Ajattelin että oisin postannut kuvan itsestäni aikuisen näkösenä juomassa liptonia pikkirilli pystyssä mutta ehkä se vitsi meni jo.
Eli joulu Juhan kanssa meni hyvin, mikään ei muuttunut kuten arvata saattaa. Ei tullut edes avioeroa vaikka hävisin Trivial Pursuitissa. Nukkeja on alkanut kerääntyä lisää kun olen löytänyt jenkkien Amazonin ja siellä oli halvalla nukkeja että sai helposti niitä alle sen 22e tullirajan... Mutta nyt hinnat on taas noussut joten joko pitäs tehä iso tilaus tai antaa olla. Päätin antaa olla.
Tuossa kävin kookien kanssa lumituiskussa pellolla kävelemässä ja mietin elämää taas kerran ja mietin et miulla on asiat aika helvetin hyvin. Perusasiat on kunnossa. Sims -pelistä olen oppinut että siinä vaiheessa kun on edennyt uralla pisteeseen että saa tarpeeksi rahaa ja on iso asunto ja ukko kainalossa peli käy hemmetin tylsäksi. Sama juttu elämän kanssa. Onneksi ollaan köyhiä että siltä osin elämä pysyy aina mielenkiintoisena. Mielisairaus auttaa asiassa myös.
Sitten mietin asioita joita olen halunnut saavuttaa. No, tiettyjä unelmia en saavuttanut ja kaikki se työ mitä raadoin vuosia ja menetin terveyteni osin sen takia meni siinä kankkulan kaivoon. Mut oli ne kuitenkin aikamoista elämää.
Mie olen halunnut olla 10 -uutisten loppukevennys ja vaikka aikuisiällä tähän en ole päässyt, niin lapsena olin. Muistan sen kun piti juosta monta kertaa uima-altaaseen että ne saisi hyvän otoksen ja minulla oli uimapuku joka valui tissien kohalta niin alas että nännit näkyi. Tämä tapa siis ei ole uusi.
Minulla on pari unelmaa jotka on liian noloja kerrottavaksi mutta nekin on toteutunut. Ei itse sitä ole edes oikeastaan huomanut kunnes läpsästään naamaan että herää pahvi. Ja ne ei kuitenkaan ole ihan helppoja unelmia saavuttaa ainakaan minunkaltaiselle ihmiselle.
Nyt olen kuntoutuksessa käynyt näissä uusissa koko talon tapahtumissa joissa olen joutunut olemaan lähikontaktissa ihmisten kanssa. Ei ole helppoa ja on välillä käynyt mielessä että kolautan iteltäni tajun kankaalle tai vedän pullon viinaa että pystyisi väistämään sen paniikkikohtauksen jonka se aiheuttaa. Mutta hengissä ollaan toistaiseksi. Että siinäkin edistystä tapahtuu ja tökin itseäni koko ajan mukavuusrajojen ulkopuolelle että pääsisi terapiassa eteenpäin kun omat terapeutit vaihtuu nyt niin tiuhaa tahtia että siltä puolelta ne on ollut aika tyhjän kanssa.
Balettia jatkan edelleen koska se on parempaa kuin mikään terapia. Sääli että paikka vaihtui huonompaan ja en voi enää tanssia tuntia ennen tunteja mutta pääasia että jatkoa on. Olen miettinyt että sijottasinko ihan tanssiopiston ja tanssikoulun tunteihin kesän ajaksi. Ne on aikasta paljon kalliimpia mutta toisaalta olisi mukava jatkaa tätä koko vuoden ympäri. Meillä kun nämä tilat ovat hieman rajalliset.... Ulkona tietysti voi yrittää mutta sanotaanko että jalkatyö on aikasta hemmetin haasteellista lumella/jäällä/hiekalla/soralla/nurmikolla. Kokeiltu on.
Sitten tulee se huono omatunto että miksi vitussa olen masentunut? Miullahan on kaikki hyvin. Mie oon tehnyt mitä mie oon halunnut, mie en ole pelännyt elää elämääni (Anteeksi, äiti). Mie oon saavuttanut asioita jotka ei ees ole täysin miusta riippuvaisia.
Noh, on se ees hetken pieni hymy tajuta kaikki tämä ja kahlata kohti uusia pettymyksiä. Masennus voi helpottaa ja uskon että sen pystyn päihittämään mutta sitten on tämä dissosiaatiohäiriö ja sen psykoottiset sivuoireet joiden kanssa alan jo luovuttaa. Sivupersoonia tulee koko ajan lisää ja ne on tonen toistaan oudompia ja mitä enemmän ja vahvempia ne on sitä enemmän miulla on mustia aukkoja päivässä ja elämässä ja sitten saa miettiä huulta purren että mitäköhän sitä on tehnyt/sanonut ja elää jatkuvassa pelossa millon tulee vihanen soitto jostain... *Muistaa ottaa päivälääkityksen tässä vaiheessa.... iltalääkityksen kanssa.*
Mut jos sitä saisi nyt pysyvän terapiasuhteen ja seuraava ottaisi miut yhtä vakavasti kuin tää sairaanhoitaja jolle tuumasin suorat sanat terapiastani ja saisi noita uusia persoonia poikkeen ja sit voisi keskittyä tekemään niitä pääsynapseja.
Että leuka rintaan ja ei se kevät vielä tule!
