Kokeellinen(ko) keittiö -kurpitsapasta

Kaverini jostain lehdestä luin että kesäkurpitsaa oli käytetty pastan sijasta. Säästää kaloreita ja kelpaa karppaajillekin. Tätähän piti kokeilla, tosin aioin laittaa kurkkua kaveriksi ettei olisi niin kuivaa. Noh, kurkku unohtui. Mutta tällainen vegaaneille, karppaajille ja laihduttajille sopiva ruoka syntyi;

Tarvikkeet;
1 kesäkurpitsa
1 paprika
1 purkki ananasviipaleita tai -paloja
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 kourallista punaisia linssejä
hieman kurpitsan siemeniä

Pese kurpitsa ja siivuta se juustohöylällä. Loppupala jota on vaikea siivuta pilko kastikkeeseen. Laita kurpitsoille hieman vettä ja lorauta soijakastiketta sekaan. Kiehuta kunnes Kurpitsasiivut ovat hieman läpinäkyviä. Säästä keitinvesi!

Kastike; (Tämä syntyi sellaisella "Mitä kaapista löytyy" mentaliteetilla)
Laita pilkotut kurpitsanpalat ja silputtu sipuli kuumalle pannulle ja lorauta öljyä sekaan. Itse käytän valkosipulioliiviöljyä. Paistele hetki, ja viskaa pari kourallista linssejä sekaan. Kaada ananaksesta mehu ja juo se, nannaa. Kaada ananakset pannulle. Viskaa perään kurpitsansiemeniä ja pari pilkottua valkosipulin kynttä. Kaada pienissä erissä keitinvettä pannulle ja sekoittele varovasti. Anna keitinveden imeytyä/haihtua ennen kuin lisäät seuraavan erän. Jätä joka kerta enemmän ja enemmän keitinvettä pannulle ennen seuraavaa erää ja viskaa pilkotut paprikat sekaan. Kastikkeen ei tarvitse  olla kovin vetistä kuitenkaan joten paistele kunnes koostumus on mielestäsi sopivaa. Tuhti tujaus mustapippuria, inkivääriä ja paprikaa ja kastike on valmis!

Jos haluat tuhdimman kastikkeen lisää jauhelihaa, kanaa tai liotettua soijaa/soijapaloja tms.

Koska en ole karppaaja enkä vegaani nautin annoksen juustosämpylän kera. Ja vettä kyytipojaksi. Kurpitsa pastan sijaan on... kevyttä. Soijavedessä keitosta huolimatta aika mautonta itsessään mutta kastikkeen kanssa herkullista koska vaimea maku täydentää ihanaa sipulisuutta. Loppujenlopuksi mukavan nopea ja helppo tehdä jopa minunlaisen laiskimuksenkin. Tästä riittää kahdelle isoksi ruuaksi tai neljälle jos on lisuketta. Pähkinät seassa toimisivat myös.

MisLuckin kokeellinen keittiö -keksit

Toinen makumaailma jota halusin oli joulu. Meillä jo jouluntuoksuinen kynttilä palaa ja kanelintuoksuisia kynttilöitä tuoksuteltiin ja tuikut on piahalla ja lahjoja tehdään ja... Kyllä, on ihan liian aikaista mutta silti halusin sitä makumaailmaa. En täysin mutta sinnepäin. Ensin mietin että piparimausteisia keksejä? Meh, niitä on maailma pullollaan. Jotain uutta olisi kiva kokeilla. Piparitaikina? Menisihän se, sitä voisi napsia sitten glögin kanssa pitkin syksyä. (Ei ei ei, se ei ole jouluista eikä maailma ole sitä pullollaan... *viheltelyä*)
Mutta enpä aikonut tehdä pipareita! Ha haa!

Koska minulla oli vielä puoli annosta murotaikinaa, kaulitsin sen laataksi. Sitten kaulitsin ihan perus piparitaikinaa toiseksi laataksi päälle. Sitten kovia hedelmäkarkkeja tehosekoittimeen ja tätä muruseosta kolmanneksi laataksi näiden kahden päälle. (Halvempaa kuin tutti frutti seos)
Sitten käärin taikinat kuin kääretortun. Käärikää tiukasti. Ainiin, ja helpointa on jos teette murotaikinan kaulitsemisen leivinpaperille niin saatte siitä käärintäapua. Sitten vaan päät umpeen, ja terävällä veitsellä leikataan siivuja jotka lätkitään pellille. Ja pelti uuniin. 225 astetta ja n. varttikohan olisi mennyt. Keksit tosin piti kääntää puolessavälin koska pohja otti väriä, päällinen ei.

Minä tykkäsin näistä. Pipari antaa sitä jouluista makua, murotaikina pehmentää sen keksiksi ja karkkimurska antaa mukavaa lisämakua ja tekstuuria. Keksiä voi syödä kuorimalla tai kuten perinteisiä keksejä.
Langattaret arvioivat taas että nämä ovat hieman liiankin makeita. Makean ystäville suosittelen kyllä. Toimisi varmasti myös ilman karkkimurskaa välissä, hieman kuivahkoksi tosin maku voi silloin jäädä. Parhaimmillaan glögin tai teen kanssa.

En tiedä onko kukaan tällaisia kääretorttu -keksejä koskaan tehnyt, mutta Mansikkamäen Ebe teki joskus vuodatuksen blogissaan keksejä joissa oli juurikin toinen taikina keskellä ja ympärillä toinen taikina. Sellaisia nappeja. Ja muistaakseni ripotteli tutti frutti murskaa päälle. Tai jonnekin. En muista. Mutta siitä lähti tämä kääretorttuidea. Ajattelin että maut tulevat tasaisemmin sekoitetuksi tässä tekniikassa kuin jos toista olisi pötkö keskellä ja toista vain reunoilla.

MisLuckin kokeellinen keittiö -piiras

Olen harrastanut sitä aika paljonkin ennen mutta nytten se on jäänyt oikeiden ohjeiden alle. But not anymore!
Olen ollut vähän kipeänä mutta silti tuli sellainen "mie halluun leipoa jotain" olo. Eli eikun miettimään makumaailmaa. Halusin tehdä karviaisista jotain, ja täti teki ihana mustikkapiirakkaa jossa mustikat oli hilloutunut kuoren alla joten lähdin tätä matkimaan. Maailman parasta ja helpointa murotaikinaa, n. puoli litraa karviaisia ja vaniljainen kuorrute. Kuulosti hyvältä. Eli;

Karviaispiiras

Murotaikina (puoli annosta riittää, pakasta vaikka loput tai tee keksejä);

250 g vehnäjauhoja

100g voita kuutioituna ja hieman pehmenneenä, eli minä mikrotan sen miltei sulaksi.

100g tomusokeria siivilöitynä

hieman suolaa

2 kananmunaa huoneenlämpöisinä

Oikea ohje sanoo että kokoa jauhot keoksi ja laita keskelle kuutioitu voi ja suola ja sihtaa tomusokerit päälle. Sitten nypitään ainekset sormenpäillä yhteen. Likaista ja vaivaista sanon minä. Eli; 

Mikrota voi sulaksi, heitä joukkoon jauhot ja suola, sihtaa tomusokeri perään. Sekoittele lastalla kunnes ainekset on murumaisesti sekaisin. 

Sen sijaan että lisäisit tämän jälkeen kuoppaan kaksi munaa riko ne vaan astiaan murumaisen seoksen päälle ja anna lastan pyöriä, siitä se tasoittuu.

Jos haluat (ja oikea ohje niin sanoo) alusta taikinaa muutaman kerran kunnes se on aivan sileää. Samaan lopputulokseen pääset kun sekoittelet lastalla tarpeeksi pitkään ja huolellisesti. Älä kuitenkaan ala sitkoa tekemään. 

Sitten pyöräytä taikina palloksi ja kelmuta. Tai laita kelmu kipon päälle kuten minä.

Tuikkaa taikina jääkaappin vähintään puoleksi tunniksi. (Ohje sanoo 1-2 tuntia mutta kuka jaksaa niin kauan odotella?)

Taikina säilyy kelmutettuna jääkaapissa muutaman päivän ja pakastimessa 3kuukautta.

Tee taikinasta vuokaa suurempi levy, nosta vuoan päälle ja asettele tasaisesti. Tai painele taikinaa pohjalle ja reunoille tasainen kerros. 

Ota n. puoli litraa karviaisia ja sekoita 3rkl hillosokeria sekaan. Itse otin pussin suoraan pakastimesta, mikrotin suht sulaksi ja sekoittelin ne sokerin kanssa sekaisin. Kaada karviaiset vuokaan. 

Päällinen; 

1 prk maustamatonta rahkaa

1 prk kermaviiliä

1 rkl vaniljasokeria 

2 rkl vaniljakreemijauhetta

Sekoita nämä ainekset keskenään ja levitä tasaiseksi kerrokseksi karviaisten päälle. 

Paista 175 astetta n. 30-45 minuuttia, en katsonut aikaa niin tarkasti. Kunnes reunat näyttävät kypsiltä ja päällinen on jähmeä tai ottanut väriä. 

Ja maku? Karviaismainen. Karviaishillomainen. Pohja ei maistunut paljon ollenkaan eikä päällinenkään. hieman antoi pehmeämpää ja makeampaa makua mutta pääasiassa tämä on kirpsakka ja hyvin karviaisen makuinen piiras. Ei siis omaan makuuni sopinut. Jos haluan paljaita karviaisia syön paljaita karviaisia. Tämä vaatisi minun makuuni vaikka vattuja tai mansikoita karviasten seuraan makeutta antamaan ja tekemään tämän piirasmaisemmaksi. 

Langattaret joutuivat kokeiluni uhriksi ja heille tuntui maistuvan. Pitivät siitä että maku juurikin on kirpakka ja hyvin marjaisa. Sainkin koko piiraan syötettyä sinne. 

Niin ja huijasimpas teitä kun sanoin ettei muuta sokeria ollut, tulihan siihen päälliseen vaniljasokeria! En muistanut.