Pieni kukkatatuointi

Juha tykkää näistä pääkallokukista, niitä jo muutaman olen tehnyt ja nyt tein yhden lisää. Ranteessa joskus aiemmin tehty pata13, alla yksi seiskoista jonka tein muistaakseni talvella ja näkyyhän siellä hieman Akuakin. Kohta voisi katsella jo taustaa mitä näille tehdä että saisi nivottua yhteen.

Yksi päivä pysähdyttiin Kuoringalla katselemassa kun jäät oli lähtenyt. Niin oli ihanan tyyntä ja kirkasta. Ei enää kauaa voi katsella ja nauttia noin seesteisestä vedestä. 

Käsilaukku

Olen kuntoutuksessa Kotikartanolla ja siellä sain ajatuksen tietynlaisesta käsilaukusta. Ensin suunnittelin sitä, sitten aloin vääntämään protoa. Nyt olen jo kasausvaiheessa kohtaamassa ongelmat.

Vuori väliseinineen on valmis. Ja tässä valmistuu ulkokuori. Kuoren kaikki osat ovat kaksinkertaista ja kovitettua kanasta, pohjassa vielä erillinen vahviste. Oikeassa versiossa tämä olisi joko paksua ja napakkaa kangasta tai vahvasti kovitettua, tarkoitus on että muoto on pehmeä mutta materiaali "kova" ja muodon pitävä.

Kasattuna, ongelmana on tässä että väliseinä on liian suuri. Kokeilin saisiko siihen pystytaskua tehtyä tietylle funktiolle (jonka paljastan kun laukku on valmis) mutta silloin se vetää laukkua liikaa kasaan auki ollessa. Pitännee leikata vain kahtia ja ommella hieman päällekkäin uusiksi. Protohan tämä on, oppii nyt (kantapään kautta) miten mikäkin toimii.

Niin ja kyllähän minä yksi päivä kävin huovuttamassa korvakorutkin;

Ilimojen pitelijä

on ollut antelias, pitkä lämmin kausi ja auringonpaistetta. Eilen laitoin myöhästyneet kylvöt munakennoihin. Oli mukava shortseissa puuhastella pihalla ja ihan hiki tuli auringonpaistueessa istuessa ja multaa viskoessa. Nostin sitten eteläseinustalle finfoamin palasia ja laitoin kylvöt niiden päälle ja saavat nyt olla sitten päivät pihalla. Kouliintuupahan kerrasta :D
Eilen illalla sitten kun ulkoilutin koiria ja samaan aikaan kannoin istutuksia sisälle en katsonut pimeässä mihin kävelen ja kävelin suoraan päin sitä miun tulppaanisaavia. Suuri rakennussaavi täynnä multaa ja kiviä... Voltin heitettyä huusin sitten suoraa huutoa ja mies tuli laittamaan koirat tarhaan kun en kamalasti arvostanut sitä että ne hyppii päin kun sattui jalkoihin ja käsiin ihan pirusti. Hetken henkeä tasailtua tuumin että mitään ei ole murtunut koska muuten huutaisin edelleen ja jalat liikkui ja kannatti joten niistä sitten viis mutta vasen ranne oli pois paikaltaan. Siinä samassa kivussa oli hyvä sitten rusauttaa se kohilleen. Ei tullut hirveästi nukuttua vaikka otin kipulääkkeitä ja paketoin käden, sen verta jomotti. Mutta kyllähän tuo ihan normaalisti liikkuu ja toimii muuten paitsi ei kärsi kantaa ja puristella pitkään mitään. Kyllä ihminen osaa olla tyhymä...
Juhankin sympaattinen kommentti oli "Pakkoko tuo oli kulkureitille jättää ja pakkoko siihen ol kävellä?". Onneksi mies on fiksumpi ja siirsi sen nyt pois että jos TÄNÄ iltana saisin haettua kasvivauvat sisälle ilman itsensätelomisia.

Kirosin myös kun meiltähän miltei kaikki lumet suli jo helmikuussa mutta mikään ei ole noussut, roudassa kun on maa, niin. Edes kun alkoi routa sulamaan ei mikään ole noussut. Äitin luona sitten viime viikolla alkoi lumet vasta sulaa ja krookukset oli heti täydessä kukassa kun oli penkan alta päässyt, meidän pihalla (josta routa on jo sulanut jokin aika sitten) krookukset alkoi nousta vasta toissapäivänä ja valkovuokot nousi eilen. Mitä mie teen väärin että meille tulee näin myöhään kukat... :S Tulppaaneita sentään näyttää nousevan viime vuotisista mukuloista mutta narsissit ei näytä kovin innokkailta nousijoilta. :(

Corgi tattoo

Mie oon pitkään ajatellut corgitatuointia. Se on monen mutkan kautta päätynyt pieneksi kuvaksi ranteeseen. Ja kun olin kuvat valinnut ja mallailin niitä se muuttui vielä kertaalleen. Lopputulos on tämä. Vasen ranne, Zeldan Triforce on vanha, Tipin tekemä.

En muistanutkaan kuinka kipeä kohta tuo on mutta ei sitä joutanut miettimään koska yhellä kädellä tatuoiminen on suhteellisen vaikeaa. Ensin teet viivaa, sitten laitat koneen pois, kastelet paperin, pyyhit ja ihmettelet miksi jälki on niin pinnassa. Todella vaikeaa arvioida jostain syystä mihin syvyyteen on iskettävä, piti neljä kertaa vetää ennenkuin sain tyydyttävän tuloksen. Väritysneulan laitoin suoraan iskemään syvempään joten se oli helpompaa. Vielä toinen samanmoinen oisi suunnitelmissa juoksemaan tuon eteen. Katsoo milloin pokka riittää vai laitanko vaan Juhan tekemään sen oikeaan käteen. Tai sitten oon uhkarohkea ja kokeilen viivojen sisälle vasemmalla kädellä tatuoimista...

Ikuisuusurakka valmis; pitsihuivi

Tässäpä tämä, pingotettuna. Olisi ehkä pitänyt aloittaa laittamalla pitkäs ivu suoraan mutta laitoin ensin reunat ja vasta sitten yläosan niin tuli hiukan kaareva. Eipä tuo minua haittaa. Malli on superkaunis Zetor. En muista langan nimeä, mutta se on baby alpakkaa ja merinovillaa joten se on ohuudestaan huolimatta superlämmintä, pehmeää ja ihanaa neuloa. Huivi on n. metri x puolimetriä suuri ja lankaa on mennyt vajaa 50g.

Olen aloittanut tämän ehkä pari vuotta sitten ja kun taudin mukana keskittymiskyky ja hahmotuskyky ovat kadonneet on tämä jäänyt. Alussa näkyy myös kuvio kauniina ja sen jälkeen se on levinnyt totaaliseksi kaaokseksi. Mutta ajattelin että en pura, eihän sitä kuviota tuosta muutenkaan erota, kuhan on reikiä... Tuo reunan pitsikuvio on sentään pysynyt mallissaan muttei ole ihan onnistunut kuitenkaan. Nuo isot reiät on sitten tippuneita silmukoita... Halusin antaa tämän äitille matkalle mukaan koska tämä ei paina mitään mutta lämmittää mukavasti lentokoneessa kaulaa ja hartioita joten tuli kiirus saattaa tämä loppuun.

Suht ylpeä olen että sain sentään tehtyä. Ja nyt on monimutkaisemman pitsihuivin neitsyyskin mennyt mutta nuo muut pitsihuivilangat joutuu nyt odottamaan aikaa että kykenen tekemään pitkäjaksoisesti työtä ilman että ajatus hajoaa joka kuviokerralla. Mutta kovaan käyttöön tämä on aiottu, niin hyvä lanka on ja pidän koostakin vaikka pitäisi olla puolet suurempi. :D

Niin, tällanenkin on tullut mieheen hakattua

Edelleen jännä kevätpäivä

Nyt siellä alkoi satamaan rakeita ihan urakalla. Tällainen kerros tuli sillä aikaa kun kävelin yläkertaan, otin kameran ja kävelin takaisin alas. Isoja, pehmeitä, kuin styroksimurua. 

Minusta on ihana vesisateella ja raesateella istua rappusissa. Meillä on peltikatto ja huono eristys katossa (lisäeristys on suunnitelmissa kuin myös pintaremontin loppuunsaanti, rappusista tulee ruskeat!) joten rappusissa kuulee ropinan todella hyvin. On kiva vain kuunnella sitä ja katsella pihalle. Sopivasti näkee tarhaan tuosta että voi samalla seurata kuinka kookit suhtautuu ilmaan jos ovat pihalla silloin.

Kaunis kevätpäivä

Tänään ollut pilvistä ja satanut lunta ja rakeita. Mutta nyt alkoi aurinko porottamaan -ja samalla sataa lunta hiljalleen leijuen. On sellainen pieni utu kaikkialla, isoja, leijuvia hiutaleita ja hajanaista auringonvaloa. Kun vilkaisin ikkunasta näky oli ihan kuin jostain sadusta tai fantasiaelokuvasta. Pokkarilla ei tunnelmaa saanut vangittua ja olen suoraan sanottuna liian laiska lähteäkseni etsimään jalustaa ja kaivamaan järkkäriä esiin ja kiskomaan toppavaatetta päälle... Mutta silti;

Joskus olisi ehkä parempi olla kuvaamatta ja vain nauttia hetkestä...

Kevät jatkuu, ihme

Vaikka taas on lunta lupailtu tupaan niin ei ole vieläkään lunta tupaan tullut. Yöt ovat edelleen kymmenen pakkasasteen molemmin puolin olleet koko ajan, päivälämpötilat vaihtelee viiden ja kymmenen välillä. Maa on ollut paljas jo todella pitkään mutta routa ei ole päässyt sulamaan. Kasvit on ihan sekaisin, yrittää nostaa nuppuja ja jäätyvät sitten tai kuivavat kun ei ole edes pinnasta maa sulanut.

Noh, nyt on ainakin tuosta peltopläntiltä johon aurinko paistaa aamusta iltaan routa alkanut sulamaan että sain viimein tarpeeksi syvän haudan Tuijalle kaivettua ja nyt on misu paremmassa turvassa kuin navetan nurkassa pahvilaatikossa.

Ennen kuin alkoi tämä älytön siitepölykausi Juha aloitti koivikon harvennuksen. Ja minä alkavassa flunssassa irrottelin oksia minkä ranteet antoi periksi. 

 

Tänään (1.4) kuvatodisteiden mukainen sisilisko on jo tullut esille. En aprillaa siis. Olin haravoimassa pihaa kun haravoin tämän ressukan myös. Niin oli kohmeessa ettei muuta kärsinyt kuin olla haravan kiskasemassa asennossa. Lämmitin sitä hieman kämmenissä että näin ettei toinen ollut vauroitunut ja vein sitten aurinkoiselle kivelle ja hain sisältä kameran. Josta akku loppui ennen kuin sain yhtäkään kuvaa, joten eikun uudet paristot sisään ja sit nostin kohteliaasti jo kiven taakse ryömineen sisiliskon kuvattavaksi ja sitten laitoin kivien sekaan havujen alle suojaan jatkamaan horrostamista. 

Miun pikkupossu jäi pensaan alle talveksi nukkumaan ja siellä se ehjänä edelleen nukkuu. Tämä puoli pihasta olisi jo haravoitu \o/  Vielä olen siitä flunssasta toipilaana niin en paljoa jaksa kerralla, mut muutama neliö kerrallaan homma etenee kyllä. Sit oiskin toi toinen puoli joka on aikasta paljon isompi...

Nämä on muuten äärettömän kätevät! Näillä tassuilla saa nostettua haravointijätteet isoina määrinä kottikärryihin tai kantaa pois. Reunan piikeillä sit voi haravoida kasan alta loputkin pois.

 Sen verran on tämä aurinko saanut miussakin aikaan et ostin yli viikko sitten taimimultaa, 3 pv sitten sain laitettua munakennoja muovilaatikkoon ja tänään sain ostettua kirsikkatomaatti ja sweet william kasvihuoneet lidlistä (1.50e ei paha). Ne kaksi jopa jaksoin laittaa ihan kylvöksi asti! Nyt kun jaksaisi nuo kaikki loputkin siemenet... :D

Kesähousut

Kiertelinpä tässä aikoinani kirpputorilla ja löytyi sieltä pari kangaspalaa puoleen hintaan poistoissa sitten. Toinen kangas oli söpö nalle Puh kangas josta ajattelin tehdä kesähameen, toinen oli ohutta, kauniisti laskeutuvaa harmaata kangasta josta tuli äiti heti ensimmäisenä mieleen. Äiti on katsellut suoria, leveitä housuja jo jonkin aikaa ja tämä kangas huusi että minusta sellaiset housut! Joten kun lopulta pääsin äitin luona käymään koneen ja kaavojen kanssa (ja älyttömän flunssan) lähti nämä tekoseen. Ajatuksena oli tehdä rennot, mutta tyylikkäät kesähousut jotka sopivat kaikkeen (muuhun paitsi kasvimaalla möyrisimeen).

 Kaavat muokkasin Moda 6/2009 lehdestä (Marlene Dietrich -housut) vastaamaan omaa ideaa ja mikä sopii äitille ja käyttöön paremmin. Käytännössä siis kavennettiin aivan älyttömästi, poistettiin laskokset ja muokattiin pieniä yksityiskohtia. Housuissa on hakaset vyötärökaistaleessa ja vetoketju, sekä perinteiset taskut. Aikaa kului 2 päivää (kymmenittäin nenäliinoja, buranaa, marjoja, litroittan mehua ja teetä ja pitkä saunominen). 

Ja apurina toimi tietysti kissat, tässä toinen paistattelemassa päivää.