Tiedän että olen hiljainen MUTTA! Uusi vuosi, uudet kujeet.

Sairastelu vie paljon voimaa. Henkinen ja fyysinen. Joten aloitetaan uusi vuosi jollain iloisella, onnellisella ja rakkaalla. Kirjat. Tarinat, joihin voi uppoutua totaalisesti. Ne jotka vie mennessään ja elät hahmojen vierellä kaiken kunnes takakansi pakottaa takaisin todellisuuteen.

Sellainen on tulossa. 

Marie Howalt julkaisee ensimmäisen novellinsa helmikuun 28 päivä. Tai siis Spaceboy Books julkaisee Marien novellin. Enivei. Mie sain kunnian beta-lukea tämän ja siitä lähtien oon oottanut että saan fyysisen kirjan käsiini. Avata kannen, paperin kahina kun kääntää sivua, paperin ja musteen tuoksu ennen kuin pääsen takaisin Renn:n, Luca:n ja Teo:n luokse. Maailma maailmanlopun jälkeen, kun tulevaisuudessa on vain tomua ja raunioita, kaupunkikin on suljettu kuvun alle. Ihminen ei ole muuttunut. Hyvässä eikä pahassa, mutta puitteet on. Ja se tekeekin tästä niin ihanan tarinan, on asioita joita vain ei tajua kunnes lukee, lukee, lukee ja sitten jokin kolahtaa itsessä kun sen tajuaa.
Tämä on yllättävän hyvin kirjoitettu ja luotu ensimmäiseksi novelliksi. Sitä vain lukee hieman lisää -kunnes tarina on loppu. Vakavat osiot, toiminta ja huumori on hyvin tasapainossa ja miusta on ihana että saa niitä facepalm hetkiä tai naurukohtauksia jotka saa miehen juoksemaan alakerrasta katsomaan mikä miulla on. Kirja on englanniksi joten virallisen takakannen voitte lukea linkin takaa.
Mutta tämä on yksi miun ykköskirjoista tänä vuonna jo nyt! <3

Rooma, päivä 2, osa 3

Kirkosta suoraan jäätelölle. Taustalla on osa uskottavasti aquaductusta. Kookosjäätelö oli uskomatonta, cheesecake oli ok, cookie oli todella nomnomnom. Ja vielä kermavaahtoa päälle <3.
Tämän jälkeen jaksoikin vilkaista puistoa joka oli kirkkoa vastapäätä.

Pieni muistutus joka oli kirjoitettu penkkiin jolla istuttiin. Tooodella totta.
Minusta on mukava kuvata myös arkista puolta, kuten historiallisiin kivipaasipenkkeihin kirjotettuja viestejä. Nuoriso on kaikkialla. IN SOVIET RUSSIA THE YOUTH WATCHES YOU.

Miusta se on hienoa ja omituista kuinka saumattomasti pala hyvin kaukaista historiaa yhdistetään nykyaikaan.
"Tähän pitäisi tehdä uusi tie." "Mutta siinä on pala korvaamatonta historiaa!"  "No tehdään tie noista raoista sitten."  "Okei."

Puisto jonne mentiin. Oikealla on samat rauniot jotka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tuo aita on minusta todella kaunis ja sitä vasten tekee punnerruksia juoksemassa oleva vanhus joka on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin allekirjoittanut... Huomatkaa vasemmalla poliisiauto...
Pidän myös noista puista kuinka niistä on tehty jättimäisiä bonsai puita. Pilkunhioat heristäkää nyt sormeanne.

Jotenkin oli outoa katsoa kauniisti kukkivia kukkia ja kasveja ja hikoilla T-paidassa (jos olit auringossa).
Kyllä, olimme aikasta paljon etelämmässä ja siellä kevät on pitkällä mutta muistakaa että miun aivot ei kykene käsittelemään asioita normaalisti.
Tuli Berliini mieleen kun luokkakaverilla meinas mennä välillä hermot kun mie vaan kuvasin kukkia. :D Ihan kaikkialla, kukkia, kukkia, kiviä ja kukkia.

Äiti kuvaamassa raunioita jotka jatkuivat ja jatkuivat. Siinä oli yhtäkkiä sellanen syvä ja pitkä kuoppa. Jokin merkitys sillä oli varmasti mutta siellä oli niin roskasta ja ei mitään uutta joten ajateltiin kääntyä ja lähteä takasinpäin.

Noniin, kattokaa nyt. Käännyttiin takasin. Siinä on puisto jossa oltiin ja taustalla kirkko jossa käytiin. Ja sitten läettiin väärään suuntaan. Ihan reilusti pois kartalta ja katottiin et toi näyttää hyvältä, ehkä se on oikee suunta. Ai tää on umpikuja, no tuolla on jotain, mennään sinne!

Tämä oli tuon ison valkoisen kirkon takana olevan nunnien tai munkkien koulun tai opiston tai jonkun seinällä niin että tästä n. 2 metriä oikealle oli seinä, n. 2 metriä vasemmalle oli tie ja tämä oli vain pienessä syvennyksessä aidan ja seinän välissä jossa kukaan ei ilmiselvästi kulkenut. Kaunis lähde muttei toiminnassa. Kyllä tätä noteerataan koska se on puhdas ja vieressä kulkee vilkkaasti liikennöity tie.

Noh, tietysti heti muutaman kymmenen askeleen jälkeen oli taas pieni kappeli jossa käytiin. Tämä on lattiakaivon ristikko.

Takahuoneessa oli alkuperäistä seinää johon oli kirjoiteltu jotain josta en ota selvää mutta kiinnostaa kyllä mikä tuo pieni tiilein vinoon suljettu aukko tuolla alhaalla on. Huone oli pieni, puinen ja uskottavasti uusiksi rakennettu muilta osin.

Monissa kirkoissa ja kappeleissa oli tällaisia kauniita puita joiden lehdille voit ostaa tuikun. (Rukouskynttilä.) Yhdessä paikassa josta en saanut kunnon kuvaa siinä oli erivärisiä tuikkukuppeja joihin ne pystyi tiputtamaan ja pimeässä ne loisti todella kauniisti.

Tämä ei ollut hyvä suunta, ei lähetty sinnepäin. Rooma on alunperin perustettu kolmen kukkulan päälle ja tuossa näette yhtä ylöspäin kipuavaa rinnettä täynnä asumuksia.

Tämä oli hyvä suunta, täällä oli kaunis, vanha tiiliaita. Mie tykkään vanhasta punatiilestä. Täällä kasvoi murattiakin kuin hulluruohoa josta olen katkera, mie saan vaan tapettua murattini alta aikayksikön vaikka kuinka hyvin tai huonosti sitä hoidan. Mutta kaunis käpykuvio aidan päällä, hei!
Tämä päätyi T-risteykseen josta päättelimme että lähdemme kipuamaan oikealle ja ylös.

Roomassa on paljon kodittomia. Ne jättävät tavaransa yleensä "asuinpaikalleen" ja kerjäävät päivät ja tekee jotain. Tässä on joko hylättyjä kodittoman tavaroita tai jollakulla on ollut todella villi ilta.

Tämä näytti houkuttelevalta mutten muista mentiinkö loppujenlopuksi tästä. Olisikohan tämä ollut se paikka jossa kuljettiin päähän, todettiin että se on umpikuja ja käveltiin takaisin ja koko matkan kuuntelin äitin kuittailua reittivalinnastani...

Niin kärsineen ja reppanan näköinen appelsiinipuu vaikka hedelmät onkin niin muhkeita ja kauniita. Yleensä nämä tien varressa olevat lajikkeet ovat tosi koristelajikkeita, ainakin Espanjassa meitä varoitettiin ettei kannata niitä syödä.

Tässä vaiheessa olimme päässeet muistaakseni jo lähelle colosseumia ja suunnistettiin sieltä sitten hotellille päin ja tämä reitti tuli vasta myöhemmin tutuksi. Emme menneet tuohon suuntaan mutta hieno torni.

Colle Oppio, uskottavasti, ainakin kartta sijoittaa sen öbäyt tähän.
Täällä oli lasten jumppatunti jossa ne eka käveli niin et polvi meni maahan ja sit noustaan ja sit juostaan loppumatka ja sama uusiks. Ja hypittiin ylämäkeen yms. Uskoisin että yhtä mukavaa kuin pakkohiihto vaikka moni hymyilikin.

Mutta sitä kyllä oli mukava kahtoa kun toiset rehkii kun itse saa lepuuttaa jalkoja hetken. Ja sai juotavaa! Vesipullot oli tyhjiä jo aikoja sitten.
Tätä kioskia piti sellanen hieman höppänän oloinen vanha nainen joka tiskasi kaiken käsin ja en tiedä olisiko se tuonut tavarat pöytiin vai mitä mut mie otin vaihtorahat ja meijä juomat ja vein ne pöytään. Mie käsitin ainakin niin et ainakin vaihtorahat kannattaa ottaa. NIIN.

Ei ole maksettu mainos mut minä ja kamera... Ja vastavaloon en jaksanut ettii taas valikosta uutta vaihtoehtoa. Mut hieman sokeria ja nestettä ja tämä piriorava on taas vauhdissa. Olin jo lähdössä kahlaamaan tai uimaan läheiseen suihkulähteeseen.

Tähän. Hyvin suosittu kohde istuksia ja räplätä kännykkää. Koiriakin oli moni ulkoiluttamassa. Täällä on todella hyvin koulutetut koirat, suurin osa juoksi vapaana ja heti kun omistaja kutsui niin ampaistaan luokse. Voi olla säädös kaaoksenhallintaan mutta on se aina kaunista katsoa käyttäytyviä koiria. Kyllä meidänkin on koulutettu, ne ei vain välitä siitä jos niitä ei kiinnosta.

Erittäin pelottava lähde. Joku mies täytti juomapullonsa tästä ja mie katsoin sitä hieman ihmeissäni mut äiti sivisti et täällä on kuulema hyvin puhdas vesi. Historiaa ajatellen sietäski olla. Kauniita ja rumia vesipisteitä oli kyllä kaupunki tulvillaan.

Miksei meillä voi olla jokin portinpielus yhtä komea? Pitääkö kaiken olla pientä ja vaatimatonta? Okei, tämä on kyllä portinpielus johonkin egyptiläiseen museoon tai sen takaa kulkevaan tiehen tai sinne puistoon tai...
No, jonnekin.

Tämä oli siinä portin vieressä aidan takana. Nätti kleopatra mut jotenkin seemed out of place kun vieressä kulkee mikä olikaan tämä tie, aidan takana on lakastunut ja resunen puutarha, talo on yksinkertainen ja likasella rappauksella ja sitten hieno kuva egyptiläisin kuvioin ja kaikkea.
En tajunnut.

En tiedä mikä tämä on. Tai siis se on sisäänkäynti, tiedän sen. Mutta minne? Oltiin jo niin väsyjä että ei enää lähdetty ottamaan selvää. Näyttäisi joltain kappelin tai kirkon sisäänkäyniltä mutta itse rakennus ei kyllä taas näytä siltä. Yhtään (muuta) pinkkiä kirkkoa en nähnyt.
Mutta todella kaunis sisäänmeno ja rappuset, oli ne mihin hyvänsä.

Ihanasti oli erilaisia kaaleja ja salaatteja laitettu puun juurelle koristeiksi. Korostan että koristeiksi, ainakin toivon koska jälleen kerran  ollaan ihan tien vieressä ja koirat on käynyt, tiedäthän... Siinä oli kyllä ravintola ihan vieressä joka saa nyt epäilemään koko nättiä asetelmaa...
Mutta idea kotiin hyötypuutarhaan; näin kaunista voi olla ihan pelkät syötävät!

Tästä tuli hyvin tärkeä maamerkki että oltiin oikealla pikkukujalla ja mistä sitten piti kääntyä. Ei kyllä taidettu kertaakaan käydä itse tuolla kaarella asti. Mutta se on hyvä olla muitakin maamerkkejä kuin jättimäinen kirkko mäen päällä jos sitä vaikka ei huomaakaan. (Eikun oikeasti, talot on todella korkeita joten hirveän kauas ei näe ellet ole mäen päällä ja mieluusti vielä jossain talon katolla, raunion päällä jonkun olkapäillä.)

Hotellilla syötiin eväitä ja meillä oli hienot, omatekoiset juomalasitkin. Vaikka putkirikko oli jo korjattu oli silti ihana viilentää jalkoja kylmässä vedessä. Ja äiti yritti avata pulloa tölkinavaajalla ja ihmetteli miksei toimi. :D
Muutenkin hengähdettiin hetki. Täältä saa 70% suklaalla olevaa KitKattia ja tosi pahaa paikallista colaa. </trivia>

Simsalabim ja freshened up. Mie lähin ostamaan itselleni kynsilakkaa (joka on tosi halpaa täällä) ja vähän mitä nyt sattui samalla silmään. Mielenkiintoista oli että yksi ja sama kauppa kyseessä. Meikit edullisia, kynsilakat halpoja, ruusuvesi miltei ilmaista, muutenkin voiteet ja vartalonhoitotuotteet halpoja, korut samoissa hinnoissa, ketjuliikevaatteet törkykalliita. Ja samassa kaupassa oli myös oikea korukauppa. Ja taloustavaroita ja yläkertaan en ees mennyt. Sit hain äitin ja käytiin bling bling kaupassa ostamassa korun osia ja helmiä.

DON'T PRESS THE RED....



                      Oli sit pakko.


Ihan pakko.

Käveltiin puiston läpi josta ei saanut kulkea jossa oli nätti suihkulähde terassin alla. En oikein tiennyt mikä paikka se oli mutta ei ne vartijat mitään sanonut niin ihan sama se oli siitä sitten oikaista.

Tuota vesiaihetta vastapäätä oli sitten nämä rauniot. Joka kohtaan mihin vaan on aita mahtunut niin raunioita on aidattu. Hassua että muut kaupungit pyrki jälleenrakentamaan ittesä.

Yritin näyttää sivistyneeltä. Nuori poika puhu meidät sisään syömään (aika sama, oli jo niin nälkä). Saatiin alkumaljat.

Paikka oli siisti ja nätti ja tyhjä. Ja täyttyi nopeasti (yllättäen kun oltiin ikkunapaikalla). Miulle jäi täältäkin sellanen olo et ollaan hyvin kohteliaita ja innostuneita siihen asti kunnes saahaan tilaus ja sit se onkin aika sama. Kaikissa paikoissa ei näin ollut ja saattoi olla miun vainoharhasuutta but oh well.

Minä otin mustekalapastaa ja äiti otti sienipastaa. Miulla oli tosiaan paljon näitä mustekaloja mut spagetti ei ollut kovin erikoista. Äitillä taas se pasta oli tosi hyvää mut sienet hukutti kaiken alleen. Vaihettiin sit annoksia ja vaihettiin vielä kerran et mie söin tämänkin loppuun. :D
Ehkä oli hieman nälkä.

Mut nyt se viimein tapahtui. Mie vakavoiduin, leikkasin hiukset lyhyiks ja aloin juomaan Liptonia.

Olen aikuinen.

Äiti ei ollut yhtä aikuinen, se taisi olla vähän väsynyt.

Aikuisuus loppu kun päästiin tänne. Kiipesin taas siihen suihkulähteelle kun kädet täris niin ettei muuten kuvaa saanut. Joku otti järkkärikameralla siinä vieressä kuvia ja kattoi sitten kun mie loikkaan ylös, perse pitkälle ja pikku pokkarilla sihtaan. Äitillä ois kuva siitä, miun piti ottaa sen kuvat mut unohtu kun laitettiin äitin kuvat miun koneelta hälle. Niin tää siis on se Marian kirkko tuas.

Pötikkä ja kirkko oli suuren liikenneympyrän sisässä joka ei ollut liikenneympyrä koska kirkko jatkui niin pitkälle taakse että se oli enemmänkin U, mut iso kuitenkin ja vilkkaasti liikennöity. Sai olla Joensuulainen kun yritti yli. (Eli röyhkeästi vaan eteen ja käsi pystyyn et sinä jarrutat.)

End of day 2.

Rooma, päivä 2, osa 2

Kirkosta jatkoimme katsomaan Vittorio Emmanuelle aukiota joka on hyvin suosittu kohde taiteilijoille ja kuvaajille. Matkalla kuitenkin yritin löytää erästä tiettyä Jack Danielsia ja siten pistäydyttiin tällaisissa pikku supermarketeissa. Näitä oli jokapaikassa. Tässä ostin pullon viskiä 6e:a halvemmalla kuin alkuperäinen hinta vaikka yritin vain olla ostamatta sitä niin vahingossa tingin hinnan alas. Hyvin naisellinen jatko päivälle siis.

Kuinka yksinkertaisissa ja tylsissä taloissa normaalit ihmiset asuvat.

Minusta oli kiehtovaa katsoa miten koko hemmetin kaupunki oli raunioina. Oikeasti, niitä oli kaikkialla. Ja ne oli vain napattu mukaan nykyaikaisiin taloihin ja asumuksiin, mikä oli pystyssä niin sitä vain jatkettiin. Ja tyylit saattoivat oikeasti olla näin kauniista, vanhasta tornista tylsään betoniseinään aivan yhtäkkiä. Vaikka monta vanhaa karttaa katsottiinkin niin silti on mielenkiintoista miettiä mistä tämä pala on? Millainen asumus tai funktio siinä on ollut? 

Äiti halusi minusta kauniin kuvan kukkien keskellä. Kuljin siis tämän -tai pahemmankin- näköisenä miltei koko loman ja sanotaanko että erotuin massasta. Toki paikallisissa näkyi yksi gootti ja yksi punkkari ja turisteissa oli enemmän vaihtelua mutta mikä yllätti oli että miehet vaan huuteli perään ja PITI tästä. Myöhemmin tajusin että niitit ja nahka on tämän kevään IN juttu joten olin vain hyvin muodikas. Paitsi lävistyksiä, varsinkaan isoja, ei ihmisillä ollut ja sekös näitä kummastutti kun miulla olikin.

Giargiani Piazza Vittorio (tai Emmanuelle ku ne on iha vierekkäin) ja siellä oleva raunio. Karttaan ei ole merkitty MIKÄ raunio ja fiksuna en ole edes kattonut ja kirjottanut mikä se oli mutta kappaleina. Tämä puoli on tämmönen, toinen puoli oli tylsempi mutta siellä oli marmoripaasin kappaleita maassa. Siellä oli kissa, sen mie muistan.

Palmu. PALMU! Ollaanko etelässä vai etelässä? Oikeassa kuvassa on sama raunio ku ylhäällä ja punaisella on merkitty tuo pätkä jossa oli oviaukko ja kaksi patsasta vahtimassa sitä. Jälleen kerran, ei hajua mikä se oli mut jännä. Mikä miusta on myös hassua että raunion kappaleita oli jätetty aitojen ulkopuolelle ja ihmiset vaan istu niillä kuin ei mitään. "Tämä on vuodelta 200 oleva palanen mutta mie istun ja juon frappuzinoani tässä ja selaan puhelintani.". Totta kai asioihin tottuu ja historiaan kyllästyy ku asut siellä mut silti.

Mitä saat kun syötät puluja?
Lihavia puluja.

Mie yritin saada ne lentämään tuon puun ohi mutta ne vaan käveli jaloissa. Sitten joku mies vislasi ja ne lehahti lentoon. Äiti oli onneksi valmiina kameran kanssa.

Täällä ekan kerran naiset kattoi minua ja sanoi "What a bitch.". Otin sen kohteliaisuutena. ^^

Puistossa oli patsas. Jos oikein kovasti keskittyy siinä näkee miehiä dramaattisissa asennoissa. Niitä oli kolme ja mie en oo ihan varma onko siinä kaksi vuohtakin ja...
Sen verta kyseenalainen kappale oli että oli pakko kuvata. Joskus tämä on ilmiselvästi ollut suihkulähde.
Puistossa oli myös corgi <3 ja muita koiran ulkoiluttajia, ihmisiä paistattelemassa päivää sekä yksi kuvausryhmä joka teki joko pienfilmiä tai haastattelua.
Sit tämä olikin nähty ja lähdettiin karttaetelään seuraavaan merkittyyn kohteeseen.

En ole varma onko tämä pala palatsia vai aquaductusta (sijainti sopisi) mutta näin luonnollisesti rauniot yhdistyivät katukuvaan. Ihmiset käveli ohi ja keskusteli keskenään sen kuuloisena kuin ne kohta kävisivät toistensa kurkkuun kiinni. Tosin tais se pari kyllä ihan oikeesti ehkä kiistelläkin. Ota nyt noista selvä.

Egyptiläinen pötikkä. Oltiin menossa katsomaan San Giovanni Laterno kirkkoa mut siinä oli iso armeijavahti jonkun oven eessä ni äiti kävi kurkistamassa mitä siellä oli. Ihmisiä kuulema ryömi polvillaan rappusia ylös alttaritaulua päin. Varmaan pyhiinvaeltajia.
Mie kattelin pötikkää, kirkkoa ja sen eessä olevaa puistoa sillä aikaa. Tää aukio on sen kirkon takana, hieman. Silleen kaartaen. Kuitenkin oikeella takana oli ne omituiset.

Istahettiin hetkeksi kirkon eteen juomaan ja lepuuttamaan jalkoja, Ja minä tietysti päivitin päiväkirjaa. Olen huomannut et jos sitä ei tee jokainen mahdollinen hetki se alkaa jätättää. Vähän kuin miun pää.
Ja hiukset on valeltu auringolta suojaavalla öljyllä, minä pesen kyllä hiuksiani. Mutta tämä väri pysyy vähän huonosti niin viimeinen asia mitä kaipaan on aurinko haalistamaan sitä. </nainen>

Myö mentiin siis tuohon valkoiseen rakennukseen. Mikä tuo keltainen kaistale ja oranssi talo on, ei hajua. Kirkkoon oli taas turvatarkastus ja mie jäin kiinni koska lasipullot ei ole sallittuja. Jätin sen sitten niille ja jatkoimme matkaa. Mikä oli huvittavaa, kun tultiin kirkosta ja mentiin ottamaan sitä miun viskiä siitä niin siinä oli suomalainen pariskunta joka otti juuri oluttaan heiltä myös. Kyllä, me suomalaiset olemme kuuluisia jostain asiasta...

Jälleen pieni muistutus että asiat ei ole ihan siinä pienimmässä mittakaavassa tehtyjä. Tämä on yksinkertainen ovi kirkkoon joka on toiselta puolen koristeltu tähdillä. (Tämä on siis sisäpuolella.)
Lattia on tehty jälleen eri kivilajeista ja siihen oli tehty niistä kuvia, kuten rauhankyyhky. (Kuva tulee kollaasiin.) Jälleen kivistä kiinnostuneina katseltiin mitä kaikkia lajeja osataan tunnistaa. Mie vähän epäilen että moni ei ole yhtä kiinnostunut lattiasta...

Pääkäytävän päässä oleva kupoli, kuvat ja istuin marmoriportaiden päässä. Seiniin on käytetty jälleen niitä pieni marmoriklikkejä joista on tehty valtavia pinta-aloja. Lehtikullan ja yksityiskohtien määrä oli valtava, kuten tämä nainen osoittaa, siellä oli tuijotettavaa hetkeksi. Molemmin puolin on puupenkit.
Kirkossa oli paljon muistaakseni nunnia, oletettavasti takana on jokin koulu/paikka/asumus niille. Ainakin kun kierrettiin sinne näytti siltä.

Tämä on sivukäytävä (tai pääkäytävä, en muista enää). Näissä oli synnintunnustuskoppeja monille eri kielille, muttei suomelle. Äiti sanoi että jos sellainen löytyy hän käy ripillä. Eipä päässyt syntejään tunnustamaan.
Skaala jälleen ei ollut siitä pienimmästä päästä ja käytävässä oli kupolit katossa mutta ne oli vain reunoilta koristeltu yksinkertaisesti ja niissä oli eri ilmeillä olevia enkeleitä. Oli vihaisia, iloisia, neutraaleja ja krapulaisen näkösiä. En oikeasti tiedä mitä muuta se ilme voisi tarkoittaa.

Siellä oli paljon patsaita pyhimyksistä, en muista kuka tämä oli. En kyllä muista kuka kukaan oli. :/ Mutta huomatkaa että tämä on hakattu kivestä, koko patsas, jokainen kutri, simäluomet, parran yksityiskohdat, laskokset, skalpeerattu pää naamoineen joka roikkuu täydellisestä laskoksesta. Pelkkää kiveä, yhtä palaa kaikki.
Miusta se on aika hieno teos.

Ja muut pyhimykset, ne ei ollut yhtään sen huonommin tehtyjä kuin tuo yläpuolellakin ja en mitenkään halua olla epäkunnioittava mutta niillä oli oikeasti aivan mahtavia ilmeitä tai asentoja. Teki oikeasti mieli kiivetä ylös ja katsoa mikä on niin shokeeraavaa jota tämä luki. Tai näki.
Haluaisin nähdä herran ilmeen kun hänelle esiteltäisiin internet...

Uskottavasti tämä pyhimys on ollut aktiivinen puhuja tai oppinut mutta patsas näytti siltä että se kutsui tarjoilijaa. Tai huusi törkeyksiä ihmisten perään. Miun aligment sai +1 towards evil varmasti tällä kirkkoreissulla, sen verta hupia mie näistä patsaista sain sen jälkeen kun olin ihastellut taidokasta työtä.
Mut niiden sijainti oli hienosti myös laitettu että oikeaan aikaan päivästä aurinko osuisi niihin todella hyvin ja varmasti toisi uutta eloa.

Jälleen, huomatkaa kivien käyttö niin aiempien patsaiden kuin tämänkin kanssa. Patsaat olivat syvennyksissä joiden taustassa oli eri kivilajeista tehtyjä koristeellisia laattoja tai kaiverruksia. Sivuilla oli aina pyöreät pylväät. Pyhimyksillä pylväät oli yläkoristeineen samanlaiset, jotta ne nitoutuisivat yhteen. Taisi taustakin olla aika pitkkälle sama, ellei jopa sama.
Tässä upeaa ei ole pelkästään asettelu vaan tuo alusta, miten siitä nousee noita koristeellisia, aaltomaisia juttuja. Ja tämä näyttää siltä että olisi myös hakattu yhdestä palasta mutten ole varma. Miten kivi jaksaa pidellä esim. kokonaisen siiven painoa all these years? 

Klikkaa suuremmaksi!