Raadosta ryysyksi - Supikoira; nylky

Aloittakaamme uusi sarja nimeltä raadosta ryysyksi missä pikku- Jimmy opettelee parkitsemaan nahkaa. 

Tämä alkoi ystävänpäivänä kun kävin tekemässä vanhojenpäivämeikin ja matkalla sitten oli tien varressa täysin ehjä pääkolhun saanut supikoiran raato. Viskasin sen takakonttiin ja vietin ystävänpäivän aamun muistelemalla kuinkas tää auki nylkeminen tapahtukaan... 

Se hyvä puoli oli että kuolonkankeus iski vasta kotona riiputuksessa että sinänsä nylkeminen oli helppoa kun sisukset oli vielä lämpimiä. Myös silloin saa nahan parhaiten säilöntään kun mätäneminen ei ole ehtinyt alkaa.

 Nylyn aloitin tekemällä vatsasta viillon takaosaan peräaukon viereen, ja siitä vaakasuoraan sitten jalkoihin. Jaloista irroitin nahan ensin, mutta käpäliä en saanut siististi mukaan joten raadolle jäi sitten sukat. Torsosta nahka lähti ihan vetämällä niskaan asti irti kauniisti ja sitten taas anturoita kohti viillot ja jalat irti nahasta. Pään vedin myös alhaalta auki ja varovasti nyljin nahan irti. Silmät jäivät ehjin kalloon, huulet irroitin, nenän jätin. Korvista leikkasin rustot vielä nahan sisään. (Ne roikkuvat tuossa alemmassa kuvassa) Sitten irroittelin isoimmat rasva- ja lihapalat ja soittelin äitiltä neuvoa että miten tuon hännän saisi fiksusti kun se katkesi... Pieni töpö jäi nahkaan ja pienen töpön sain nyljettyä ja revittyä irti. Äiti sitten suositteli että kalvojen ja irtorasvan irrotantiin on pölkyn päällä hyvä tehdä töitä. Joten tylsä mora mukaan ja siihen kaapimaan nahasta irto-osia irti. Nahan on tässä vaiheessa hyvä olla jäähtynyt (tulee vähemmän vaurioita) mutta ei saa olla jäätynyt (liian kova niin tulee taas herkästi vaurioita). Ihan hyvä jos ajattelee että eka nylkyni ihan ite ja edellisestäkin on varmaan jotain 15 vuotta...? Naureksin että hyvät on eväät äiti aikuisuuteen antanut kun tällaisia projekteja keksii itselleen...

Tätä sitten on nylkiessä ja rasvoja irottaessa varottava kuin ruttoa. Reikähän ei turkiksessa näy, mutta sen ympärillä on karvatupet tulleet esiin joten on hyvin suuri mahdollisuus että tuolta kohdalta irtoaa karvat myöhemmässä käsittelyssä. Tai viimeistään käytössä. Tuo kalvo oli hyyyyyvin ohut ja hyyyyvin tiukassa joten noita reikiä alkoi kohmeisilla sormilla tulla jo muutama joten ajattelin että se saa jäädä nyt toistaiseksi.

 Seuraavaksi purutin nahkan ja turkin. Asetin turkin nahkapuoli ylöspäin lumelle ja hieroin puhdasta, kuivaa purua voimalla joka kohdasta ihan kunnolla. Tämän jälkeen sama käsittely turkkipuolelle. Sitten laitoin muovipussiin puruja ja nahan pussiin ja viitisen minuuttia rumputtelin sitä puolin ja toisin välillä kääntelemällä nahkaa pussissa. Sitten karistellaan purut pois. Ja tässä on turkki näiden käsittelyjen jälkeen;

Sitten levittelin lautoja kaltevaksi pinnaksi ja nahan aukaisin levälleen lautojen päälle. Tässä vaiheessa on hyvä että päästä on korvat puhdistettu ja huulet aukaistu että nekin kuivaa hyvin. Sitten reilu kerros hienoa merisuolaa päälle. Ja siihen sai jäädä odottamaan parempaa huomista, minä lähdin suihkuun ja ystävääni tapaamaan.

Loppuraato päätyy metsään elukoille ruuaksi mutta pään otin itselleni talteen että siitä otan pääkallon koristeeksi.

Suolat olen vaihtanut n. 3 päivän välein koska täällä on ollut TODELLA kostea ilma. Meillä ei ole mitään kuivaa ja kylmää paikkaa jossa nahkaa pitää niin sinisiä laikkuja on jo nahkaan ilmaantunut; paha asia. Mutta tämä onkin tällaista testausta ja opettelua. Viimeisimpään suolaan sekoitin alunaa.
Saavit ja sankot oisi valmiina aprkitukseen mutta aiv-happoa en ole pientä määrää löytänyt että sillä voisin parkita. Pitää kysellä lisää ympäriinsä.