XL-keskustelu

Luinpa iltalehdestä taas uutisen xl-malleista/naisista. Nyt on pakko jo ärähtää mielipide ilmoille.

Miusta koko xl-mitotus alkaa naurettavasta kohdin. Koko 40-42 EI ole xl. Normaalikooksi katsotaan myös se paha paha koko 44. Menepä minne tahansa kauppaan niin normaalikoot on 38-44. Siitä ali on erikoismitotusta ja siitä yli on xl -vaatteita. 

"- Muodikkuus ei ole kokokysymys. Jokaiselle löytyy kivaa päällepantavaa, Klemola muistuttaa.
Kokoa 44 käyttävä Klemola ei ole koskaan kokenut paineita laihduttaa" (Ote uutisesta)

Ja tämä... No ei varmasti ole pula kivoista vaatteista koossa 44 mut muodikkuus ON koko kysymys. Yritäpä löytää oikeasti istuvia, muodikkaita vaatteita koossa 50+ ilman että maksat niistä satasia/kpl. Yeah, sitähän minäkin.

Ja sitten se miksi olen tätä mieltä; en ole KOSKAAN mahtunut alle 40 vaatteisiin. (Ei, en ole katkera asiasta) Nekin puristivat mutta mahtuivat. Olen 172cm ja alimmillaan painanut 68kg. Nuorena liikuin sairaalloisesti ja minulla oli syömishäiriö, kiitos terveydenhoitajien ja lääkärien jotka katsoi pituus/painokäyrää eikä minua ja sanoivat laihduta. Sanoivatpa sitten minut ilman löysiä vaatteita nähneet et näytän jo alipainoiselta (no omasta mielestä en ikinä näyttänyt kuitenkaan, miulla oli lihasta paljon ja kuitenkin rasvaa vielä lihasten päällä). Olin normaalipainoinen, mutta olen iso. Miulla on leveä perse ja leveät hartiat ja isot tissit ja megalomaaliset reidet. Olin kuinka laiha tahansa. Ja tätähän ei oteta huomioon vaan muutenkin heikkouskosia teinejä tuumitaan vaan xl-kokosiksi. Ihmisen ruumiinrakennetta ei oteta huomioon, rankataan vaan juurikin pituus/painokäyrällä ja vaatekoolla (joka voi olla mitä tahansa) että sinä olet tuota ja sinä tuota.

Kun parannuin syömishäiriöstä aloin tietysti lihoa. 75 kilosena näytin tosi hyvältä mut olo oli silti surkea. Sitten kun lihoin 10 kiloa ja painoin 85kg niin BAM! SUPERHOTSEKSIPETO! Ikinä en ole niin seksikkääksi ja upeaksi itteäni tuntenut. Nyt painan sen 95kg ja olen jo yli vuoden käynyt ravintoterapeutilla että oppisin syömään ja pääsisin takas siihen 85 kiloon, mut hidasta on oppiminen. Ja vaikka vaatekoko on 50-52 ja jenkkakahvat venyy 10 senttiä sivuun niin mie olen silti vaan nainen. Läski, muodokas nainen. Ja inhoan sitä jos sanotaan "rakasta kurvejasi!". No kyllähän ne kivat on mutta en hitto vie rakasta. Miulla on sisuskalujen ympärille kertynyt rasvaa ja se ei oo hyvästä.

Mitäkö mie sanosin? "Pitäkää itestänne, jos läskinne on epäterveellisiä pitäkää eelleen itsestänne mut läskejänne saa vihata." En minä kaipaa mitään "Uhkea, muodokas xl-nainen" leimaa otsaani.

Kiitos ja hei.

In a year 2000... and 13 part 3

SYYSKUU

ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN DAALIA. I did it! Sain sen kukkimaan ja kasvamaan! Toivottavasti ei ole nyt tuossa rappusissa paleltunut talven aikana. Ihastuin daalioihin yhtä paljon kuin tulppaaneihin. 

Sitten olin häävalokuvaajana. Omapotretti juhlista; 

Ja virallinen hääkuva; Minun mieleinen pariskunta! 

Juhlapaikka oli uskomaton. Metsän keskellä, järven rannalla. Sai vetäytyä aina välissä omiin oloihinsa rauhottumaan ihmisvilinästä. 

LOKAKUU

 Time to hit the pot! Äiti halusi kirkkaankeltaista lankaa, puhdasta, kirkasta keltaista. Sellaista ei tahdo vain löytyä. Joten ostin keltaista väriä ja valkoista lankaa ja ajattelin koittaa tehdä sen itse. Hiukan mokasin kuitenkin; laitoin veden, suolan ja värin kattilaan, sekoittelin, sitten heitin vyyhdin sinne. Sehän peittyi vain puoliksi koska olin unohtanut loput vedet. Mutta kaunis liukuvärjäys tuli kuitenkin. 

Ajattelin sitten testata erilaisia värjäystapoja. Tässä yksi. Mukavan laikukas lanka tuli. 

 Kanttarelleja kävin keräämässä. KYLLÄ se on kanttarelli, senkin pervo!

Sitten tein 50 kuppikakkua koska... synttärit.

Hän on kolmekymppinen. 

Kotona taas pikkutuholainen metsästää edelleen lintuja ikkunasta. Onneksi tällä kertaa vain lyö päätänsä ikkunaan. 

Minä taas neuloin ja neuloin ja neuloin ja maalasin. 

Ja ensilumi tuli pumpuffwhee!

MARRASKUU

Ihana kun lumi tuli, mutta sitten alkaa tulla myös näitä lumen ongelmia; lattiat aina märkinä.

 

Tädin kanssa käytiin Heurekassa kattelemassa hulluusnäyttely. Ei ollut kovin kummonen loppujenlopuksi. Paljon historiaa ja äärettömän varovainen ote. 

Tää oli ihan hauska; sai oman naamansa huutoon. 

Perinteeksi muodostunut perheillallinen pidetään marraskuussa. Enemmän ruokablogissani. 

Sitten olikin minun vuoroni pitää synttärit. Teemana Come as your favourite pony. Minä olin Pinkie Pie (Ylläni replika coronation dress:stä)

Porukka oli pieni, mutta laadukas. 

Kani on alkanut taas kissaa kiusata. Piti jo kanaverkko kanin juoksentelualueen ympäriltä purkaa että kissa pääsee nopeasti karkuun kiipeilemättä. Voitte arvata mitä tapahtui pari sekuntia kuvan oton jälkeen.

JOULUKUU

 Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kukatkin jäätyy muotoonsa. 

Mutta ei voi kyllä maisemista valittaa pihalla. 

Mutta sitten kun tulee JOULU niin nämä kaksi jää kahdestaan kotiin ja minä lähden Tupin kanssa äitin luokse. Perinteet kunniaan!

Ja mistä minun joulu koostuu? 

Tulesta ja jäästä...

Kuusen koristelusta...

 Perheestä, suvusta ja mässäilystä...

Tonttuilusta...

Lahjoista...

ja peleistä.

Serkulle neuloin kissakaverin opiskelijakämppään. (Ohje Dropsilta)

Opetin (pistin) tädin ja serkun tekemään kynsilakkakoruja. Ihana oli taas kattoa miten tulee uusia ideoita kun toiset alkaa taiteilemaan. 

In a year 2000... and 13 part 2

TOUKOKUU

Juhlittiin vanhenemista. Ei se meistä kaikista näy. 

Kävin anopille vaatteita pienentämässä. Tämä jakku oli haaste koska se oikeasti piti purkaa osiin ja sitten muotoilla uusiksi. Mutta aina oppii uutta. :) Kuosittelua kun en ole koskaan oppinut. 

Rompepäivät piti toki katsastaa ja perinteisesti katsastaa myös vanhat autot. 

Ja kun yöt lämpiää tarpeeksi pupu pääsee kesäksi pihalle. 

Ja kanin kauhistukseksi aloitin pienen rempan makkarissa. Moottorisahalla sänky halki ja ikkunasta ulos (ei se kovin kaukana häkistä ollutkaan)

Sitten laitoin uuden maalin seinään, toin uuden pöydän sisään ja vaihtelin järjestystä. 

KESÄKUU

Serkkupoika kirjotti ylioppilaaksi! \o/

Kookit rakastaa juosta pelloilla kesäyönä. Punkitkin rakastaa sitä. 

Superkuu, olikohan se juhannuksena? Taisin taas viettää yksinäisen koti-illan. Mitäpä sillon muuta voi tehä ku vaellella ympäriinsä koirien kanssa. 

Meille on tullut hirvittävä kusiaisinvaasio. Poistin kiposta orvokit ja siellähän oli iso pesä pohjalla. Eli ei muuta kuin sytysnestettä reilusti ja tulitikku perään. No mercy for the ants!

Lähimetsässä on tehty harvennushakkuita josta sitten kävin maasta kaarnoja keräilemässä jauhettavaksi värikokeiluihin. Kookit auttoi. Rora tippui puroon ja tuppi kamppasi miut turvalleni risukkoon. 

HEINÄKUU

Naapuriin tuli uusi koiranpentu. 

Ei liene vaikea arvata missä vietin kesäni?

No käytiin myö tyttöjen kanssa möksällä. Mietittiin jo hiukan kakkua synttäreille. Ei... ihan mitä oli mielessä. 

Marjovaarassa kuvailemassa. Opetuksia taas; jos aiot veneestä kuvata tuulisella säällä ota soutaja mukaan. "Kyllähän sitä siellä on tarpeeks tyyntä, poukamassa". No ei ollut! :D

Syksyn marjareissuja varten jo rannekoru/nilkkakoru. Kilisee ja helkkyy muta käy myös korusta. Miksi karhuja olisi peloteltava vain tonttulakilla?

ELOKUU

 Kun elo on korjattu talteen. 

Ja lisää synttäreitä! Itse sankari ja allekirjoittanut maaninen hymy naamallaan. Oltiin Marxissa, fiftari-iltamat taisi olla. Hyvin soittava bändi kunnes alkoi tuiteri viijä. 

Yöt pimentyy. Tänä yönä oli myös uskomattomat revontulet mutta niistä on jo blogipostaus niin otettiin iltakuva sen sijaan. Liian myöhään olin liikkeellä kun oli aurinko ehtinyt liian alas kun sain ees jotenkuten jalustan alle. 

Hurttimukset oli tietysti mukana. Ja missäkö Rora on ollut? Tällaisissa kuvissa. Neitiä ei ole poseeraus kiinnostanut yhtä paljon kuin naaman pesu. 

Potkittiin sitten yksi ystävistä pois Joensuusta. Tervemenoa. Jätettiinpähän jälkemmy ennen sitä.