Hei, sinä Jimmy joka olet normaaliolo ja yleensä paikalla. Minä olen yksi sinun persoonista joille et anna nimeä mutta joka joskus ottaa vallan sinusta. Ehkä et tule muistamaan tästä mitään, ehkä muistat. Mutta minä olen täällä. Minä muistan että terapeuttisi sanoo että sinun on otettava meidät huomioon ja saatava meidät keskustelemaan toistemme kanssa. Mutta tiedätkö mitä? Minä olen vahvempi kuin ne muut ja minä en välitä paskan vertaa niistä itkevistä pikku vauvoista joiden kanssa minun pitäisi tulla toimeen. Minua vituttaa että yrität pitää minua aisoissa vain koska olen ehkä hieman agressiivinen ja yliampuva, hieman räjähdysherkkä. Mitä pahaa siinä on että minä pidän sinut suojassa? Jos joku koskee sinuun minä olen se joka katkaisee siltä käden ennekuin se satuttaa sinua. Olisit kiitollinen että edes osa sinusta yrittää pitää huolta tuosta lopusta, hytisevästä kasasta. Edes joku pitää yllä sitä kaikkea mahtavaa, jota joskus olit. Olit niin vahva että kaikki kaikkosivat tieltäsi, et koskaan jättänyt tilaa tyhjäksi. Olit niin vahva että kävelit kaiken ohi, olit niin vahva että kuuluit mihin vain sanoit kuuluvasi.
Etkö näe kuinka säälittävän heikko sinä olet nyt? Yrität leikkiä niin kilttiä pikku emäntää pikku kuplassasi erakoituen kaikesta etten vain pääse vahingoittamaan ketään.
Minä en ole se paha. Katso ulos niin näet sen pahan.
Muistatko sinä edes mitä kaikkea olet käynyt läpi? Muistatko sinä edes mitä ihmiset ovat tehneet sinulle? Yrität niin kovasti muistaa vain ne kivat ja suljet pois faktan kaikista jotka ovat käyttäneet sinua hyväkseen. Yritätkö sinä vielä luottaa niihin valehteleviin, itsekkäisiin otuksiin? Sinä et ole kuin väline. Mitätön osa pakkoa jotta he saavat mitä he haluavat.
Ei, minä olen tässä välissä, kukaan ei käytä sinua enää hyväksi. Vaikka kuinka yrittäisit sulkea olemassaoloni pois minä pysyn tässä. Kiitos vitusti tyhjästä sinullekin.
Terveisin
Sinä
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avautuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avautuminen. Näytä kaikki tekstit
torstai 21. heinäkuuta 2016
lauantai 25. tammikuuta 2014
XL-keskustelu
Luinpa iltalehdestä taas uutisen xl-malleista/naisista. Nyt on pakko jo ärähtää mielipide ilmoille.
Miusta koko xl-mitotus alkaa naurettavasta kohdin. Koko 40-42 EI ole xl. Normaalikooksi katsotaan myös se paha paha koko 44. Menepä minne tahansa kauppaan niin normaalikoot on 38-44. Siitä ali on erikoismitotusta ja siitä yli on xl -vaatteita.
"- Muodikkuus ei ole kokokysymys. Jokaiselle löytyy kivaa päällepantavaa, Klemola muistuttaa.
Kokoa 44 käyttävä Klemola ei ole koskaan kokenut paineita laihduttaa" (Ote uutisesta)
Ja tämä... No ei varmasti ole pula kivoista vaatteista koossa 44 mut muodikkuus ON koko kysymys. Yritäpä löytää oikeasti istuvia, muodikkaita vaatteita koossa 50+ ilman että maksat niistä satasia/kpl. Yeah, sitähän minäkin.
Ja sitten se miksi olen tätä mieltä; en ole KOSKAAN mahtunut alle 40 vaatteisiin. (Ei, en ole katkera asiasta) Nekin puristivat mutta mahtuivat. Olen 172cm ja alimmillaan painanut 68kg. Nuorena liikuin sairaalloisesti ja minulla oli syömishäiriö, kiitos terveydenhoitajien ja lääkärien jotka katsoi pituus/painokäyrää eikä minua ja sanoivat laihduta. Sanoivatpa sitten minut ilman löysiä vaatteita nähneet et näytän jo alipainoiselta (no omasta mielestä en ikinä näyttänyt kuitenkaan, miulla oli lihasta paljon ja kuitenkin rasvaa vielä lihasten päällä). Olin normaalipainoinen, mutta olen iso. Miulla on leveä perse ja leveät hartiat ja isot tissit ja megalomaaliset reidet. Olin kuinka laiha tahansa. Ja tätähän ei oteta huomioon vaan muutenkin heikkouskosia teinejä tuumitaan vaan xl-kokosiksi. Ihmisen ruumiinrakennetta ei oteta huomioon, rankataan vaan juurikin pituus/painokäyrällä ja vaatekoolla (joka voi olla mitä tahansa) että sinä olet tuota ja sinä tuota.
Kun parannuin syömishäiriöstä aloin tietysti lihoa. 75 kilosena näytin tosi hyvältä mut olo oli silti surkea. Sitten kun lihoin 10 kiloa ja painoin 85kg niin BAM! SUPERHOTSEKSIPETO! Ikinä en ole niin seksikkääksi ja upeaksi itteäni tuntenut. Nyt painan sen 95kg ja olen jo yli vuoden käynyt ravintoterapeutilla että oppisin syömään ja pääsisin takas siihen 85 kiloon, mut hidasta on oppiminen. Ja vaikka vaatekoko on 50-52 ja jenkkakahvat venyy 10 senttiä sivuun niin mie olen silti vaan nainen. Läski, muodokas nainen. Ja inhoan sitä jos sanotaan "rakasta kurvejasi!". No kyllähän ne kivat on mutta en hitto vie rakasta. Miulla on sisuskalujen ympärille kertynyt rasvaa ja se ei oo hyvästä.
Mitäkö mie sanosin? "Pitäkää itestänne, jos läskinne on epäterveellisiä pitäkää eelleen itsestänne mut läskejänne saa vihata." En minä kaipaa mitään "Uhkea, muodokas xl-nainen" leimaa otsaani.
Kiitos ja hei.
Miusta koko xl-mitotus alkaa naurettavasta kohdin. Koko 40-42 EI ole xl. Normaalikooksi katsotaan myös se paha paha koko 44. Menepä minne tahansa kauppaan niin normaalikoot on 38-44. Siitä ali on erikoismitotusta ja siitä yli on xl -vaatteita.
"- Muodikkuus ei ole kokokysymys. Jokaiselle löytyy kivaa päällepantavaa, Klemola muistuttaa.
Kokoa 44 käyttävä Klemola ei ole koskaan kokenut paineita laihduttaa" (Ote uutisesta)
Ja tämä... No ei varmasti ole pula kivoista vaatteista koossa 44 mut muodikkuus ON koko kysymys. Yritäpä löytää oikeasti istuvia, muodikkaita vaatteita koossa 50+ ilman että maksat niistä satasia/kpl. Yeah, sitähän minäkin.
Ja sitten se miksi olen tätä mieltä; en ole KOSKAAN mahtunut alle 40 vaatteisiin. (Ei, en ole katkera asiasta) Nekin puristivat mutta mahtuivat. Olen 172cm ja alimmillaan painanut 68kg. Nuorena liikuin sairaalloisesti ja minulla oli syömishäiriö, kiitos terveydenhoitajien ja lääkärien jotka katsoi pituus/painokäyrää eikä minua ja sanoivat laihduta. Sanoivatpa sitten minut ilman löysiä vaatteita nähneet et näytän jo alipainoiselta (no omasta mielestä en ikinä näyttänyt kuitenkaan, miulla oli lihasta paljon ja kuitenkin rasvaa vielä lihasten päällä). Olin normaalipainoinen, mutta olen iso. Miulla on leveä perse ja leveät hartiat ja isot tissit ja megalomaaliset reidet. Olin kuinka laiha tahansa. Ja tätähän ei oteta huomioon vaan muutenkin heikkouskosia teinejä tuumitaan vaan xl-kokosiksi. Ihmisen ruumiinrakennetta ei oteta huomioon, rankataan vaan juurikin pituus/painokäyrällä ja vaatekoolla (joka voi olla mitä tahansa) että sinä olet tuota ja sinä tuota.
Kun parannuin syömishäiriöstä aloin tietysti lihoa. 75 kilosena näytin tosi hyvältä mut olo oli silti surkea. Sitten kun lihoin 10 kiloa ja painoin 85kg niin BAM! SUPERHOTSEKSIPETO! Ikinä en ole niin seksikkääksi ja upeaksi itteäni tuntenut. Nyt painan sen 95kg ja olen jo yli vuoden käynyt ravintoterapeutilla että oppisin syömään ja pääsisin takas siihen 85 kiloon, mut hidasta on oppiminen. Ja vaikka vaatekoko on 50-52 ja jenkkakahvat venyy 10 senttiä sivuun niin mie olen silti vaan nainen. Läski, muodokas nainen. Ja inhoan sitä jos sanotaan "rakasta kurvejasi!". No kyllähän ne kivat on mutta en hitto vie rakasta. Miulla on sisuskalujen ympärille kertynyt rasvaa ja se ei oo hyvästä.
Mitäkö mie sanosin? "Pitäkää itestänne, jos läskinne on epäterveellisiä pitäkää eelleen itsestänne mut läskejänne saa vihata." En minä kaipaa mitään "Uhkea, muodokas xl-nainen" leimaa otsaani.
Kiitos ja hei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)