puolikas koskenlaskija

Laita n. puoli litraa vettä kiehumaan 3 tai 5 litran kattilaan. Lisää mausteet.
Pilko kasvikset ja laita kiehumaan. Kolmen litran kattilassa itse painelen kauhalla pakettia tiiviimmäksi koska kattila on ihan täynnä.
Keitä kasvikset pehmeäksi ja nosta kattila liedeltä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella varoen roiskeita.
Lisää kerma tai koskenlaskija, sekoittele että kerma/koskenlaskija sekoittuu tasaisesti joukkoon.
Nauti kauraleivän kanssa.