Vaikka olin jo muuttanut pois kotoa olin mukana hakemassa Karria. Vaikka hän tuli mahdottoman kauniin tyttö kissanpennun kanssa muistan että ihastuin Karriin heti. Pitelin häntä sylissä automatkalla ja olin aina läheisempi Karrin kanssa vaikka hän ei niin ihmisrakas ollutkaan. Vuosien ajan kun tulin kotiin niin aina piti käydä Karri etsimässä ja juttelemassa samalla kun silitteli ja rapsutteli. Sindi aina hakeutui syliin hakemaan huomiota ja hellyyttä, Karri harvemmin. Karri osoitti kiintymystä tuomalla puoliksi syötyjä raatoja näytille, sisältäen myös jäniksen. Tai kerran elävän hiiren ja linnun. Sisiliskoja myös toi sisään juoksentelemaan. Mahtava metsästäjä.
Ihanimpia muistoja on kun kirjottelin joskus porukoiden tietokoneella ja Karri ensin puski jalkoja ja sai hieman rapsuja, sitten hyppäsi pöydälle ja sai taas hieman rapsuja. Sitten siirryttiin jo ruudun eteen ja sai hieman pidempään silittelyjä ja rapsuja mutta kun poika kävi makuulle niin jatkoin kirjottamista. Karri sitten päätti kieriä ensin näppäimistön päälle (ulosvedettävällä tasolla) ja siitä syliin massu ylöspäin ja hirveä purina päällä. Miten sellaista voi vastustaa? Sai niin paljon rapsuja ja huomiota kuin halusi.
Vaikka harvemmin nähtiin, olet aina miun pikku Karriska. Nuku hyvin ja rauhassa, olit rakastettu.
